Miten saada lapsi olemaan kunnolla eskarissa?

["äiree"]

Tällä viikolla ei jälleen mennyt kovin häävisti, pitkin viikkoa lapsi oli kiusoitellut muita lapsia.

Tässä muutama viikko sitten lapsi harmitteli kun kukaan ei leiki hänen kanssaan. Sanoin, että kukaan ei leiki kanssasi siksi, että he pelkäävät sinua ja kun olet kiusoitellut kavereitasi.

No nyt lapsi sanoi tönimisen syyksi sen, että hän haluaa leikkiä yksin ja kun kaveri vain tuppaa hänen kanssan leikkimään, niin hän tönäisee kaverin pois. Sanoin, että noin et saa tehdä, pitää sanoa, että haluan leikkiä yksinäni. Mutta lapsi vain sanoi, että" hän ei sano - hän tönäisee."

Nytkin perjantaina muutama lapsi tuli sanomaan, että XXX (lapseni nimi) on kiusannut heitä.
Harmittelin tilannetta, en minä muutakaan osannut sanoa.

Tuntuu kyllä harmilliselta, kun lapsi on tuollainen eskarikavereitaan kohtaan. Ja kun hänellä on avustajakin mukana ryhmässä, niin pitäisi hänenkin osata ennakoida noita tilanteita, että milloin lapsi saattaa tehdä jotain ikävää tai kyllähän senkin ymmärrän, että ei sitä aina kerkeä huomaamaan kun jotain on jo sattunut.

 

[nosto]

nostan

 

["Vilma"]

:hug:

Mulle tuli mieleen... Kertomasi perusteella lapsesi ei oikein vaikuta sosiaaliselta kaverilta? Vai onko? Onko ollut aikaisemmin esim. hoidossa tai onko hänellä lähipiirissä kavereita? Miten käyttäytyy silloin? Eskarihan on viimeinen paikka sosiaalistumiselle, siellä siihen kannustetaan ja tarvittaessa tuetaan, ennen kuin siirrytään koulun suureen maailmaan. Sitä ennen olisi hyvä, jos lapsella olisi ainakin muutama toimiva kaverisuhde...

Mainitsit myös, että lapsellasi on avustaja. Avustaja ei aina voi olla "napanuorana" tilanteille, vaan lapsen on myös saatava siimaa, kokeiltava omia taitojaan ja rajojaan, jotta taas nähdään, missä mennään ja mitä pitää kehittää/tukea. Toki kontrolli pitää olla ja valvonta, jos on kyseessä arvaamaton kaveri, mutta pieni vastuuttamisen testaaminen ei ole pahaksi.

 

[Onaha]

Mun poika on myös välillä ilkeä kavereita kohtaan jos tulevat liian lähelle/hänen leikkejään "sotkemaan". Ei kelpuuta kaikkia mukaan leikkeihin jne. Meillä varmaan osasyynä se, että asutaan aika korvessa ja on iso ikäero esikoiseen. Saa leikkiä kotona kaikessa rauhassa ja pitää siitä, päiväkodin mekkala ja muut lapset sotkee hänen kuvionsa.... Ja on ollut päiväkodissa jo 2 vuotta, sitä ennen vuoden pph:lla. Lisäksi uhmaikä vielä... Phuuh...

Toisaalta, etpä sinä voi kotoa käsin kovin paljoa tehdä. Päiväkodin ihmisten pitäisi saada poika kuriin ja tukea hänen sosiaalistumistaan!

 

[juuh]

Juttelepa ongelmasta eskariopen ja avustajan kanssa. Toimisiko lapselle jokin palkkio systeemi. Tuo tuuppiminen pitää kitkeä pois. Jospa lapsi saisi tarran tms. kun on päivä mennyt hyvin ja riittävä määrä tarroja tarkoittaisi palkintoa. En oikein tiedä kylläkään onko palkinto hyvä asia kitkeä väkivaltaista käytöstä pois, mutta se eskariope voisi siihen kommentoida.

 

["Vilma"]

Toisaalta, etpä sinä voi kotoa käsin kovin paljoa tehdä. Päiväkodin ihmisten pitäisi saada poika kuriin ja tukea hänen sosiaalistumistaan!

No eihän tuo sosiaalistuminen nyt yksinomaan ole pk:n puuhaa, eikä eskariryhmän, vaan kyllä siinä pitää vallankin toimia yhtä köyttä- yhdistys eli vedetään samaa linjaa sekä kotona että eskarissa. Ei se eskari- ikäiselle riitä, että hän tapaa ja tutustuu ikätovereihinsa ainoastaan eskarissa, kyllä niitä kaverisuhteita on tuossa iässä pohjustettava ja ylläpidettävä myös vapaa- ajallakin. Eli vietävä sinne, missä kaverieta on . Tuettava ja kannustettava, jos nikseen tulee. ja palkitavakin ko. kaverille sopivalla tavalla, mikäli kaipaa tehostusta.

