V
vieras..
Vieras
Minulla on kolme lasta, ja odotan nyt neljättä. Kaikkien kolmen kohdalla imetys on mennyt pieleen, ja koen edelleenkin jonkinsorttista epäonnistumisen tunnetta näistä, vaikka lapseni ovat hyvin ja terveinä tähän mennessä kasvaneetkin. Mitään päivittäistä itsesyyttelyä tämä nyt ei tietenkään ole, mutta vähän on sellainen "Mä en osannut, taaskaan"- olo, ja tätä on tietysti tullut mietittyä nyt neljättä odottaessa.
Kun mä haluaisin kokea edes kerran sen, että onnistuisin imetyksessä ja että saisin imettää vauvaa edes muutaman kuukauden. Aiemmat imetykset on siis lopahtaneet pian.
Esikoisen kohdalla maitoa kyllä tuli, mutta se ei ehtinyt kaiketi nousta kunnolla kun vauvan painosta alettiin jankkaamaan neuvolassa (ei ollut romahtanut mitenkään normaalia enempää, kun asiaa myöhemmin tutkailtiin) ja painostamaan, että on otettava korvike käyttöön. Ja koska korvikkeen käyttö vei tietysti pohjaa imetykseltä, sille linjalle oli helppo lähteä ihan kokonaisesti. Tuoreena äitinä en itsekään osannut kysellä imetykseen apua, mulle kun sanottiin ainoastaan että maitoa tulee tarpeeksi jos imettää ja että rinta suuhun vain - no, neuvolassa ei selvästikään oltu samaa mieltä.
Toisen vauvan kohdalla puhuin imetykseen liittyvistä tunteista ja ajatuksista jo raskausaikana. Kerroin toiveistani ja minulle luvattiin neuvolan taholta imetykseen liittyvää ohjeistusta ja tukea, mutta ilmeisesti lapseni synnyttyä tähän ei sitten kuitenkaan ollut resursseja. Sairaalassa pyysin imetysohjausta, mutta uudelleensynnyttäjän kohdalla ei tähän lähdetty. No, koetin kuitenkin imettää, mutta viikon iässä vauva ei kuitenkaan enää halunnut imeä. Huusi vaivojaan ja sittemmin selvisi, että kyse oli maitoallergiasta, joka oli niin paha että pienetkin määrät aiheuttivat vatsavaivoja ja myöhemmin ihottumaa. Koin helpoimmaksi antaa vauvalle apteekista saatavaa korviketta.
Kolmannen kohdalla kävi samoin kuin esikoisen kohdalla. Imetysotetta katsottiin ja se todettiin hyväksi. Varailin heti kotiin päästyämme aikaa neuvolaan, ja käytiin neuvolassa kun vauva oli neljän päivän ikäinen (päästiin kotiin, kun vauva oli 1,5 vuorokauden ikäinen). Siellä valiteltiin taas vauvan painon tippumisesta, sanottiin kyllä että ei tämä nyt vielä mitenkään huolestuttavaa ole mutta ota nyt kuitenkin käyttöön se korvike. Tyyliin todettiin että ei tosta mitään tule.
Nyttemmin olemme muuttaneet ja asioin uudessa neuvolassa, joka kysyikin miten mun aiemmat imetykset on sujuneet. Kerroin hänelle tunteistani ja toiveistani ja ajatuksistani ja hän lupasi, että käydään imetysasiat rauhassa ja tarkasti läpi, ja sanoi että ei kannata etukäteen huolehtia tai hermoilla, että eiköhän me imetys saada onnistumaan sitten kun on sen aika. Jotenkin tämä terkkari on sellainen, että uskon tosiaan imetysohjausta ja tukea asiaan häneltä saavanikin ilman hysteriaa.
Mutta nyt sitten teiltä, muut äidit, kysyisin... Miten saada imetys onnistumaan? Anna oma vinkkisi, se todellakin on kullanarvoinen
Kun mä haluaisin kokea edes kerran sen, että onnistuisin imetyksessä ja että saisin imettää vauvaa edes muutaman kuukauden. Aiemmat imetykset on siis lopahtaneet pian.
Esikoisen kohdalla maitoa kyllä tuli, mutta se ei ehtinyt kaiketi nousta kunnolla kun vauvan painosta alettiin jankkaamaan neuvolassa (ei ollut romahtanut mitenkään normaalia enempää, kun asiaa myöhemmin tutkailtiin) ja painostamaan, että on otettava korvike käyttöön. Ja koska korvikkeen käyttö vei tietysti pohjaa imetykseltä, sille linjalle oli helppo lähteä ihan kokonaisesti. Tuoreena äitinä en itsekään osannut kysellä imetykseen apua, mulle kun sanottiin ainoastaan että maitoa tulee tarpeeksi jos imettää ja että rinta suuhun vain - no, neuvolassa ei selvästikään oltu samaa mieltä.
Toisen vauvan kohdalla puhuin imetykseen liittyvistä tunteista ja ajatuksista jo raskausaikana. Kerroin toiveistani ja minulle luvattiin neuvolan taholta imetykseen liittyvää ohjeistusta ja tukea, mutta ilmeisesti lapseni synnyttyä tähän ei sitten kuitenkaan ollut resursseja. Sairaalassa pyysin imetysohjausta, mutta uudelleensynnyttäjän kohdalla ei tähän lähdetty. No, koetin kuitenkin imettää, mutta viikon iässä vauva ei kuitenkaan enää halunnut imeä. Huusi vaivojaan ja sittemmin selvisi, että kyse oli maitoallergiasta, joka oli niin paha että pienetkin määrät aiheuttivat vatsavaivoja ja myöhemmin ihottumaa. Koin helpoimmaksi antaa vauvalle apteekista saatavaa korviketta.
Kolmannen kohdalla kävi samoin kuin esikoisen kohdalla. Imetysotetta katsottiin ja se todettiin hyväksi. Varailin heti kotiin päästyämme aikaa neuvolaan, ja käytiin neuvolassa kun vauva oli neljän päivän ikäinen (päästiin kotiin, kun vauva oli 1,5 vuorokauden ikäinen). Siellä valiteltiin taas vauvan painon tippumisesta, sanottiin kyllä että ei tämä nyt vielä mitenkään huolestuttavaa ole mutta ota nyt kuitenkin käyttöön se korvike. Tyyliin todettiin että ei tosta mitään tule.
Nyttemmin olemme muuttaneet ja asioin uudessa neuvolassa, joka kysyikin miten mun aiemmat imetykset on sujuneet. Kerroin hänelle tunteistani ja toiveistani ja ajatuksistani ja hän lupasi, että käydään imetysasiat rauhassa ja tarkasti läpi, ja sanoi että ei kannata etukäteen huolehtia tai hermoilla, että eiköhän me imetys saada onnistumaan sitten kun on sen aika. Jotenkin tämä terkkari on sellainen, että uskon tosiaan imetysohjausta ja tukea asiaan häneltä saavanikin ilman hysteriaa.
Mutta nyt sitten teiltä, muut äidit, kysyisin... Miten saada imetys onnistumaan? Anna oma vinkkisi, se todellakin on kullanarvoinen
