miten saan mieheni tajuamaan...

[mamuzka]

Olen kuukauden ikäisen tytön äiti. Ennen kuin tulin raskaaksi, mieheni antoi ymmärtää, että lapsi olisi hänelle todella tärkeä, "sinetti" avioliitollemme jne.

Tulin raskaaksi, mieheni ei oikeastaan osallistunut kotitöihin sen enempää kuin ennenkään (käytännössä minä tein kaiken opiskelujeni ohella, hän kävi töissä) ja loppuraskaudesta kärsin vaikeasta turvotuksesta ja selkäsäryistä, mutta mieheni ei noteerannut niitä mitenkään. Itsellään jos hänellä on vähänkään kipuja, hän on välittömästi sairaslomalla tai vähintäänkin niin "tuskissaan" ettei voi tikkua ristiin laittaa.. :'(
No tyttö syntyi, synnytys kesti yli 30 tuntia, ja mieheni oli siinä mukana. Ajattelin ja toivoin sen kokemuksen muuttavan häntä tulemaan ymmärtäväisemmäksi, mutta ei...

´Vauvan hoito jää kokonaan minun harteilleni kodin hoidon ohella. Hän VOI olla lapsen kanssa silloin kun lapsi ei itke, mutta kiikuttaa hänet heti luokseni jos alkaa itkemään. Jos oma äitini ei päästäisi minua välillä hetkeksi eroon vauvasta (että saan esim siivota tai käydä kaupassa, baarissa en käy enkä edes haluaisi) olisin käytännöllisesti kiinni 24/7.

Mieheni menot sen sijaan ovat pysyneet samoina kuin ennen lasta.Kahvilla käydään kavereiden kanssa niinkuin ennenkin ja jos jonkinlaisissa saunailloissa... Olen koettanu puhua, että miltä hänestä tuntuisi jos minä kulkisin samallatavalla, mutta hän ei näe asiaa mitenkään vertailukelpoisena itseensä.

Syksyllä jatkaisin opintojani ja mieheni pitäisi silloin isyys- ym ,lomansa, mutta tulee pelko väkisellä että miten hän pärjää kun ei harjoittele olemaan tytön kanssa nyt lapsen ollessa pienempi...
pelkään tämän johtavan katkeruuteen ja syyttelyyn, pahimmillaan suhteen rikkoutumiseen.

Sevitettäköön vielä, että minä en ole sitä tyyppiä, jonka mielestä mies ei osaa laittaa vaippaa oikein tai lapsi on puettu rumasti. PÄÄASIA olisi että hän TEKISI JOTAIN. Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä tyttö sylissä mieheni katsellessa viereisessä huoneessa tv:tä...

 

[mies ja sydän]

\

Mieheni menot sen sijaan ovat pysyneet samoina kuin ennen lasta.Kahvilla käydään kavereiden kanssa niinkuin ennenkin ja jos jonkinlaisissa saunailloissa... Olen koettanu puhua, että miltä hänestä tuntuisi jos minä kulkisin samallatavalla, mutta hän ei näe asiaa mitenkään vertailukelpoisena itseensä.

Syksyllä jatkaisin opintojani ja mieheni pitäisi silloin isyys- ym ,lomansa, mutta tulee pelko väkisellä että miten hän pärjää kun ei harjoittele olemaan tytön kanssa nyt lapsen ollessa pienempi...
pelkään tämän johtavan katkeruuteen ja syyttelyyn, pahimmillaan suhteen rikkoutumiseen.

Sevitettäköön vielä, että minä en ole sitä tyyppiä, jonka mielestä mies ei osaa laittaa vaippaa oikein tai lapsi on puettu rumasti. PÄÄASIA olisi että hän TEKISI JOTAIN. Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä tyttö sylissä mieheni katsellessa viereisessä huoneessa tv:tä...

Jos häntä pelottaa se hoitaminen ja vastuu?

Senkin ymmärtäminen voi viedä paljon aikaa, että on saanut oman lapsen.

Jos yrittää olla "niin kuin ennenkin", niin se voi tarkoittaa, ettei vielä osaa olla ja elää uudella tavalla.

Todennäköisesti miehesi ei tiedä, mitä nyt ajattelisi. (Paitsi jos hän on kovin nuori, niin silloin elämässä on usein paljon muutakin oppimista vielä kuin pelkkä isyys, mikä voi viedä aikaa...)

