J
ja pian kolmen äiti
Vieras
Sanon nyt heti aluksi, että minulla on hyvä mies, hyvä aviomies ja hyvä isä. Tekee lasten kanssa paljon. Jaksaa leikkiä, ulkoilla, lenkkeillä ja kaikenlaista.
Mutta jotenkin mies on ihan menettänyt tavan käsitellä tuota uhmaa. Etenkin 4,5v on välillä ihan mahdoton ja nukkumaanmennessä toisinaan molemmat, toinen on 2,5v, pitävät jotain omaa touhuaan ja saattavat kiukutellakin. Tai sitten muuten vain huutelevat tuolta sängystään jotain koko ajan tai kitisevät. Sitämitä nyt lapsilla kenellä tahansa on joskus.
Meillä kuitenkin lasten nukkumaan menon ja monen muun asian suhteen kanssa on aina päästy helpolla. Ei ole tarvinnut nukutella tuntikausia eikä ole muutenkaan ollut mitään ihmeempiä juttuja.
Tänään illallakin mies kilahti heti, kun isompi kitisi sängyssään jostain lelusta ja huusi siellä siitä jotain. Mies nousi sohvalta ja huusi lastenhuoneen ovelta, että nyt turpa kiinni ja nukutte. Tuo turpa kiinni juttu on nyt niin viemässä minulta hermot. Kaksi päivää sitten lapset leikki nukkumaanmenoa keskellä päivää ja kuuntelin, kun he kikattelivat ja hokivat toisillensa, että "nyt turpa kii ja nuku". Vuorotellen tuota.
(
Ja siis hyvin usein, oli se uhmakohtaus tms. kiukku mihin tahansa liittyvä, niin mies laskeutuu lasten tasolle. On kuin 4 vuotias itsekin. Olen sanonut, että tuo ei auta mitään että sinä käyttäydyt ihan samoin kuin tuo lapsikin. Siihen mies kerran sanoi, että mitä väliä kun ei tuo sunkaan taktiikkas sen paremmin pure. Ehkäse ei pure välittömästi, mutta tarkoitus kai onkin että asialla on kauaskantoisempia hyviä seurauksia. Ei kenenkään uhma ja kiukut lopu siihen, että äiti tai isä on kerran johdonmukainen ja rauhallinen. Ei lapsi sitä kiukkuaan ja uhmaans siihen lopeta, kun huomaa että ai toi suhtautuukin noin. Ei tosiaan. Sitä saa jatkaa ja jatkaa ja toisinaan tuntuu, että itseltäkin hermot katkeaa. Mutta ei sitä kai pienten lasten kanssa voi muuta kuin odottaa, että aika tekee tehtävänsä ja se järki asettuu sinne lapsen päähän ja että itse on selvinnyt siitä ajasta jos ei nyt hermostumatta niin kuitenkin tekemättä mitään ihan typerää.
Mitään väkivaltaa lapsia kohtaan ei harrasteta. Jonkun luunapin on joskus saanut, mutta ne ei tosiaan ole olleet mitään ensimmäisiä tai toisia ratkaisumalleja. Minä en ole sitä mieltä, että lapsille ei saisi ikinä huutaa, mutta minusta tuo on ihan kauheaa että huutaa lapsille tuota turpa kiinni juttua ja muutenkin että menee sinne lapsen tasolle. Joskus jopa lässyttäen puhuu jotain ivallista. Aivan kuin 4vuotias nyt tajuaisi mitään pilkkaa. Siitäkin olen sanonut.
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä ja sanoa tuolla miehelle. Lapset tosiaan on ihan normaaleita. Uhmaa ja kiukkua, mutta kenelläpä ei olisi. Isompi on meillä haastavampi kuin tuo toinen.
Mutta jotenkin mies on ihan menettänyt tavan käsitellä tuota uhmaa. Etenkin 4,5v on välillä ihan mahdoton ja nukkumaanmennessä toisinaan molemmat, toinen on 2,5v, pitävät jotain omaa touhuaan ja saattavat kiukutellakin. Tai sitten muuten vain huutelevat tuolta sängystään jotain koko ajan tai kitisevät. Sitämitä nyt lapsilla kenellä tahansa on joskus.
Meillä kuitenkin lasten nukkumaan menon ja monen muun asian suhteen kanssa on aina päästy helpolla. Ei ole tarvinnut nukutella tuntikausia eikä ole muutenkaan ollut mitään ihmeempiä juttuja.
Tänään illallakin mies kilahti heti, kun isompi kitisi sängyssään jostain lelusta ja huusi siellä siitä jotain. Mies nousi sohvalta ja huusi lastenhuoneen ovelta, että nyt turpa kiinni ja nukutte. Tuo turpa kiinni juttu on nyt niin viemässä minulta hermot. Kaksi päivää sitten lapset leikki nukkumaanmenoa keskellä päivää ja kuuntelin, kun he kikattelivat ja hokivat toisillensa, että "nyt turpa kii ja nuku". Vuorotellen tuota.
( Ja siis hyvin usein, oli se uhmakohtaus tms. kiukku mihin tahansa liittyvä, niin mies laskeutuu lasten tasolle. On kuin 4 vuotias itsekin. Olen sanonut, että tuo ei auta mitään että sinä käyttäydyt ihan samoin kuin tuo lapsikin. Siihen mies kerran sanoi, että mitä väliä kun ei tuo sunkaan taktiikkas sen paremmin pure. Ehkäse ei pure välittömästi, mutta tarkoitus kai onkin että asialla on kauaskantoisempia hyviä seurauksia. Ei kenenkään uhma ja kiukut lopu siihen, että äiti tai isä on kerran johdonmukainen ja rauhallinen. Ei lapsi sitä kiukkuaan ja uhmaans siihen lopeta, kun huomaa että ai toi suhtautuukin noin. Ei tosiaan. Sitä saa jatkaa ja jatkaa ja toisinaan tuntuu, että itseltäkin hermot katkeaa. Mutta ei sitä kai pienten lasten kanssa voi muuta kuin odottaa, että aika tekee tehtävänsä ja se järki asettuu sinne lapsen päähän ja että itse on selvinnyt siitä ajasta jos ei nyt hermostumatta niin kuitenkin tekemättä mitään ihan typerää.
Mitään väkivaltaa lapsia kohtaan ei harrasteta. Jonkun luunapin on joskus saanut, mutta ne ei tosiaan ole olleet mitään ensimmäisiä tai toisia ratkaisumalleja. Minä en ole sitä mieltä, että lapsille ei saisi ikinä huutaa, mutta minusta tuo on ihan kauheaa että huutaa lapsille tuota turpa kiinni juttua ja muutenkin että menee sinne lapsen tasolle. Joskus jopa lässyttäen puhuu jotain ivallista. Aivan kuin 4vuotias nyt tajuaisi mitään pilkkaa. Siitäkin olen sanonut.
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä ja sanoa tuolla miehelle. Lapset tosiaan on ihan normaaleita. Uhmaa ja kiukkua, mutta kenelläpä ei olisi. Isompi on meillä haastavampi kuin tuo toinen.
