Voitte haukkua. Aiheutin lapselle tn elinikäisen trauman

[dfgtre]

Minä ainakin vastaisin lapselle, että "minäpäs pidän enemmän siskostasi kuin sinusta" ja antaisin siskolle karkin ja leikkisin hänen kanssaan kahdestaan. Siinäpähän oppisi tasa-arvoa.

 

["hmmm"]

[QUOTE="Gemma";29815436]Minusta lapsen kuuluukin ajatella, että äidin (isän) rakkaus, tuki ja turva on itsestäänselvää! Ei äidinrakkautta tarvitse "ansaita" lahjoilla.[/QUOTE]

Totta tuokin.

 

["Gemma"]

[QUOTE="hmmm";29815426]Ei se noin mene. Äiti eli enemmän hoitava on hyljeksitty useammin kuin isä sekä tyttöjen että poikein taholta.[/QUOTE]

Normaalia, sanoisin. Äiti, siis primaarihoitaja, on vauvavaiheesta alkaen hyvin symbioottisessa suhteessa lapseen. Lapsen kasvaessa (lopulta aikuiseksi), on hänen kehityttävä siihen suuntaan, että hiljalleen lapsi pärjää ilman tätä kaikkivoipaista äitiä, joka hänen tarpeensa on hyvyydellään tyydyttänyt. Irtaantuminen on lapselle helpomaa (hänen oman kypsymättömän minänsä vuoksi) hyljeksinnän kautta. Irtaantumis- ja itsenäistymispyrkimyksen on rajuinta murrosiässä. Jos äidillä itsellään on em. kehitystehtävien suhteen elämänsä aikana ollut ongelmaa, voi lapsen (kuvteltukin) hyljeksintä tuntua erityisen pahalta. Omaa traumaa ei kannata siirtää lapseen.