miten saan lapseni viihtymään kotona?

[masentunut]

eli minulla asun 5v lapseni kanssa kahdestaan.
hän ei viihdy kotona juuri lainkaan, sanoo aina että ei halua kotiin, siellä on tylsää ja ei ole leikkikavereita.

itselläni on keskivaikea masennus ja muutenkin elämä on suht rankkaa henkisesti. meillä ei myöskään käy vieraita muulloin kuin synttäreillä, muulloin ei juuri koskaan. kotona muutenkin jotenkin ankea ilmapiiri ja itse olen aina väsynyt. siinä joitain syitä mitkä varmasti vaikuttavat asiaan.

monesti ollaan kaverini luona useitakin öitä että lapseni pääsee leikkimään muidenkin lapsien kanssa ja viihdyn kaverilla paljon paremmin muutenkin ja niin lapsenikin.
sitten kun kotia mennään niin odotan että milloin päästään taas kaverille koska kotona ei viihdytä.

nyt siis mietin että miten saisin elämän kuntoon ja kodin sellaiseksi että lapsikin viihtyy ja ei ala kiukuttelemaan ja itkemään aina kun kotia ollaan menossa. olisiko neuvoja?

muuttoa toiseen asuntoon olen miettinyt, mutta en tiedä auttaisiko se kuitenkaan itse asiaan.

 

[mami]

Jospa keksisitte yhteistä tekemistä... lautapelit, leffailta sipsejen kera, jotain mitä teette vaan siksi kun huvittaa...

 

[pohdintaa]

soita kotona taustalla musiikkia tai pidä radiota päällä, hyvä, (duurivoittoinen...)musiikki tai toisen ihmisen puhekin voi oikeesti kummasti kohottaa ilmapiiriä. Puuhastele voimiesi mukaan kotitöitä, mielikin voi vähän kohentua, kun saa aina jonkun homman pois päiväjärjestyksestä. Mene lapsesi läheisyyteen ja yritä ehtiä tai pystyä olemaan ainakin hetken henkisestä "läsnä" hänelle yrittämättä mitään ihmeitä ja katso, minkälaista kommunikaatiota siitä syntyy teidän välillenne. Voimia paljon!

 

[Aspis]

Sulla on ilmeisesti itselläkin paha olla siellä. Onko sulla läälitys tällä hetkellä? Väsyttääkö e? Yritä päästä väsymyksen yli tekemällä jotain, vaikka kuinka pinetä. Hannkikaa pari huonekasvia, jotain helppohoitoisia ja istuttakaa ne yhdessä nätteihin ruukkuihin. Valkatkaa postimyynnistä uudet verhot. Askarrelkaa mobile tms. Yritä keksiä jotain tekemistä ja ohjelmaa, vaikka lukutunti. Käytte lainaamassa kirjastosta kirjoja ja dvd:itä ja kattelette niitä kotona.

 

[Anni]

Hmm. Harmillinen juttu teidän molempien kannalta. Koti on kuitenkin ihmiselle yleensä se paras paikka, johon kaivataan, ja jossa jokaisella tulisi olla hyvä olo. Näin ainakin meillä ajatellaan.

Varmaankin tärkein pulma tilanteessanne on sinun masennuksesi, joka ei valitettavasti voi olla vaikuttamatta kodin ilmapiiriin, kuten itsekin sanoit. Varmasti olet yrittänytkin jo hoitaa masennustasi. Jos et ole, hakeuduthan pikaisesti ammatti-ihmisen juttusille, jotta elämäänne tulisi taas valoa!

P.s yritä jaksaa puuhailla kaikenlaista lapsesi kanssa yhdessä. Eihän se mitään ihmeellistä tarvitse aina olla, vaan kodin arkisiakin juttuja, esim. leipomuksia, ruuan laittoa yms.

Voimia ja iloa elämäänne!

 

[Keittiönoita]

Lapsen koti on sinun jaksamisessasi. Joten hoida ensin itsesi kuntoon. Sen jälkeen lapsesi alkaa viihtyä kotona ilman mitään vippaskonsteja.

 

[masentunut]

touhuaisin kyllä mielelläni lapseni kanssa, mutta voimani eivät vain millään meinaa riittää.
monesti saatan jossain vaiheessa päivää nukahtaa yht äkkiä, sillä välin lapseni katsoo disneyn elokuvia ja herättää minut jossain vaiheessa kiukuttelulla mutta en meinaa siltikään päästä sängystä ylös ja herätä

inhoan itseäni välillä juuri tämän takia etten jaksa mitään ja nukun niin paljon.
käyn mielenterveystoimistossa, mutta ei siitäkään tunnu olevan oikein apua

 

[masentunut]

lääkitystä ei ole koska olen siitä kieltäytynyt, lääkäri yritti kyllä tyrkyttää.
olen yrittänyt laittaa kotia viihtyisäksi, mutta en tunnu siinä onnistuvan. viihdyn paljon paremmin täällä kaverini luona missä juuri nytkin olemme. täällä jaksan touhuta paljon enemmän.

