Miten saada 2-vuotias käymään nukkumaan helpommin

[unipöllö]

Eli siirrettiin meidän 2-vuotias lapsi pinnasängystä lastensänkyyn ja siitä alkoikin aikamoinen iltarumba. Aiemmin pinansänkyyn hän nukahti yleensä helposti, ehkä pari kertaa piti käydä sen luona nopeesti silittämässä ja sanomassa hyvät yöt. Nyt kun hoksasi että pääsee itse pois, niin siitä se ravaaminen sit alkoikin. Okei, hän hyväksyisi (tai itse asiassa vaatii) kyllä sen, että hänen vieressään istutaan, jolloin nukahtaa noin puolessa tunnissa, joskus menee kauemminkin, mutta ei siis lähde valtelemaan. Minä taas periaatteessa olen sitä vastaan, kun ei hänen vieressään aiemminkaan istuttu, enkä halua että lapsi sanelee ehdot. Toiseksi meille on tulossa kohta perheenlisäystä ja mies on paljon iltoja poissa, niin miten oikein pystyn kaksi lasta nukuttamaan jos esikoinenkin alkaa taas vaatia nukuttamista.

Eli kaipaisin hyviä vinkkejä miten toimia tilanteessa, jossa lapsi aina vaan kömpii pois sängystään. Pitääkö hänet vaan taluttaa sata kertaa takaisin sänkyyn ja oppiiko hän jossain vaiheessa että sängystä ei saa tulla pois? Nyt me luetaan iltalorut sängyssä ja peittelen hänet siihen ja sanon että äiti menee keittiöön, ei saa tulla sängystä pois. Ja valitettavasti yleensä siinä vaiheessa kun olen noin 20 kertaa saattanut lapsen takas sänkyyn ja hänestä se on ilmeisesti hauska leikki kun nauraa, menee multa hermo ja saatan huutaa ja hermostua, jolloin lapsi tietty alkaa itkeä. Ja lopulta nukkumaan käydään "riitaisina". Eli nyt olen tilanteessa jolloin kaipaisin hyviä neuvoja/kokemuksia ihan mitä vaan!

 

[Unimamma]

Okei, hän hyväksyisi (tai itse asiassa vaatii) kyllä sen, että hänen vieressään istutaan, jolloin nukahtaa noin puolessa tunnissa, joskus menee kauemminkin, mutta ei siis lähde valtelemaan. Minä taas periaatteessa olen sitä vastaan, kun ei hänen vieressään aiemminkaan istuttu, enkä halua että lapsi sanelee ehdot. Toiseksi meille on tulossa kohta perheenlisäystä ja mies on paljon iltoja poissa, niin miten oikein pystyn kaksi lasta nukuttamaan jos esikoinenkin alkaa taas vaatia nukuttamista.

Meillä tuo vieressä/jalkopäässä istuminen oli tie 2-vuotiaan esikoisen omaan nukahtamiseen lastensänkyyn. Istuttiin siis vaan sängyn jalkopäässä mitään juttelematta. Pariin otteeseen nukutuksen aikana tyttö kiipesi syliin tai asettautui istujan jalkojen päälle nukkumaan, mutta siitä laitettiin hetken kuluttua sinne omalle paikalle. Sittemmin alkoi itsekin asettua sinne läheisyyttä tankattuaan. Tätä jatkui joitakin viikkoja, minkä jälkeen ihan puhumalla valmistettiin tyttöä käymään itse nukkumaan. Juteltiin siis iltatoimien aikana, että tänään saat mennä ihan itse sänkyyn ja kerrottiin, että sanotaan hyvää yötä ja ollaan sitten olkkarissa jos tulee joku hätä. Ensimmäiset kerrat menikin sitten oikein tomerana, oli selvästi oma hieno juttu, kun osaakin itse jäädä nukkumaan.

