Miten saada 3.5v unohtamaan isänsä?

[ap]

Kiitos rohkaisevista sanoista! Yritämme siis jatkaa samaa rataa kuin tähänkin asti, vakuuttamalla isin kaikesta huolimatta välittävän ja ikävöivän maailaman parasta pikkupoikaa .

 

[ap]

Kirjoitusvairheistä huolimatta

 

[ap]

Lisää teidän kokemuksia kaipaan, teiltä joiden lapsi ei tapaa isäänsä, miten kauan hän jaksoi kysellä tms?

 

[Non compos mentis]

Ei elämän ole tarkoitus olla helppoa. Isän unohtaminen on järjetön ajatus. Isä on isä, vaikka olisi millainen idiootti. Turha mustamaalata isää lapselle.

 

[ap]

Ei elämän ole tarkoitus olla helppoa. Isän unohtaminen on järjetön ajatus. Isä on isä, vaikka olisi millainen idiootti. Turha mustamaalata isää lapselle. [
Ei todellakaan ole kyse siitä että mustamaalaisin isää vaan siitä ETTEI ISÄ TAHDO KUULUA LAPSENSA ELÄMÄÄN JA LAPSI IKÄVÖI... Mielelläni mä haluaisin lapselleni helpomman elämän, nyt on jo tässäiässä joutunut kokemaan suurimman mahdollisen pettymyksen, kun oma isä ei kuule elämään

 

[CandleLight]

Kyllä se isä lapsella varmasti kulkee mukana loppuelämän, ajoittain nousee enemmän pintaan ja tulee kysymyksiä ja välillä vähemmän, jotkut tietyt juhlat ym saattaa siltä osin olla rankempia, jotkut esineet tuo isän mieleen, mun tyttö kyselee isästään aina kun näkee yhden tietyn pesusienen. Ei ole helppoa vastata kysymyksiin joihin itselläkään ei ole välttämättä vastauksia.

 

[Tiimarinvihko]

Luin ainoastaan aloituksen, mutta ap mulla on ihan samantapainen tilanne. Tyttöni samanikäinen, isä ei koskaan ole ollut sillä tavalla isä kun kuuluis. Ei oo mun mielestä välittänyt. Nyt ei ole nähnyt tytärtään kolmeen kuukauteen, mikä on kuulemma mun vika, koska oon niin kauhea ihminen ettei halua olla mun kanssa tekemisissä. Ja kuulemma näin kauhean ihmisen vuoksi myös tunteet tytärtä kohtaan kuolleet. Joskus kyllä muistaa kiristää mua huoltajuusasioilla jne. (yhteishuoltajuus toistaiseksi)

Ihan samoja asioita pohdin. Että voi kun tyttö vaan unohtais.. kun puhuu et isi tulee, niin en osaa sanoa muuta kun et "kultapieni, äiti ei tiedä koska isi tulee" ja kun kertoo että isiä on ikävä, niin en voi muuta kun todeta ymmärtäväni ikävän.

 

[Psykologi-äiti]

Ei elämän ole tarkoitus olla helppoa. Isän unohtaminen on järjetön ajatus. Isä on isä, vaikka olisi millainen idiootti. Turha mustamaalata isää lapselle.

Olet siinä mielessä oikeassa, että katkeruuden istuttaminen lapselle on väärin. Eli isää on turha mollata. MUTTA näin ammatti-ihmisenä täytyy sanoa, että lähes yhtä paha on, jos yrittää vain vakuuttaa lapselle, että isä rakastaa ja on vain kiireinen, koska se antaa lapselle viestin, että hänellä ei ikäänkuin olisi syytä olla surullinen ja joskus vihainen, vaikka ON. Eli minun pointtini on, että lapsi oppii luottamaan turvalliseen ja rakastavaan äitiin, joka EI mollaa isää, mutta voi sanoa, että lapsi on ihana ja rakas, mutta että äitiäkin surettaa ja harmittaa, että isä tapaa noin kivaa poikaa niin harvoin. Ja että syy ei ole pojassa, vaan isän valinnoissa. Tällä tavoin äiti antaa sanat pojan tunteille ja luvan tuntea niin. Ne tunteet kun ovat joka tapauksessa olemassa, vaikka aikuinen ei haluaisikaan. Ap on selvästi toiminut vaikeassa tilanteessa tosi hienosti ja rakastaa poikaansa. Tästä selvitään, mutta määrätietoista tukemista ja asiasta pojan ehdoilla juttelemista se vaatii .

 

[Peppari]

Kiitos rohkaisevista sanoista! Yritämme siis jatkaa samaa rataa kuin tähänkin asti, vakuuttamalla isin kaikesta huolimatta välittävän ja ikävöivän maailaman parasta pikkupoikaa .

Minä en lähtisi valehtelemaan pojalle. Vastaisin kysymyksiin etten tiedä miksi isä ei pidä yhteyttä. Että sitä pitää kysyä isältä itseltään jos sen joskus näkee.
Että se on isän oma menetys jos ei ymmärrä miten hieno lapsi hällä on.