 

[Keittiönoita]

lääkitystä ei ole koska olen siitä kieltäytynyt, lääkäri yritti kyllä tyrkyttää.
olen yrittänyt laittaa kotia viihtyisäksi, mutta en tunnu siinä onnistuvan. viihdyn paljon paremmin täällä kaverini luona missä juuri nytkin olemme. täällä jaksan touhuta paljon enemmän.

Mä itse välttelen hyvin pitkälle käyttämästä mitään kemiallisia myrkkyjä. Mutta on tilanteita, joissa lääkkeitä syön. En huvikseni vaan vasta sitten, kun mikään muu ei auta. Sinuna kokeilisin lääkitystä.

 

[Hankey]

Lääkitystä minäkin ehdotan. Alku voi olla hankalaa, järjestät varmaan siksi ajaksi jonkun varasuunnitelman lapsen varalta. Muutaman viikon päästä kumminkin selviää, sopiiko lääke vai ei. Itse ajattelen, että eivät masennuslääkkeet ole sen kummempia kuin insuliini (=hormooni ) tai syöpälääkkeet, harva niistäkään kieltäytyy.

 

[asdasd]

Osta tietokone. Osta World of Warcraft. Tökkää lapsi koneen eteen ja et saa sitä siitä irti.

 

[Martta]

Senkin, senkin ällöthyys ! Ei 5 vuotiasta saa opettaa koneelle senkin ilkiö, hyihyi

 

[masentunut]

lääkitystä en siksi halua koska olen nähnyt mitä huumeet tekevät ihmiselle. tiedän että masennus lääkkeet eivät ole huumeita mutta olen kuullut että niihinkin voi jäädä koukkuun tai jotain vastaavaa, joten en itse halua sitä riskiä ottaa.

 

[vieras]

Suosittelen ehdottomasti lääkityksen aloittamista, edes kokeeksi! Itsekkin aluksi mietin lääkityksen aloittamista, etenkin kun olen raskaana, mutta nyt olen todella iloinen, että aloitin lääkkeiden käytön! Lääkkeet auttavat saamaan aivojen kemiallisen tasapainon kuntoon, jolloinka pystyt hyötymään käymästäsi terapiasta paljon paremmin kun pystyt käsittelemään siellä juteltavat asiat järkevämmin. ONko sinulla mitään varsinaista syytä tuohon lääkityksestä kieltäytymiseen?

Onko seuran puute kotona teille molemmille se miksi ette siellä viihdy? Voisiko kaverisi tulla lapsineen teille kylään, ikäänkuin auttamaan "kotiutumisessa"? Minusta kuulostaa kuitenkin jo positiiviselta, että jaksat ystäväsi luo lähteä.

Pystytkö erittelemään, mitkä seikat tekevät kaverisi kodista paikan, joka saa sinutkin siellä viihtymään? Olisiko mahdollista tuoda samanlaisia sisustusratkaisuja tms. omaan kotiisi, jotta olosi tuntuisi kodikkaalta? Millainen olisi unelmiesi koti? Pystytkö tätä ajatusta pitämään punaisena lankana kotisi laittamisen suhteen? Koti on kuitenkin ihmiselle paikka, jossa viettää eniten aikaa, niin ei todellakaan ole ihan sama millaisten tavaroiden keskellä sitä elää...

 

[masentunut]

Suosittelen ehdottomasti lääkityksen aloittamista, edes kokeeksi! Itsekkin aluksi mietin lääkityksen aloittamista, etenkin kun olen raskaana, mutta nyt olen todella iloinen, että aloitin lääkkeiden käytön! Lääkkeet auttavat saamaan aivojen kemiallisen tasapainon kuntoon, jolloinka pystyt hyötymään käymästäsi terapiasta paljon paremmin kun pystyt käsittelemään siellä juteltavat asiat järkevämmin. ONko sinulla mitään varsinaista syytä tuohon lääkityksestä kieltäytymiseen?

Onko seuran puute kotona teille molemmille se miksi ette siellä viihdy? Voisiko kaverisi tulla lapsineen teille kylään, ikäänkuin auttamaan "kotiutumisessa"? Minusta kuulostaa kuitenkin jo positiiviselta, että jaksat ystäväsi luo lähteä.