Summasummarum, nyt meillä on 2,5-vuotias, joka käy itse omaan lastensänkyyn nukkumaan sekä päivä- että yöunille. Pikkusisarus syntyi syyskuussa, eikä ole vaikuttanut esikoisen unitottumuksiin. Joskus jos päiväunet ovat menneet myöhäisiksi tai on tullut nukuttua liikaa, esikoisen iltanukahtaminen venähtää. Se tarkoittaa sitten pissalla ramppaamista ja "ei saa unta" -huutelua, mutta nukahtaminen tapahtuu n. tunnin sisällä itsekseen kuitenkin. Itkuja näihin omaan sänkyyn nukahtamisiin ei ole liittynyt missään vaiheessa, mikä on aika ihme juttu näin kun itsekin ajattelee. Mitään yövaloa ei olla käytetty koskaan (houkuttelisi varmasti leikkimään), vaan nukutettu aina pimeässä.

Tsemiä ja hyviä öitä teille!

 

[ff]

Kyllä, lapsi on kannettava sen 100 tai vaikka 1000 kertaa takaisin sänkyynsä. Supernanny-ohjelman vinkkejä lisäksi se, että ekalla kerralla voit sanoa esim. "nyt on yö, pitää nukkua" Tokalla kerralla sanot enää "nukkumaan" ja kolmannella ja sen jälkeen ei enää sanaakaan lapselle. Jo ekasta kerrasta vältät katsekontaktia, katsot vaikka lasta rintaan tai mahaan silmien sijasta. Vaikka lapsi vinkuisi ja mankuisi mitä, niin olet kuin et kuulisikaan. Lapsi vaan petiin, peitto päälle ja poistut huoneesta.

Varmasti menee hermot ja alkaa ärsyttää koko homma siinä kun on 20 kertaa kuskannut lapsen takaisin. Mutta yritä olla ihan pokkana ja coolina vaan (käy vaikka toisessa huoneessa hengittelemässä ja rauhoittumassa välillä). Kyse on siitä kumpi teistä jaksaa kauemmin (oikeesti, en ole koskaan kuullut että joku lapsi olisi jaksanut koko yön ravata sängystään pois). Ekana iltana viet ehkä 35 kertaa lapsen takaisin, seuraavana 15, sitten lapsi saattaakin jäädä jo ihan suosiolla sänkyynsä. Tai sitten jaksaa kokeilla onneaan viikonkin ajan. =)

Ja sanon vielä, että jos lapsi alkaa keksiä kaikenlaista pissahädästä, janosta, möröistä jne. eli yrittää vaan saada huomiota tai viivyttää nukkumaanmenoa, ole tiukkana. Kerran voit käyttää potalla ja antaa vettä ja katsoa ettei sängyn alla ole mörköjä mutta sitten riittää ja otetaan se robotti-vaihde päälle. Eli viet vaan sänkyyn takaisin ilman katsekontaktia tai lapselle puhumista.

 

[mnb]

Kyllä, lapsi on kannettava sen 100 tai vaikka 1000 kertaa takaisin sänkyynsä. Supernanny-ohjelman vinkkejä lisäksi se, että ekalla kerralla voit sanoa esim. "nyt on yö, pitää nukkua" Tokalla kerralla sanot enää "nukkumaan" ja kolmannella ja sen jälkeen ei enää sanaakaan lapselle. Jo ekasta kerrasta vältät katsekontaktia, katsot vaikka lasta rintaan tai mahaan silmien sijasta. Vaikka lapsi vinkuisi ja mankuisi mitä, niin olet kuin et kuulisikaan. Lapsi vaan petiin, peitto päälle ja poistut huoneesta.

Varmasti menee hermot ja alkaa ärsyttää koko homma siinä kun on 20 kertaa kuskannut lapsen takaisin. Mutta yritä olla ihan pokkana ja coolina vaan (käy vaikka toisessa huoneessa hengittelemässä ja rauhoittumassa välillä). Kyse on siitä kumpi teistä jaksaa kauemmin (oikeesti, en ole koskaan kuullut että joku lapsi olisi jaksanut koko yön ravata sängystään pois). Ekana iltana viet ehkä 35 kertaa lapsen takaisin, seuraavana 15, sitten lapsi saattaakin jäädä jo ihan suosiolla sänkyynsä. Tai sitten jaksaa kokeilla onneaan viikonkin ajan. =)

Ja sanon vielä, että jos lapsi alkaa keksiä kaikenlaista pissahädästä, janosta, möröistä jne. eli yrittää vaan saada huomiota tai viivyttää nukkumaanmenoa, ole tiukkana. Kerran voit käyttää potalla ja antaa vettä ja katsoa ettei sängyn alla ole mörköjä mutta sitten riittää ja otetaan se robotti-vaihde päälle. Eli viet vaan sänkyyn takaisin ilman katsekontaktia tai lapselle puhumista.

