Miten saisi lapsen (3vuotta) yöheräämiset ja -valvomiset pois?

[hp]

Tuo kuopus on nyt joka yö heräillyt parin viikon ajan ja kömpinyt meidän sänkyyn. Eihän siinä muuten mitään, mutta kerran herättyään ei nukahdakkaan pieni enää niin helposti vaan tunti tai toinenkin voi vierähtää hyvinkin näppärästi muksun leikkiessä, kiipeillessä päällä ja höpötellessä. Ja minäkään en sitten saa nukutuksi, ellen siirry sohvalle. En olekaan nyt kahteen viikkoon nukkunut täyttä yötä omassa sängyssä, sillä olen siirtynyt sohvalle ja jättänyt lapsen miehen kanssa makkariin (mies työtön, minä töissä).

Miten saisi tuon lapsosen yöheräämiset pois tai ainakin miten saisi lapsen nukahtamaan uudelleen nopeasti? Ei auta silittelyt eikä kainalossa pidot vaan sitten iskee hirmuinen meteli. Nukahtaa yleensä jossain vaiheessa sitten johonkin päin meidän sänkyä...

Asiaan toki voi vaikuttaa se, että on nyt nukkunut jatkettavassa sängyssä kolmisen viikkoa, siirtyi vasta pinniksestä siihen.

 

[vieras]

Päikkäreiden vähentäminen/lyhentäminen? Oliko yöt levottomia ennen omaan sänkyyn siirtämistä?

 

[sanoisin]

Enemmän toimintaa päiviin,jotain "uutta" opeteltavaa kenties?Ulkoilua,ulkoilua,ulkoilua?Ja ne päiväunet vähemmälle,vaikka kokonaan pois siihen asti että yöt sujuu hyvin?

 

[o]

onko unilelua,yövaloa turvallisuuden tunnetta tuomassa?

 

[ap]

Ei näin levottomia, että joka yö heräilee. Pinniksessä nukkuessaan heräs aina välillä ehkä kerran viikossa, silloin vain jutteli ja touhus itekseen pinniksessä.

Päikkäreitä nukkuu noin 1½ - 2 tuntia. On päiväkodissa, joten siellä on välillä kovastikin toimintaa esim. puheterapia, srk-kerho, liikuntakerho, muskari ja päiväkodin omat jutut vielä päälle.

 

[äitikkä]

Lahjomalla
Meillä kolmevuotias alkoi pysyä omassa huoneessaan aamuun asti tarrataulun avulla.
(Heräilee siellä, kai, mutta eipähän häiritse aikuisten unta.) Eli tarra aamulla jos ei ollut tullut meidän huoneeseen. Kun taulu täynnä niin sai palkinnon (kirja, pikkuauto tms. pieni juttu).
Taulua käytettiin ehkä kuukausi, koska kukaan meistä ei enää muistanut tarroja liimata. Lapsikin siis oppi nukkumaan yksin.
Tsemppiä! Tuo on rasittavaa.

 

[ap]

onko unilelua,yövaloa turvallisuuden tunnetta tuomassa?

Ei ole unilelua, ei ole oikein koskaan huolinut mitään. Yövalo oli joku aika sitten vielä, mutta kun valvomiset yöllä alkoivat olla 2-3 tuntia ja valon sammuttaminen rauhoitti niin jätettiin valo pois päältä.

 

[vieras]

kertomalla lapselle, että on yö ja silloin nukutaan omassa sängyssä... mä en tajua, miten nykyvanhemmat antaa lapsiensa pomputtaa itseään ihan kympillä

 

[miä]

No kyllähän sängyn vaihto vaikuttaa.
Kyllä se siitä ajan kanssa rauhoittuu.
Paitsi että ois heti pitänyt viedä aina takaisin omaan sänkyyn, nyt se luulee että SAA tulla teidän sänkyyn.
Ja tosiaan, ulkoilu illalla ennen iltapalaa vois auttaa.
Sit kun on ton ikäinen kyseessä, sille vois omaan sänkyyn antaa vaik yölukemisen ja selittää että jos yöllä herää, lukee sitä vähän aikaa ja jatkaa unia, teidän sänkyyn EI saa tulla!

Sit tuon ikäiselle vois tehdä sen hymynaamataulukon,
että vaikka viikon verran laitatte päiviä lappuun,
ja jokaisesta kokonaan omassa sängyssä pysytellystä yöstä saa hymyn,
itkunaaman jos tulee teidän sänkyyn.
Ja lupaatte siis jonkun haluamansa tavaran palkinnoksi, kun on 7 (tai muu määrä)hymynaamaa tullut taulukkoon ja jos taas alkaa tulla teidän sänkyyn, aina päiväksi se saatu tavara vanhemmille säilöön...
jne.
Tää riippuu kyllä lapsen "ymmärrystasosta" tämä, jos on hyvin viisas ja oivaltava lapsi, tää toimii,
mutta jos on kovin "pieni" vielä, ei kai toimi...