Pystytkö erittelemään, mitkä seikat tekevät kaverisi kodista paikan, joka saa sinutkin siellä viihtymään? Olisiko mahdollista tuoda samanlaisia sisustusratkaisuja tms. omaan kotiisi, jotta olosi tuntuisi kodikkaalta? Millainen olisi unelmiesi koti? Pystytkö tätä ajatusta pitämään punaisena lankana kotisi laittamisen suhteen? Koti on kuitenkin ihmiselle paikka, jossa viettää eniten aikaa, niin ei todellakaan ole ihan sama millaisten tavaroiden keskellä sitä elää...

hui kun oli paljon tekstiä ja kysymyksiä
syy lääkkeistä kieltäytymiseen on pelko lääkkeen vaikutuksesta ja pelko että siihen jää koukkuun.
kaverini ei käy meillä juuri koskaan vaikka olemme parhaat ystävät jo monien vuosien takaa, syytä siihen en tiedä miksi eivät käy.
minulla on muutenkin hyvin vähän ystäviä ja kavereita ja ne ketkä ovat, eivät käy koskaan kylässä vaan se olen aina minä joka kyläilee
syy kaverin luona viihtymiseen on varmaan se että silloin on aikuistakin juttuseuraa ja täällä on paljon enemmän elämää ja vilskettä.

 

[vieras]

lääkitystä en siksi halua koska olen nähnyt mitä huumeet tekevät ihmiselle. tiedän että masennus lääkkeet eivät ole huumeita mutta olen kuullut että niihinkin voi jäädä koukkuun tai jotain vastaavaa, joten en itse halua sitä riskiä ottaa.

Tavallisiin masennuslääkkeisiin ei voi jäädä koukkuun, koska ne vaikuttavat eri osaan aivoista kuin monet huumaavat lääkkeet. Rauhoittavat lääkkeet taas voivat koukuttaa hyvinkin helposti. Masennuslääkkeet eivät siis ole mitään "onnellisuuspillereitä" ja ovat turvallisia, etenkin pieninä annostuksina.

Koukuttuminen on siinäkin mielessä vaikeampaa masennuslääkkeillä, että niissä ei ole ns. välitöntä vaikutusta eli et saa siitä lääkkeen ottamisesta minkäänlaista hyvänolon tunnetta tai helpotusta, vaan vaikutus tulee pitemmällä aikavälillä pikkuhiljaa, kun taas koukuttavan lääkkeistä monesti tekee sen nopea vaikutus ja helpotus/hyvänolon tunne . Toivottavasti osasin selittää järkevästi asian.

Oletko keskustellut lääkärisi kanssa näistä koukutus-peloistasi? Luulisi hänen osaavan selvittää tarkalleen miten nuo lääkkeet vaikuttavat ja miten ei.

Ja sitten ihan käytännössä kun aloittaa lääkityksen, aloitetaan se todella varovasti pienellä annostuksella, jota nostetaan pikkuhiljaa kunnes sopiva taso on löytynyt. Samoin lääkityksen lopettamisen kanssa, että annostusta pienennetään pikkuhiljaa, jolloin ne kemialliset muutokset aivoissa eivät tule yhtäkkiä ja taas vältetään sitä koukkuun jäämistä. Ja toki koko lääkehoidon aikana pyritään pysymään mahdollisimman pienissä lääkemäärissä.

 

[säälin lastasi]

Masentunut ihminen masentaa kaikki vierellään olevat kun mikään ei kiinnosta, ei edes oma lapsi.

 

[vieras]

Jos vointisi on noin huono, et todellakaan pysyt olemaan riittävän hyvä vanhempi. Etenkin kun kotona ei ole tukena toista psyykkisesti tervettä vanhempaa. Mielestäni sinulla ei pitäisi olla valinnanvaraa lääkityksen suhteen, jos haluat asua lapsesi kanssa! Lapsellasi on oikeus paremmin voivaan vanhempaan.

 

[vieras]

Masentunut ihminen masentaa kaikki vierellään olevat kun mikään ei kiinnosta, ei edes oma lapsi.

Ja tällaiset kommentit masentavat vielä lisää. Minusta on hienoa, että ap on kuitenkin yrittänyt hakea apua ja käy mtt:ssä juttelemassa! Masentunutta ei voi ymmärtää kuin toinen masennuksen sairastanut, että tällaiset idioottimaiset kommentit voisit aivan hyvin jättää tekemättä ja sääliä siellä omassa täydellisessä maailmassasi ihan niin monta lasta kuin jaksat. Sitäpaitsi sääli on sairaus siinä missä masennuskin.