 

[kysymys ei ollu mistää tälläsestä]

Ei elämän ole tarkoitus olla helppoa. Isän unohtaminen on järjetön ajatus. Isä on isä, vaikka olisi millainen idiootti. Turha mustamaalata isää lapselle.

Ois kannattanu lukea ketju ennenkuin tulee kommentoimaan puuta heinää!

 

[Non compos mentis]

Ei elämän ole tarkoitus olla helppoa. Isän unohtaminen on järjetön ajatus. Isä on isä, vaikka olisi millainen idiootti. Turha mustamaalata isää lapselle.

Ei todellakaan ole kyse siitä että mustamaalaisin isää vaan siitä ETTEI ISÄ TAHDO KUULUA LAPSENSA ELÄMÄÄN JA LAPSI IKÄVÖI... Mielelläni mä haluaisin lapselleni helpomman elämän, nyt on jo tässäiässä joutunut kokemaan suurimman mahdollisen pettymyksen, kun oma isä ei kuule elämään

Niin, mun lapsillani on aika samanlaista. Kuopus on osoittanut sen, että hänet voi hyljätä vain kerran. Otti kovasti itseensä sen ekan kerran, kun iskä karkasi maailmalle. Nyt on jo kolmas kerta kyseessä, lapsi ei ole muodostanut suhdetta isään yhtä sujuvaksi sen jälkeen, kun ekan kerran otti ja lähti.

Esikoisen isä pysyi poissa kuvioista monta vuotta ja esikoinen kyseli jokaista vastaantulijaa minulta suurin piirtein niin, että onko tuo isä? Lapsi ollut isää oikein nähnytkään, mutta ajatus kummitteli mielessä. Isä taas sanoi minulle, että lapsella ei ole väliä, väärää väriä ja sukupuolta, hän voi hankkia kymmeniä parempia. Näin useamman avioliittovuoden jälkeenkin voi käydä.

Parempi se meidän elämä on ilman törppöjä. Isä on kuitenkin isä, enkä ole kertonut lapsille mitään sen enempää, etteivät loukkaantuisi. Ehkä kasvettuaan saavat kuulla ja ymmärtävät. Annan isäkaihon olla ja tukeudun suvun miehiin siinä, että lapset saavat miehistä seuraa ja toisenlaista roolimallia.

 

[Tiimarinvihko]

Ja meillä tyttö oli jo välillä lakannut kyselemästä, mutta sitten tehtiin viikon reissu anoppilaan, jossa anoppi jauhoi "isi sitä, isi tätä"-juttuja ja et "sit kun näät isin.." kun anoppi ei suostu uskomaan, että poikansa ei välitä tyttärestään, niin tyttö alkoi uudestaan kysellä.

Meillä en koskaan mustamaalaa isiä lapselle, tiedän sen kääntyvän vain mua vastaan jos näin tekisin. Yritän vältellä isä-aihetta kokonaan, en itse ota esille, mutta jos lapsi haluaa puhua, yritän kuunnella.. mutta en mä osaa ko. henkilöä tytölle hehkuttaakaan.

 

[ap]

Ei elämän ole tarkoitus olla helppoa. Isän unohtaminen on järjetön ajatus. Isä on isä, vaikka olisi millainen idiootti. Turha mustamaalata isää lapselle.

Olet siinä mielessä oikeassa, että katkeruuden istuttaminen lapselle on väärin. Eli isää on turha mollata. MUTTA näin ammatti-ihmisenä täytyy sanoa, että lähes yhtä paha on, jos yrittää vain vakuuttaa lapselle, että isä rakastaa ja on vain kiireinen, koska se antaa lapselle viestin, että hänellä ei ikäänkuin olisi syytä olla surullinen ja joskus vihainen, vaikka ON. Eli minun pointtini on, että lapsi oppii luottamaan turvalliseen ja rakastavaan äitiin, joka EI mollaa isää, mutta voi sanoa, että lapsi on ihana ja rakas, mutta että äitiäkin surettaa ja harmittaa, että isä tapaa noin kivaa poikaa niin harvoin. Ja että syy ei ole pojassa, vaan isän valinnoissa. Tällä tavoin äiti antaa sanat pojan tunteille ja luvan tuntea niin. Ne tunteet kun ovat joka tapauksessa olemassa, vaikka aikuinen ei haluaisikaan. Ap on selvästi toiminut vaikeassa tilanteessa tosi hienosti ja rakastaa poikaansa. Tästä selvitään, mutta määrätietoista tukemista ja asiasta pojan ehdoilla juttelemista se vaatii .

Kiitos sinulle kauniista ja rohkaisevista sanoista

 

[kikka3]

en koskaan sulje isää pois lapsiltani..vaikkakin näkee heitä ehkä 1-2 kertaa vuodessa..ei halua moiseen.
Mut lapsi saa ikävöidä, kysellä..Helpottuu ajanmyötä

Olekos harkinnut *varaisää*..en tiedä millä nimellä se menee..mutta miespuolista kaveria pojallesi.Itse harmittelen etten aikoinaan sitä huomannut...muistanut..tajunnut..

Jonkun liiton kautta niitä haetaan??