Sulla ei ilmeisesti ole omakohtaista kokemusta tästä ongelmasta kun höpötät jostain Supernannystä...
huoh.

Kun me siirrettiin esikoinen lastensänkyyn 2-vuotiaana, alkoi samanlainen ravaaminen. Yritimme tuloksetta sänkyyn palauttamista, kunnes emme jaksaneet vaan aloimme istua sängyn vieressa kunnes nukahtaa. Vuoden ajan teimme näin, kunnes sitten päätimme ruveta kouluttamaan häntä jäämään sänkyyn tuutulaulun jälkeen. No, MENI VUOSI, todellakin VUOSI, ja nyt vihdoin, poika jää omaan sänkyynsä nukahtamaan.
Mutta sitten tulikin kakkosen vuoro, hän täytti kaksi vuotta ja siirtyi pinnasängystä kerrossängyn alasänkyyn. Ja alkoi uusi ravaaminen!! Olemme istuneet nyt pari kuukautta taas lastenhuoneessa kunnes nukahtavat, ja ihan viime aikoina olemme ryhtyneet tuutulaulun jälkeen jättämään heidät itsekseen nukahtamaan. Ylläri ylläri, muutaman palautuksen jälkeen jää nyt myös kuopus ihan hyvin itsekseen nukahtamaan.

Kyllä toi hermoja vaatii, ja olen sitä mieltä että vieressä istuminen kannattaa, kunnes lapsi on tottunut uuteen sänkyynsä eikä siinä ole enää suurta uutuudenviehätystä. Siis jonkun aikaa istutte vieressä, ja aina välillä kokeilette pois lähtemistä. Jos ei toimi, taas vierelle istumaan.

Meillä on auttanut myös oven raolleen jättäminen, jotta lastenhuoneeseen kajastaa vähän valoa ja lapsilla on turvallinen olo kun tietävät, että äiti ja ja isi ovat ihan lähellä.

Tsemppiä, sitä tarvitsette!!!

 

[kk]

Omakohtaisen kokemuksen kautta voin kyllä vain yhtyä ff:n ohjeisiin. Meillä kaksivuotias hoksasi parin yön jälkeen myös ylöskömpimiset ja ensimmäisenä tällaisena iltana menikin sitten kaksi ja puolituntia kunnes nukahti ja lopetti ravaamisen. Mutta seuraavana iltana aikaa menikin enää puolituntia ja kolmantena viisitoista min. ja sitten taisikin jo jäädä ihan kiltisti.

Toisesta ravaamis illasta aloitin järjestelmällisen takaisin palauttamisen mutta en sanonut enää sanaakaan. Lapsi kyllä kyllästyy aika nopeasti kun ei saa vanhemmalta mitään palautetta vaikka hänestä se on leikkiä. Ja mikä tärkeintä, ei saa antaa MITÄÄN palautetta ei edes negatiivista, (esim. nyt äiti suuttuu kohta jos et mene nukkumaan). Kaikki reagointi lapsen tekoihin vain yllyttää leikkimään lisää. Eli ei enää silittelyä tai suukotteluja tms.

Vieressä istumisesta tekee kyllä vain itselleen varsinaisen karhunpalveluksen.

 

[Alessia*]

Minäkin allekirjoitan ff:n kommentit.

Meillä esikoinen oli 1 v 8 kk kun lasketun ajan lähestyessä oli pakko siirtää lastensänkyyn. Ekana iltasi poika karkasi 88 kertaa, tokana 24 ja kolmantena 11. Sitten se loppui, kunnes vauvan synnyttyä ja isän ryhdyttyä hoitamaan sänkyynpalautuksia homma taas karkasi käsistä. Mies jäi lapsen huoneeseen aina istuskelemaan ja neuvottelemaan, joten ei ihmekään, että lapsi huomasi sängystä karkailun taas kannattavaksi puuhaksi. Tämä vaihe oli 2 vuoden tienoilla.