 

[masentunut]

Tavallisiin masennuslääkkeisiin ei voi jäädä koukkuun, koska ne vaikuttavat eri osaan aivoista kuin monet huumaavat lääkkeet. Rauhoittavat lääkkeet taas voivat koukuttaa hyvinkin helposti. Masennuslääkkeet eivät siis ole mitään "onnellisuuspillereitä" ja ovat turvallisia, etenkin pieninä annostuksina.

Koukuttuminen on siinäkin mielessä vaikeampaa masennuslääkkeillä, että niissä ei ole ns. välitöntä vaikutusta eli et saa siitä lääkkeen ottamisesta minkäänlaista hyvänolon tunnetta tai helpotusta, vaan vaikutus tulee pitemmällä aikavälillä pikkuhiljaa, kun taas koukuttavan lääkkeistä monesti tekee sen nopea vaikutus ja helpotus/hyvänolon tunne . Toivottavasti osasin selittää järkevästi asian.

Oletko keskustellut lääkärisi kanssa näistä koukutus-peloistasi? Luulisi hänen osaavan selvittää tarkalleen miten nuo lääkkeet vaikuttavat ja miten ei.

Ja sitten ihan käytännössä kun aloittaa lääkityksen, aloitetaan se todella varovasti pienellä annostuksella, jota nostetaan pikkuhiljaa kunnes sopiva taso on löytynyt. Samoin lääkityksen lopettamisen kanssa, että annostusta pienennetään pikkuhiljaa, jolloin ne kemialliset muutokset aivoissa eivät tule yhtäkkiä ja taas vältetään sitä koukkuun jäämistä. Ja toki koko lääkehoidon aikana pyritään pysymään mahdollisimman pienissä lääkemäärissä. [/quote]


Miten lääke siis alkaa vaikuttamaan, miten sen huomaa?
mitä sitten kun lääkitys joskus lopetetaan?
mainitsin lääkärille pelostani, mutta silti vain yritti tyrkyttää, minun mielestäni aika epäammattimaisella tavalla vielä kaiken lisäksi.

rakastan lastani yli kaiken ja siksi haluaisin jotain muutosta että elämä paranisi ja lapsenikin voisi hyvin.
elämän halua minulla on vaikka kuinka paljon, haluaisin myös harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa, mutta voimani eivät riitä ja jonkin harrastuksen aloittaminenkin on erittäin ison kynnyksen takana vaikka haluaisinkin harrastaa jne.

 

[masentunut]

tämän tekstin löysin wikipediasta: Useilla masennuslääkkeillä on jonkinlaisia sivuvaikutuksia. Erityisesti SSRI-lääkkeet aiheuttavat yleisesti seksuaalisen halun vähenemistä osittain tai kokonaan hoidon ajaksi. Myös itsemurha-ajatuksia saattaa esiintyä, jonka takia Lääkelaitos ei suosittele SSRI-lääkkeitä alle 18-vuotiaille. tuon luettuani en tiedä haluanko edes harkita lääkkeiden käyttöä.

 

[masentunut]

myös näin luki: Arviolta 20-50 prosenttia käyttäjistä saa vieroitusoireita yrittäessään lopettaa masennuslääkkeen käytön

 

[minusta]

minusta yhteiskunta on sairas ja kilttejä käytetään hyväksi. parhaimmat ihmiset alkoholisoituvat, masentuvat, ovat työttömiä, koska eivät ole röyhkeitä kyynärpääi´hmisiä.

menestyjät ovat kiusaajia.

en aloittaisi mitään lääkitystä. yhteiskunta on sairas.

 

[masentunut]

Masentunut ihminen masentaa kaikki vierellään olevat kun mikään ei kiinnosta, ei edes oma lapsi.

Ja tällaiset kommentit masentavat vielä lisää. Minusta on hienoa, että ap on kuitenkin yrittänyt hakea apua ja käy mtt:ssä juttelemassa! Masentunutta ei voi ymmärtää kuin toinen masennuksen sairastanut, että tällaiset idioottimaiset kommentit voisit aivan hyvin jättää tekemättä ja sääliä siellä omassa täydellisessä maailmassasi ihan niin monta lasta kuin jaksat. Sitäpaitsi sääli on sairaus siinä missä masennuskin.

onneksi osaan sivuuttaa tuollaiset kommentit, joten turha yrittää masentaa minua lisää, sillä ette siinä onnistu

 

[Hankey]

Lääkkeiden kohdalla joutuu aina miettimään, kumpi on pienempi paha, olla ilman lääkettä vai lääkkeen kanssa. Apua vieroitukseen saat sitten aikanaan.

Noista harrastuksista, teidäthän että liikunnassa erittyy mielihyvähormoonia.