 

[ap]

Lahjomalla
Meillä kolmevuotias alkoi pysyä omassa huoneessaan aamuun asti tarrataulun avulla.
(Heräilee siellä, kai, mutta eipähän häiritse aikuisten unta.) Eli tarra aamulla jos ei ollut tullut meidän huoneeseen. Kun taulu täynnä niin sai palkinnon (kirja, pikkuauto tms. pieni juttu).
Taulua käytettiin ehkä kuukausi, koska kukaan meistä ei enää muistanut tarroja liimata. Lapsikin siis oppi nukkumaan yksin.
Tsemppiä! Tuo on rasittavaa.

Kiitos tsempistä! On joo rasittavaa, kun olis kiva nukkua omassa sängyssä. Meillä on tällä hetkellä vain se ongelma, että meidän on pakko nukkua kaikkien samassa huoneessa, eli me vanhemmat, esikoinen ja kuopus.

 

[ap]

No kyllähän sängyn vaihto vaikuttaa.
Kyllä se siitä ajan kanssa rauhoittuu.
Paitsi että ois heti pitänyt viedä aina takaisin omaan sänkyyn, nyt se luulee että SAA tulla teidän sänkyyn.
Ja tosiaan, ulkoilu illalla ennen iltapalaa vois auttaa.
Sit kun on ton ikäinen kyseessä, sille vois omaan sänkyyn antaa vaik yölukemisen ja selittää että jos yöllä herää, lukee sitä vähän aikaa ja jatkaa unia, teidän sänkyyn EI saa tulla!

Sit tuon ikäiselle vois tehdä sen hymynaamataulukon,
että vaikka viikon verran laitatte päiviä lappuun,
ja jokaisesta kokonaan omassa sängyssä pysytellystä yöstä saa hymyn,
itkunaaman jos tulee teidän sänkyyn.
Ja lupaatte siis jonkun haluamansa tavaran palkinnoksi, kun on 7 (tai muu määrä)hymynaamaa tullut taulukkoon ja jos taas alkaa tulla teidän sänkyyn, aina päiväksi se saatu tavara vanhemmille säilöön...
jne.
Tää riippuu kyllä lapsen "ymmärrystasosta" tämä, jos on hyvin viisas ja oivaltava lapsi, tää toimii,
mutta jos on kovin "pieni" vielä, ei kai toimi...

Omaan sänkyyn takaisin viemistä kokeiltiin alussa, mutta siitä tuli niin kamala meteli (itku), että katsottiin silloin parhaaksi antaa lapsen tulla väliin. Eikä tosin siinä mitään ole, että tulee sänkyyn, mutta kun nukahtaisi saman tien uudelleen. Toki saa meidän sängyssä nukkua, minä en vain jaksa sitä valvomista eikä se lapsellekaan hyväksi ole.

Ja tuo kuopus tosiaan on "pieni". Hänellä on puheenkehityksessä viivästymää ja kommunikointi on siinä mielessä hankalaa, ettei aina tiedä kuinka paljon ymmärtää. On selitetty, että yöllä nukutaan, ei valvota yms. mutta kun tosiaan ei tiedä, ymmärsikö laps sen mitä hänelle yritti selittää ja kertoa.

 

[vieras]

Veisin takaisin sänkyynsä ja vaikka alkuun istuisin (tai mies) vieressä ettei lähde pois sieltä. Näin meillä toimittu ja nykyään nukutaan yöt.

 

[miä]

No kyllähän sängyn vaihto vaikuttaa.
Kyllä se siitä ajan kanssa rauhoittuu.
Paitsi että ois heti pitänyt viedä aina takaisin omaan sänkyyn, nyt se luulee että SAA tulla teidän sänkyyn.
Ja tosiaan, ulkoilu illalla ennen iltapalaa vois auttaa.
Sit kun on ton ikäinen kyseessä, sille vois omaan sänkyyn antaa vaik yölukemisen ja selittää että jos yöllä herää, lukee sitä vähän aikaa ja jatkaa unia, teidän sänkyyn EI saa tulla!

Sit tuon ikäiselle vois tehdä sen hymynaamataulukon,
että vaikka viikon verran laitatte päiviä lappuun,
ja jokaisesta kokonaan omassa sängyssä pysytellystä yöstä saa hymyn,
itkunaaman jos tulee teidän sänkyyn.
Ja lupaatte siis jonkun haluamansa tavaran palkinnoksi, kun on 7 (tai muu määrä)hymynaamaa tullut taulukkoon ja jos taas alkaa tulla teidän sänkyyn, aina päiväksi se saatu tavara vanhemmille säilöön...
jne.
Tää riippuu kyllä lapsen "ymmärrystasosta" tämä, jos on hyvin viisas ja oivaltava lapsi, tää toimii,
mutta jos on kovin "pieni" vielä, ei kai toimi...