Kun mies kyllästyi hommaan, se saattoi uhata poikaa että vie siltä
unilelun, jos se vielä karkaa. Tämä toimi, mutta ei liene kovin suositeltavaa. Yhtä hyvin nimittäin toimi se, että se pois lähtiessä lupasi hetken kuluttua tulla katsomaan lasta uudestaan.

Kun jouduin olemaan öitä yksin lasten kanssa, mun oli pakko laittaa poika matkasänkyyn, koska vauvan iltaimetyksestä ei muuten tullut mitään. Se suostui olemaan siellä aika hyvin, vaikka ymmärsikin, miksi sinne joutui.

Odotin jo kuumeisesti, että vauvan saisi siirettyä esikoisen kanssa samaan huoneeseen, jotta se karkailu saataisiin taas hallintaan, kun ne loppuivatkin itsekseen. Kait yksi tekijä oli se, että lapsen luona luvattiin käydä hetken kuluttua uudestaan.

Mutta minäkin siis kannatan nopeaa sänkyyn palautusta, ei seurustelua, ei neuvottelua, ei mitään mikä tekee hommasta hauskan. Jotku kuulemma pitää oven kahvasta kiinni, mutta en kyllä sitä suosittelisi... Lempeämmät keinot käyttöön. Ja ihan totta, kyse on vaan siitä kumpi antaa ensin periksi.

 

[hyvää yötä!]

Siis apua! Kuka jaksaa istua temppuilevan lapsen sängynpäädyssä tuntikaupalla?!? Ja vuoden ajan?!? Miksei lapsia komenneta? Jos on sovittu, että sänkyyn mennään näillä ehdoilla, niin niillä mennään. Ja aikuinen pitää huolen, että niitä noudatetaan. Onko tämä taas jotain sellasten vanhempien touhuja, keiden mielestä on myös suotavaa esim. hakata telkkaria leluilla, kun äidin ja isin pikku Veli-Pekka nyt vaan on vähän tällainen villi lapsi...
2-vuotiaalle voi varsin hyvin jutella jo päivällä, miten ne unikuviot menee ja muistutella pitkin päivää, että sitten kun mennään nukkumaan, tehdään näin. Ja jos temppuilu jatkuu sängyssä pari kiellon jälkeen niin jäähylle lapsi, jonka jälkeen voi yrittää uudelleen nukkumaan menoa. Ei se sitä temppuilua jatka, jos ei vanhempi itse lähde siihen pompotukseen mukaan.

 

[ap.]

Kiitos kaikille kommenteista! Miehen kanssa ollaan asiasta puhuttukin että palautetaan lapsi vaan sänkyyn ilman että sanotaan hänelle sanaakaan, mutta kyllä eilinen nukuttaminenkin meni taas lopulta uhkailuun ja suuttumiseen. Pitää nyt ottaa ihan järjestelmällisesti käyttöön tuo pelkkä palautus, ilman että lapselle puhutaan enää sanaakaan. Kiitos vielä, palailen muutaman päivän päästä vaikka kertomaan miten meillä meni

 

[utelias]

Ihan uteliaisuudesta tarkistan, kun kaikki puhuu vaan lastensänkyyn siirtämisestä, mutta onko samalla tapahtunut siirto myös omaan huoneeseen vai onko lapsenne nukkuneet jo ennestään omassa huoneessa? Meillä kun just 2 täyttänyt nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa ja nukahtaa joko omaan sänkyynsä tai meidän väliin. Sängyt on sillälailla vierekkäin että pääsee myös yöllä kömpimään viereen jos siltä tuntuu. Lisää lapsia ei enää tule ja meistä on ihan mukava että lapsi nukkuu samassa huoneessa tai jopa vieressä.

 

[mmmmmmmmmmmm...]

Mun mielestä on ihana nukkua lapsen vieressä. Imetänkin vielä, öisinkin. Lapsi nukahtaa nätisti rinnalle joka ilta ja öisin, kun herää, kömpii kainaloon. Aamulla herätään yhdessä. Ei ole parempaa.