Yhden asian sanon kyllä: anna lapsi isälle ja anna miehesi hoitaa sitä. Älä ota takaisin, ja lähde vaikka pihalle/kirjastoon/jonnekin vähäksi aikaa, jos se änkeää takaisin. Tässä ei ole pointtina se, että miehesi oppisi hoitamaan tai alkaisi tehdä asioita vaan se, että hän saa luotua suhteen omaan vauvaansa ja toisinpäin. Se on jokaisen vanhemman oikeus, vaikka hän ei sitä vielä tajuaisikaan ;-) Ja tässä on oikeastaan aika tärkeää se, että isä on ihan yksin vauvan kanssa, eikä "äidin valvovan silmän alla", vaikka et onneksi vauvanomijaäiti sanojesi mukaan olekaan

Itse olen hoitanut omia lapsiani niin paljon kuin mahdollista, ihan vastasyntyneestä saakka ja voin vain kuvitella, että miten etäiseksi olisin itseni tuntenut, jos minulla ei olisi vielä puolivuotiaanakaan lapsen kanssa ollut mitään yhteistä. Siis jotain, joka on olemassa vain silloin, kun lapsi on isän sylissä ja isä tietää sen ja lapsi tietää sen. Ja sitä yhteistä ei saa luotua muuta kuin olemalla ja aikaa viettämällä... Sitten, kun side on syntynyt vauvan ja isän välille, hoitaminen on itsestäänselvyys eikä mikään lisätehtävä. (Väsyttäähän se tietenkin, mutta ei sitä koskaan kyseenalaista.)

Jaksamista toivottelen, sitä ei vauvan kanssa ole muutenkaan liikaa.

 

[taustalla]

meillä alkoi samanlainen tilanne 4-vuotta sitten kun tyttäremme syntyi.
Mies ei missään vaiheessa ns.kasvanut isyyteen vaikka yritin todella varoen kannustaakin siihen,että tekisi jotain,olisi tytön kanssa...
Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei syöttänyt,vaihtanut vaippaa tai mitään muutakaan paitsi jos "pakotin"että päääsi edes vessaan..
eikä tilanne juuri siitä ole muuttunut en näe kovinkaan suurta sidettä tyttären ja isän välillä vaikka tytön mielestä isi on paras.. =)
minut se kasvatti sellaiseen katkeruuteen etten ikinä halua lisää lapsia,nyt olen viime aikoina huomannut että vauvakuumehan se sieltä nostelee päätään.Vika ei siis ole minussa vaan toisessa osapuolessa,olekin jo miettinyt että toinen saa tulla jos on tullakseen mutta mies kyllä lähtee jos ei odotusaikana rupea muuttumaan,olenhan jo yhden yksin kasvattanut ja minulla on onneksi vahva tukiverkosto.
Antaisin kuitenkin mahdollisuuden VIELÄ KERRAN herätä isyyteen....

 

[kikka]

Meillä mies on hoitanut lasta aina kun on tarvinnut ja olen saanut itselleni aikaa. Ratkaisin ongelman yksinkertaisesti sillä, että miehen ollessa kotona teemme hommat vuorotellen. Joka toinen ilta toinen laittaa lapsen nukkumaan jne. Ja jos apua tarvitsee niin aina voi pyytää jos olen paikalla, mutta lapsi on myös hänen joten saa myös häntä hoitaa. Hankin myös harrastuksia joiden varjolla pääsen vähäksi aikaa pois kotoa ja lapsi saa vähän olla rauhassa isänsäkin kanssa silloin. Älkää päästäkö niitä miehiänne niin helpolla. Se että isä hoitaa lastaan koituu kaikkien hyväksi, isä oppii tuntemaan lapsensa ja lapsi isänsä ja äiti saa omaa aikaa.

 

[Mies myöskin]

\

meillä alkoi samanlainen tilanne 4-vuotta sitten kun tyttäremme syntyi.
Mies ei missään vaiheessa ns.kasvanut isyyteen vaikka yritin todella varoen kannustaakin siihen,että tekisi jotain,olisi tytön kanssa...
Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei syöttänyt,vaihtanut vaippaa tai mitään muutakaan paitsi jos "pakotin"että päääsi edes vessaan..
eikä tilanne juuri siitä ole muuttunut en näe kovinkaan suurta sidettä tyttären ja isän välillä vaikka tytön mielestä isi on paras.. =)
minut se kasvatti sellaiseen katkeruuteen etten ikinä halua lisää lapsia,nyt olen viime aikoina huomannut että vauvakuumehan se sieltä nostelee päätään.Vika ei siis ole minussa vaan toisessa osapuolessa,olekin jo miettinyt että toinen saa tulla jos on tullakseen mutta mies kyllä lähtee jos ei odotusaikana rupea muuttumaan,olenhan jo yhden yksin kasvattanut ja minulla on onneksi vahva tukiverkosto.
Antaisin kuitenkin mahdollisuuden VIELÄ KERRAN herätä isyyteen....

