Miten saada kertakaikkinen stoppi lapsen ilkeämielisiin puheisiin?

[eloa]

Kun tätä vain jatkuu ja jatkuu ja ....

Koulusta tultuaan muutaman hetken lapsi jaksaa olla fiksusti ja kivasti, mutta sitten alkaa... Kuuntelee aikansa joululauluja ja sitten alkaa tekemään esim; omia laulujaan tyyliin... "äiti kuolee aattona" tai " isä kuolee " tai " vauva kuolee ".

Tuo tuntuu niin kurjalta ja ikävältä, kuin olla ja voi. Aikani välillä pyrin kestämään "hammasta purren", etten sanoisi mitään ja lapsi unohtaisi koko jutun. Mutta ei kukaan määräänsä enempää moista rallattelua jaksa kuunnella. Usein sitten tulee karjaistua ja lujaa jotain ikävää lapselle takaisin.

Kun tätä on jatkunut jo pitkin syksyä, niin alkaa olla itsellä jo mitta täynnä.

Millä kummalla saada tämä tapa karsittua lapsen puheista veks'?

 

[Blue]

Jos mun lapsesta olisi kyse niin me oltaisiin jo aikaa sitten aloitettu perheneuvolasta selvittely siitä miksi lapsi käyttäytyy noin.

 

["..."]

Yritä vielä vähän hammasta purren jaksaa. Jotenkin kuitenkin tuntuu että huomiotta jättäminen voisi tepsiä parhaiten.

Itsekin kyllä lapsuudesta muistan miten hauskaa oli laulaa "Joulupuu on rakennettu" niillä pilailusanoilla. Jotka nyt aikuisen korvaan kuullostavat hirveiltä :/

 

[Saspa]

ehkäpä kannattaa varata aika sinne perhe neuvolaan (pitkät jonot usealla paikka kunnalla) ja yrittää siihen asti olla huomioimmatta kokonaan. lähteä tyyliin ulos tai mennä vessaan tai laittaa imuri käyntiin mukamas olisit siivoilevinas vaikkaha kaappeja

äkkiä kuullostaa että hakee huomiotasi mutta väärällä tavalla. onko hällä muuta käytösongelmaa?

yksi tietysti mikä saattaisi auttaa, mikä meillä toimii että jos nyt "ei sallittu käytös" ei lopu niin lauantaina ei tule karkkia ja pari varoitusta ja sit käytäntöön. ootko kokeillut?

 

[alkuperäinen]

Lapsella on ADHD ja autismi, että nekin tekevät kaikkea hänen käytökselleen + olemiselleen.

Mutta silti ei tämmöinen käytös ole hääviä vaikka kyse on tokikin huomion hakemisesta.

 

["..."]

Lapsella on ADHD ja autismi, että nekin tekevät kaikkea hänen käytökselleen + olemiselleen.

Mutta silti ei tämmöinen käytös ole hääviä vaikka kyse on tokikin huomion hakemisesta.

No, toisaalta jos ne diagnoosit on, niin kannattaisko vaan jättää huomiotta. Ja kysäistä asiaa vaikka sieltä hoitavalta/diagnoosin antaneelta taholta.

Tai entäs jos seuraavaksi kokeiletkin napata lapsen kainaloon kun seuraavaksi lällättelee. Pussaile, halaile, hassuttele ja kutittele ja yritä siten saada lapsen huomio muualle

 

["Mänti"]

Aivan kahden kesken ottaisin asian puheeksi ja kyselisin miksi puhut tuollaisia ja kertoisin että mitä nää puheet oikeasti edes tarkoittaisi. Sanoisin että aikuisista eikä kenestäkään ihmisestä saa noin puhella(vakavalla sävyllä).
Ja ottaisin lapsen syleilyyn ja kertoisin kuinla rakas on. Ja olisin entistä tarkempi siitä että lapsi saisi haleja ja rakkauden osoituksia.

Toisaalta myös kyselisin että miten koulussa menee(jos koulussa on), että onko jotain huolia?

En tiedä oletko jo käsitellyt asiaa näin mutta kokeile.

Huomionhakuisuuttahan toi on, mutta mistä johtuu niin selvitä. Voi olla pikkujuttu.

 

[Niins]

Selvää mustasukkaisuutta. Anna rakkautta.

 

[Peyote]

Mä hankkisin kyllä ammattiapua tossa vaiheessa. Jotain terapiaa.

 

[Muhkea Munkki]

Olen itse kahden as-lapsen äiti ja ymmärtän, että väsyttää. Huuto ei kuitenkaan auta. Autisminkirjon lasten kanssa pitää olla määrätietoinen. Puhutte asiasta. Laaditte vaikka yhdessä kirjallisen sopimuksen joka on kannustava. Esim. joka päivä ilman kuolemapuheita tuo yhden merkin ja viidestä saa jotain mikä liittyy kiinnostuksenkohteeseen.
Merkkejä EI saa ottaa rangaistukseksi pois ikinä.
Sitten toinen sopimus, että aina kolmesta varoituksesta joutuu omaan huoneeseen miettimään. Tämän jälkeen keskustellaan asiasta. Ole ennalta arvattava. Ei yllättäviä rangaistuksia. Anna hänen ottaa vastuu ymmärtää mitä tapahtuu ja päättää miten tahtoo toimia. Keksikää keinoja ilmaista väsymystä ja harmia yhdessä. Meillä on vaikka puruliina. Jos suututtaa niin purataan se siihen. Koulu ja hoito on todella väsyttävää autisminkirjonlapsille. Ymmärrä häntä.


Rauhallisuutta ja toistoa. Asian selittämistä järjellä. Keskustelua, kun molemmat ovat rauhallisia. Kirjallisia sopimuksia ja kuvakortit tai piirrokset avuksi.
Soita hoitovastuussta olevalle laitokselle ja pyydä apua.

Erityslasten vanhemmuus vaatii vähän erillaisia keinoja ja vie voimavaroja. Muista siis myös oma-aikasi ja pidä siitä kiinni.

 

[Muhkea Munkki]

Ja älä yritä saada kertakaikkista stoppia. Se ei varmaan ole mahdollista. Kärsivällisyyttä. Autisminkirjonlasten kanssa ei muuteta mitään päivässä tai viikossa. Laadi pitkäntahtäimensuunnitelma ja pidä siitä kiinni.

Oletko käynyt lukemassa as-palstaa? Sielä on aika paljon kokemusta as-lapsista. Suosittelen.

Ja pyydä apua. Oikeasti. Olet selvästi hukassa ja väsynyt. Ei kukaan pidä sinua huonona tai epäonnistuneena.

 

[Muhkea Munkki]

Sitä rakkautta. Kuten joku jo sanoi. ymmärtäväinen ja anna rakkautta. Muutos kyllä tapahtuu, kun alat päättäväisesti ja rationaalisesti sitä työstämään.

 

[vvvv]

Kai se on muutakin kuin huono tapa. Lapsella on ehkä tosi paha olo jostain, ja yrittää viestiä sitä noin kun ei muuta vielä osaa tai halua.
Ehkä itsekin koittaisin päästä perheneuvolaan.

 

["harmaa"]

Oliko tuota jo ennen vauvan syntymää vai alkoiko sen jälkeen?