Omasta kokemuksesta voin sanoa tuosta lääkkeen vaikutuksesta sen, että jotenkin sitä odotti ehkä vähän liikaakin, että nyt kun alan syömään näitä niin aamulla olen taas onnellinen, oma itseni jne. Mutta eihän siinä niin käynyt. Suuta kuivasi ja vatsa oli viikon sekaisin ja mietin että olikohan tästä mitään oikeata hyötyä kun en varsinaista muutosta huomannut. Jatkoin kuitenkin lääkkeiden ottamista ja n. kuukauden kuluttua yksi päivä vain huomasin, miten linnut lauloivat ja kuinka kauniilta auringonpaiste näytti. Sitten alkoi oma lapsi tuntumaan viikko viikolta läheisemmältä ja tärkeämmältä ja sitten taas pikkuhiljaa vointini on ollut pirteämpi, enkä ole ajatellut niin paljon sitä, miltä minusta tuntuu tai miettinyt asioita jotka ahdistavat.
Nyt olen muutaman kuukauden syönyt lääkkeitä ja nyt alkaa tuntumaan omalta itseltäni ja jaksan ihan eri tavalla tehdä kotitöitä ja innostua niistä ja suunnitella tulevaa ja miettiä itselle uusia harrastuksia jne.
En ole itse siis vielä lääkitystä lopettanut, parin viikon päästä pitäisi puolittaa annostusta ja sitten katsotaan miten se vaikuttaa mielialaani. Luottavainen olen sen suhteen, sillä nyt osaan jo tunnistaa paremmin jos masennus taas palaa. Lisäksi olen käsitellyt asioita, joiden tiedän olevan osasyynä masennukseni puhkeamiseen ja osaan nyt niihin suhtautua eri tavalla.
Toivon todella, että pääset masennuksetasi eroon! Tiedän tasan tarkaan mitä käyt juuri nyt läpi.
Ja jos koet, ettei saamasi lääkäri ole sinulle hyvä, kysy vaikka neuvolasta onko mahdollista vaihtaa johonkin toiseen, jos et suoraan hoitavalta lääkäriltäsi sitä viitsi kysyä.
Minulla kävi myös niin aluksi, että kävin silloin tällöin juttelemassa psykologin kanssa, mutta minusta alkoin tuntumaan ettei siitä ollut mitään apua. Sitten sain neuvolasta lähetteen tk:n lääkärille joka kartoitti minun tilannetta ja laittoi sitten lähetteen toiseen paikkaan, jossa sitten kävin kahden psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla kerran viikossa + muutama lääkärin vastaanotto lääkityksen vuoksi. Ja nämä hoitajat olivat niin ihania ja tuntui, että he osasivat auttaa juuri oikealla tavalla ja ymmärsivät minua jo puolesta sanasta