Tietenkään kaikille ei sovi. Vinkki vaan.

 

[Alessia ejk]

Ihan uteliaisuudesta tarkistan, kun kaikki puhuu vaan lastensänkyyn siirtämisestä, mutta onko samalla tapahtunut siirto myös omaan huoneeseen vai onko lapsenne nukkuneet jo ennestään omassa huoneessa? Meillä kun just 2 täyttänyt nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa ja nukahtaa joko omaan sänkyynsä tai meidän väliin. Sängyt on sillälailla vierekkäin että pääsee myös yöllä kömpimään viereen jos siltä tuntuu. Lisää lapsia ei enää tule ja meistä on ihan mukava että lapsi nukkuu samassa huoneessa tai jopa vieressä.

Kyllä nukkui omassa huoneessa jo ennen siirtoa pinnasängystä lastensänkyyn.

Ja nämä on niin luonnekysymyksiä. Olen jo nyt satavarma, että kuopuksesta ei tule samanlaista sängystäkarkailijaa.

 

[riippuu lapsesta]

Aika helposti huomaa kenen lapsella/lapsilla on temperamettisempi luonne ..
Mahtavaa.. Voinpa kertoa kokemuksesta, että meillä juoksutettiin 4vkoa sänkyyn kommenteitta monta tuntia ja yöllä likitulkoon aina kömpi myös vanhempien väliin. (siis tämän rumban aikana.)
Kyllä -hän saa huomiota
Kyllä -hänellä on kuri ja aresti on vaan illalla hauska.
Ei -hän ei saanut periksi, eikä huomiota.
Ompahan vain sangen omapäinen ja tämä kommentti on tullut myös päiväkodissa yms..
Meillä istutaan huoneessa n.½ tuntia ja hän on unessa ja nukkuu myös yön hyvin Omassa sängyssään.
Kauhukohtaukset loppuivat, Unirytmi parani tms ..
Tämä on helpoin keino. Hän on kuitenkin lapsi vain vähän aikaa, joten raaskin uhrata sen puolituntia illasta tarvittaessa vaikka sen pari vuotta vielä.
Näin meillä .
Etsi paras keino TEILLE , ainoaa oikeaa tapaa ei ole.

 

[karkaileva 2v2kk]

Meillä on sängystä karkaileva päälle kahden vanha tyttö. Nukkuu isoveljensä kanssa samassa huoneessa, ovat huoneen jakaneet jo noin puolentoista vuoden ajan. Pinnasänkyyn tyttö nukahti nätisti itsekseen ja samoin isoveli omaan sänkyynsä. Kun isoveli siirrettiin pinnasängystä lastensänkyyn ravaamista kesti ehkä kuukauden verran. Siis niin että ravasi puolesta tunnista tuntiin. Sen jälkeen ravaaminen jäi kahteen kolmeen kertaan ennen kuin nukahti.

Nyt on tytön kanssa ravattu kesällä kuukausi, sitten siirryttiin hetkeksi takaisin pinnasänkyyn ja taas nukahti samantien illalla ja päivällä. Nyt aloitettiin ravaaminen taas viitisen kuukautta sitten. Joka ilta ravaa pois omasta huoneestaan tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Ja nyt tilannetta vielä "pahentaa" se ettei isi kelpaa sänkyyn palauttajana, vaan minun pitää hoitaa homma alusta loppuun. Ollaan yritetty robottimaista palauttamista supernanny-style, luettu pitkiä iltasatuja, silitelty uneen, vaihdeltu nukuttajaa miehen kanssa.. Mikään ei tunnu auttavan. Jos luen ensi iltasadun ja jään sen jälkeen silittelemään tyttöä uneen istun siinä sängyn vieressä vielä tunnin ennen kuin nukahtaa.

Nyt on kaksi vuotta vanhempi isovelikin selvästi kyllästynyt kun ei itse saa nukuttua toisen ravatessa. Ovat molemmat päiväkodissa päivisin ja illat ollaan yleensä kaikki yhdessä kotona.

