Hyvä, että sulla on noin realistinen kuva tilanteesta. Ansaitset elämän, jossa sulle ei valehdella.
Tiedän, että lähteminen ei ole helppoa. Elin itse vuosia suhteessa, jossa monen hyvän vuoden jälkeen alkoi olla valehtelua juomisesta. Mies tiesi paremmin kuin hyvin, että olen alkoholistin lapsi ja päättänyt, että aikuisena alkoholi ei enää pilaa elämääni. Alkoholistin lapselle ei mene läpi valheet siitä, että on otettu vain pari kaljaa, kun niitä on juotu kymppikassi. Oli ihan järkyttävää, että mies edes kehtasi yrittää sellaista ja katsoi, että mulle voisi valehdella.
No, kun on muuten hyvä ja pitkä suhde takana, niin eihän sitä heti periksi anna. Mutta kerta toisensa jälkeen sama juttu! Ajan mittaan alkoi paljastua, että saattoi viettää illan yksin treenikämpillä juomassa. Ihan uskomatonta! Ja kun jotenkin sain selville, että meillä on kellarissakin piilopulloja, tuli mitta täyteen. Vuokrasin oman yksiön, otin tärkeimmät tavarani ja lähdin.
Yritimme vielä muutaman kuukauden päästä uudelleen seurustella, kun mies muka oli tullut tolkkuihinsa, mutta parissa viikossa oli selvää, että siitä suhteesta ei saa enää mitään.
Tästä on jo vuosia, vuosia, vuosia aikaa. Jokin aika sitten juttelin tämän eksäni kanssa ja hän oli edelleen sitä mieltä, että eromme johtui vain siitä, että aika oli väärä ja oltiin ehkä liian nuoria (seurustelimme 6 vuotta ja olin 23, kun lähdin). Ei siis edelleenkään ollut sisäistänyt, että lähdin juomisen ja valehtelun vuoksi.
Hän juo edelleen, eikä ole saanut elämäänsä kunnolla raiteilleen. Itselläni on nykyisin todella hyvä mies ja ihana perhe.