Mutta se, että vaaditaan ja odotetaan eskariryhmältä itseltään ihmeitä - se on itsensä pettämistä. Vastuuta ja yhteistyötä.

 

["vieras"]

Miksi lapsella on ylipäänsä avustaja mukana ryhmässä?

Voisitteko kotona harjoitella tai näytellä noita tilanteita, että mitä olisi hyvä sanoa ja tehdä kun joku tulee "sotkemaan leikit" tai muuten liian lähelle. Olisi lapsella sitten jotain valmiita käyttäytymismalleja olemassa kun tulee vastaava tilanne eteen eskarissa.

 

[Onaha]

No tietenkin vanhemmat on vastuussa lapsensa kasvatuksesta, mutta kun lapsi on siellä päiväkodissa, niin siinä tilanteessa jos homma menee ihan mahdottomaksi, niin mitä voi äiti kotona juuri silloin tehdä? Meillä ainakin ne pojan kaverit, jotka kotonamme käy, on niitä joista poika erityisesti pitää ja mitään ongelmia ei ole. Päiväkodissa sitten taas on monenlaisia lapsia ja pitäisi tulla niiden kaikkien kanssa toimeen ja isossa ryhmässä. Kovin on vaikea äidin kotoa käsin tätä ryhmässä toimimista siellä päiväkodissa ohjata. Tietysti voi jutella jne, mutta siinä tilanteessa pitäisi pk:n hoitajienkin osata toimia...

Meillä ainakin tilannetta on saatu tosi hyvin eteenpäin ihan pk:n hoitajien avulla. Ollaan yhdessä juteltu asioista ja tiedän koko ajan missä mennään. En minä näe niitä tilanteita siellä enkä pysty päiväkotitoimintaan vaikuttamaan siten kun haluaisin, tietenkään.

Kotona kun ongelmia on, niin niihin puututaan heti ja samoin pitää siellä pk:ssa tehdä ilman että odotellaan ensin jotain palaveria vanhempien kanssa...

 

[Onaha]

Ps. Niin meidän poika ei siis ole vielä eskarissa, vasta täytti 5v, mutta samaa ikäluokkaa kuitenkin noin suunnilleen. On aika rauhallinen ja kaipaa siis omaa tilaa ja omaa rauhaa, johon on kotona paljon tottunut (huom, meillä kuitenkin käy myös pojan kavereita, mutta paljon on päivähoitopäivän jälkeen jne myös itsekseen ja siitä pitää ja sitä kaipaa).

Mieleeni tuli, että ehkä ap:n tilanteessa tuo johtuu myös oman tilan/reviirin/rauhan kaipuusta. Osa lapsistahan on ihan luonnostaan seurallisempi kuin toiset ja toiset taas ei niin ryhmätoimijoita, toki siihen vaikuttaa tottumuksetkin. Meillä poitsu ollut siis pk:ssa 2 vuotta, pph:lla vuoden, hoitopäivät sellaista 8h luokkaa. Eli ei ole kiinni siitä ettei ole ollut kontakteja kavereihin. Kylässä meillä käy ikäisiään viikon-parin välein, talvisaikaan jopa harvemmin. Mun mielestä rauhoittuminenkin on tärkeää, etenkin kun lapsi itse sitä kaipaa. Pitkän päiväkotipäivän jälkeen ei leikki-ikäistä enää tarvitse vielä "sosiaalistumaan" jatkuvasti kodin ulkopuolelle.

Päiväkodissa on ollut aika hitaastilämpiävä. Kelpuuttaa ja pitää vanhoista tutuista kavereista, uusien ryhmäläisten kohdalla on aina sulattelua ja sitä ettei päästä näitä uusia "reviirilleen" ja rankaisee ja on ilkeä uusille kavereille jos tulevat mukaan leikkiin vaikkei tahtoisikaan. Nyt lähiaikoina tää piirre korostui kun syksyllä meni ryhmä paljolti uusiksi, mutta pikkuhiljaa alkaa olla taas ihan ok...

 

[kelaa ny vähän]

Teit väärin kun sanoit että PELKÄÄVÄT sinua, sano suoraan että kun kiusaat niitä ja teet tyhmästi asioita niin jos se tajuaisi, miksi kaikkien pitää olla niin vitun uusavuttomia että ei osaa lapselleen sanoa asioita miten ne oikeasti on?

 

["vieras"]

Teit väärin kun sanoit että PELKÄÄVÄT sinua, sano suoraan että kun kiusaat niitä ja teet tyhmästi asioita niin jos se tajuaisi, miksi kaikkien pitää olla niin vitun uusavuttomia että ei osaa lapselleen sanoa asioita miten ne oikeasti on?

Mhahaaa. Jollain on ollu paha päivä ja piti tulla purkamaan se tänne. Sä tosiaan luulet, että asia olis ratkennut jos ap olis muotoillut lauseen vähän eri lailla. Anna mun kaik kestää. Olet varmaan pienen esikoisvauvan äiti.