Nyt vaan alkaa olla hermo kireällä. Töissä pitäisi jaksaa olla valppaana, kun on ilta mennyt ravaamiseen. Tilannetta omalla kohdalla ei paranne se, että tyttö yöllä herätessään tulee meidän sänkyyn ja minun viereeni pyörimään loppu yöksi. Onneksi ei tule joka ilta. Niskat on jumissa ja väsyttää. Kertokaahan mitä voisi vielä kokeilla. Pinnasänkyäkään ei enää ole.. ;-)

 

[samoja kokemuksia]

Eli siirrettiin meidän 2-vuotias lapsi pinnasängystä lastensänkyyn ja siitä alkoikin aikamoinen iltarumba. Aiemmin pinansänkyyn hän nukahti yleensä helposti, ehkä pari kertaa piti käydä sen luona nopeesti silittämässä ja sanomassa hyvät yöt. Nyt kun hoksasi että pääsee itse pois, niin siitä se ravaaminen sit alkoikin. Okei, hän hyväksyisi (tai itse asiassa vaatii) kyllä sen, että hänen vieressään istutaan, jolloin nukahtaa noin puolessa tunnissa, joskus menee kauemminkin, mutta ei siis lähde valtelemaan. Minä taas periaatteessa olen sitä vastaan, kun ei hänen vieressään aiemminkaan istuttu, enkä halua että lapsi sanelee ehdot. Toiseksi meille on tulossa kohta perheenlisäystä ja mies on paljon iltoja poissa, niin miten oikein pystyn kaksi lasta nukuttamaan jos esikoinenkin alkaa taas vaatia nukuttamista.

Meillä on suurinpiirtein samanikäinen, joka on nukutettu niin, että toinen vanhemmista on lähtenyt iltasadun ja laulun jälkeen huoneesta ja sanonut hyvää yötä ja toinen on jäänyt sängyn viereen tuoliin "vahtimaan" nukahtamista.

Tästä siirryttiin siihen, että toinen ei ole enää tuolissa sängyn vieressä vaan vähän kauempana sohvalla, tosin vieläkin huoneessa nukahtamiseen asti.

Ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että myös toinen vanhempi lähtee huoneesta pois ja lapsi jää nukahtamaan yksikseen. Ensimmäistä kertaa päätin kokeilla tuota, kun lapsi vilkutti ja sanoi heihei päiväunille nukuttamisen jälkeen Poistuin siis huoneesta eikä perään huudeltu, aivan mieletöntä!

Tämä siis vaan kommenttina siihen ettet haluaisi vieressä istua. Ymmärrän täysin, ettet halua lapselle päätösvaltaa antaa, mutta ei tuo nukuttaminen taida nytkään mennä toivomallasi tavalla. Jos siis tuohon vieressä istumiseen päädytte, niin siitä voi siirtyä kauemmaksi ja sitten kokonaan pois huoneesta. Niin ja meillä on sama tilanne eli kakkonen tulossa ja siksi ei haluta enää vieressä istua + on se vanhempien yhteinen aika iltaisinkin aika tärkeää.

 

[Alessia ejk]

Joka ilta ravaa pois omasta huoneestaan tunnista kahteen ja puoleen tuntiin.

Jos lapsi jaksaa ravata kaksi ja puoli tuntia, niin ehkä se ei ole illalla vielä kovin väsynyt?? Vaikka meilläkin poika oli sitkeä ravaaja, niin kyllä siihen pystyi luottamaan, että ennen pitkää uni tulee.

Tässä ketjussa onkin jo mainittu muita hyväksi havaittuja (tai huonoja mutta toimivia) vinkkejä, testaa ne vielä. Ja aika auttaa, jos ei muu...