Vai et näe kovin suurta sidettä tyttären ja isän välillä?! Eli kun isä ei toimi sinun sääntöjen mukaan, niin isällä ja lapsella ei voi olla kovin suurta sidettä keskenään! No, se side heidän välillään ei nyt välttämättä ole paljon kiinni siitä oletko sinä tyytyväinen isän tekemisiin vai et. Enemmän on merkistystä sillä miltä tuo asia tyttären ja isän mielestä tuntuu. "Side" on kuitenkin heidän välinen ja siihen sinä olet ulkopuolinen.

 

[taustalla]

\

\

meillä alkoi samanlainen tilanne 4-vuotta sitten kun tyttäremme syntyi.
Mies ei missään vaiheessa ns.kasvanut isyyteen vaikka yritin todella varoen kannustaakin siihen,että tekisi jotain,olisi tytön kanssa...
Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei syöttänyt,vaihtanut vaippaa tai mitään muutakaan paitsi jos "pakotin"että päääsi edes vessaan..
eikä tilanne juuri siitä ole muuttunut en näe kovinkaan suurta sidettä tyttären ja isän välillä vaikka tytön mielestä isi on paras.. =)
minut se kasvatti sellaiseen katkeruuteen etten ikinä halua lisää lapsia,nyt olen viime aikoina huomannut että vauvakuumehan se sieltä nostelee päätään.Vika ei siis ole minussa vaan toisessa osapuolessa,olekin jo miettinyt että toinen saa tulla jos on tullakseen mutta mies kyllä lähtee jos ei odotusaikana rupea muuttumaan,olenhan jo yhden yksin kasvattanut ja minulla on onneksi vahva tukiverkosto.
Antaisin kuitenkin mahdollisuuden VIELÄ KERRAN herätä isyyteen....

Vai et näe kovin suurta sidettä tyttären ja isän välillä?! Eli kun isä ei toimi sinun sääntöjen mukaan, niin isällä ja lapsella ei voi olla kovin suurta sidettä keskenään! No, se side heidän välillään ei nyt välttämättä ole paljon kiinni siitä oletko sinä tyytyväinen isän tekemisiin vai et. Enemmän on merkistystä sillä miltä tuo asia tyttären ja isän mielestä tuntuu. "Side" on kuitenkin heidän välinen ja siihen sinä olet ulkopuolinen.

perhehän on mielestäni kyllä yhteinen hanke eikä tekemiset kuulu vain toiselle osapuolelle,ei siinä ole mistään sääännöistä kyse vaan velvollisuuksista.

 

[toinen vieras]

\

\

meillä alkoi samanlainen tilanne 4-vuotta sitten kun tyttäremme syntyi.
Mies ei missään vaiheessa ns.kasvanut isyyteen vaikka yritin todella varoen kannustaakin siihen,että tekisi jotain,olisi tytön kanssa...
Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei syöttänyt,vaihtanut vaippaa tai mitään muutakaan paitsi jos "pakotin"että päääsi edes vessaan..
eikä tilanne juuri siitä ole muuttunut en näe kovinkaan suurta sidettä tyttären ja isän välillä vaikka tytön mielestä isi on paras.. =)
minut se kasvatti sellaiseen katkeruuteen etten ikinä halua lisää lapsia,nyt olen viime aikoina huomannut että vauvakuumehan se sieltä nostelee päätään.Vika ei siis ole minussa vaan toisessa osapuolessa,olekin jo miettinyt että toinen saa tulla jos on tullakseen mutta mies kyllä lähtee jos ei odotusaikana rupea muuttumaan,olenhan jo yhden yksin kasvattanut ja minulla on onneksi vahva tukiverkosto.
Antaisin kuitenkin mahdollisuuden VIELÄ KERRAN herätä isyyteen....

Vai et näe kovin suurta sidettä tyttären ja isän välillä?! Eli kun isä ei toimi sinun sääntöjen mukaan, niin isällä ja lapsella ei voi olla kovin suurta sidettä keskenään! No, se side heidän välillään ei nyt välttämättä ole paljon kiinni siitä oletko sinä tyytyväinen isän tekemisiin vai et. Enemmän on merkistystä sillä miltä tuo asia tyttären ja isän mielestä tuntuu. "Side" on kuitenkin heidän välinen ja siihen sinä olet ulkopuolinen.

Ei toki isyys siità ole kiinni. Mutta vahvempi tunneside kyllà syntyy kun on mukana jokapàivàisessà elàmàssà. Sen huomaa itsekin àitinà, kun työ joskus sitoo liiaksi. Jos lapsi suurimman osan aikaa toisen pääasiallisella vastuulla on, niin ei samanlaista tunnesidettä synny kuin jos perhe on yhteinen "hanke".