Tuossa aikaisemmin joku kirjoitti myös päiväunista. Meilläkin oli pakko istua pojan sängyn vieressä kunnes nukahti päikkäreille, koska ravaamista olisi varmasti kestänyt siihen saakka, että päiväuniaika olisi mennyt ohi. Sen sijaan illalla sai ravata aikansa, kuten sanottu, koska uni tuli kuitenkin jossain vaiheessa. (Nyt nukutan lapset päkkäreille meidän sänkyyn ja otan samalla torkut kun ne odottelevat unta, niin tuostakin ongelmasta on päästy)

 

[pöhhh]

Mä suosittelen kyllä tähän ongelmaan vieressä istumista. Jos olette jo noin kypsiä ravaamiseen, kierre kannattaa katkaista ja istua muutama viikko joka ilta vierellä nukahtamiseen asti. Sitten voi taas uudeleen kokeilla josko tyttö jäisi itsekseen nukahtamaan.
Näin me toimitaan... Ja useimmiten meidän ei tartte enää nykyään istua lastenhuoneessa, vaan lapset jäävät kiltisti nukahtamaan. Sitten saattaa tulla "ravaamiskausi" ja istumme taas pimeässä kopissa 15-45min...
Tällasta tää on mutta kuten joku sanoi, lapset on vaan hetken pieniä. Kohta ne on teinejä eikä halua että "tungetaan" niiden huoneeseen...

Sitäpaitsi saanen lisätä: jopa neuvolasta saamassani 2-3 vuotiaan "ohjeessa" sanotaan, että jos lapsi on rauhaton ja nukahtaminen vaiketa, ISTU LAPSEN VIERELLÄ KUNNES HÄN NUKAHTAA.

Meillä on sängystä karkaileva päälle kahden vanha tyttö. Nukkuu isoveljensä kanssa samassa huoneessa, ovat huoneen jakaneet jo noin puolentoista vuoden ajan. Pinnasänkyyn tyttö nukahti nätisti itsekseen ja samoin isoveli omaan sänkyynsä. Kun isoveli siirrettiin pinnasängystä lastensänkyyn ravaamista kesti ehkä kuukauden verran. Siis niin että ravasi puolesta tunnista tuntiin. Sen jälkeen ravaaminen jäi kahteen kolmeen kertaan ennen kuin nukahti.

Nyt on tytön kanssa ravattu kesällä kuukausi, sitten siirryttiin hetkeksi takaisin pinnasänkyyn ja taas nukahti samantien illalla ja päivällä. Nyt aloitettiin ravaaminen taas viitisen kuukautta sitten. Joka ilta ravaa pois omasta huoneestaan tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Ja nyt tilannetta vielä "pahentaa" se ettei isi kelpaa sänkyyn palauttajana, vaan minun pitää hoitaa homma alusta loppuun. Ollaan yritetty robottimaista palauttamista supernanny-style, luettu pitkiä iltasatuja, silitelty uneen, vaihdeltu nukuttajaa miehen kanssa.. Mikään ei tunnu auttavan. Jos luen ensi iltasadun ja jään sen jälkeen silittelemään tyttöä uneen istun siinä sängyn vieressä vielä tunnin ennen kuin nukahtaa.

Nyt on kaksi vuotta vanhempi isovelikin selvästi kyllästynyt kun ei itse saa nukuttua toisen ravatessa. Ovat molemmat päiväkodissa päivisin ja illat ollaan yleensä kaikki yhdessä kotona.

Nyt vaan alkaa olla hermo kireällä. Töissä pitäisi jaksaa olla valppaana, kun on ilta mennyt ravaamiseen. Tilannetta omalla kohdalla ei paranne se, että tyttö yöllä herätessään tulee meidän sänkyyn ja minun viereeni pyörimään loppu yöksi. Onneksi ei tule joka ilta. Niskat on jumissa ja väsyttää. Kertokaahan mitä voisi vielä kokeilla. Pinnasänkyäkään ei enää ole.. ;-)

 

[Meillä myös]

Entä mitä tehdä jos vähän alle 3-vuotias herää yöllä ja lähtee ravaamaan ympäri pimeää taloa? Ja tämä tapahtuu 3-8 kertaa yössä. Perheessä lisäksi vauva ja töissä pitäisi toisen vanhemman jaksaa käydä. Apua, kyllä on rankkaa.
Nyt ollaan muutamana päivänä jätetty päikkärit pois siinä toivossa, että unta riittäisi paremmin yöhön, mutta seurauksena on vain mielettömän väsynyt ja kiukkuinen tyttö alkuillan/illan.
Miten nuo yöt saisi rauhoittumaan?????