Omaan sänkyyn takaisin viemistä kokeiltiin alussa, mutta siitä tuli niin kamala meteli (itku), että katsottiin silloin parhaaksi antaa lapsen tulla väliin. Eikä tosin siinä mitään ole, että tulee sänkyyn, mutta kun nukahtaisi saman tien uudelleen. Toki saa meidän sängyssä nukkua, minä en vain jaksa sitä valvomista eikä se lapsellekaan hyväksi ole.

Ja tuo kuopus tosiaan on "pieni". Hänellä on puheenkehityksessä viivästymää ja kommunikointi on siinä mielessä hankalaa, ettei aina tiedä kuinka paljon ymmärtää. On selitetty, että yöllä nukutaan, ei valvota yms. mutta kun tosiaan ei tiedä, ymmärsikö laps sen mitä hänelle yritti selittää ja kertoa.

Joo no sit ei luonnollisesti tuo hymynaama tule kyseeseen,
ehkä ois kohtuutonta hänelle....

Unikouluksihan sitä sanotaan sitä, että vaikka laps kuinka itkisi, ei anneta periksi.
Kuulemma jonkun aikaa menee, mutta sit kun tottuu niin tottuu.
Ja jos sun mies on työtön, ehkä hän vois olla se "unikouluttaja"?

Tsemppiä!!!

 

[ap]

Veisin takaisin sänkyynsä ja vaikka alkuun istuisin (tai mies) vieressä ettei lähde pois sieltä. Näin meillä toimittu ja nykyään nukutaan yöt.

Silloin kun muksu nukkui pinniksessä ja välillä heräili yöllä tein niin, että menin viereen pötkölleen, laitoin käden pinnojen välistä ja silittelin lasta sen tunnin tai kaks. Lapsi siis pötkötteli sängyssä nätisti tuon ajan ja sitten jossain vaiheessa nukahti.

Tuntuu siltä nyt, että tyrmään kaikki ajatukset, mutta montaa asiaa ollaan jo kokeiltu ja samalla vastauksissa yritän selventää meidän toimintatapoa...

 

[miä]

Veisin takaisin sänkyynsä ja vaikka alkuun istuisin (tai mies) vieressä ettei lähde pois sieltä. Näin meillä toimittu ja nykyään nukutaan yöt.

Silloin kun muksu nukkui pinniksessä ja välillä heräili yöllä tein niin, että menin viereen pötkölleen, laitoin käden pinnojen välistä ja silittelin lasta sen tunnin tai kaks. Lapsi siis pötkötteli sängyssä nätisti tuon ajan ja sitten jossain vaiheessa nukahti.

Tuntuu siltä nyt, että tyrmään kaikki ajatukset, mutta montaa asiaa ollaan jo kokeiltu ja samalla vastauksissa yritän selventää meidän toimintatapoa...

Kysy neuvolasta apua. Eihän se ole kenellekkään hyväksi nukkua vajaita yöunia.
En halua pelotella, mutta eikö ole joku sellainen sairaus joka vähentää sitä unihormonin määrää?
En mä oikeesti TIEDÄ; mutta muistelisin joskus kuulleeni. V

 

[ap]

Unikouluksihan sitä sanotaan sitä, että vaikka laps kuinka itkisi, ei anneta periksi.
Kuulemma jonkun aikaa menee, mutta sit kun tottuu niin tottuu.
Ja jos sun mies on työtön, ehkä hän vois olla se "unikouluttaja"?

Tsemppiä!!!

Kiitos! Täytyy varmaan jossain vaiheessa alkaa "unikouluttaa" tuota jos ei mene ohi sängyn uutuudenviehätyksen myötä. Minä menen sitten siinä vaiheessa suosiolla sohvalle ja esikoiselle järjestää kans joku muu paikka nukkua sinä aikana, ettei herää jos kuopus kovinkin innostuu kiukkuamaan.

 

[miä]

Unikouluksihan sitä sanotaan sitä, että vaikka laps kuinka itkisi, ei anneta periksi.
Kuulemma jonkun aikaa menee, mutta sit kun tottuu niin tottuu.
Ja jos sun mies on työtön, ehkä hän vois olla se "unikouluttaja"?

Tsemppiä!!!

Kiitos! Täytyy varmaan jossain vaiheessa alkaa "unikouluttaa" tuota jos ei mene ohi sängyn uutuudenviehätyksen myötä. Minä menen sitten siinä vaiheessa suosiolla sohvalle ja esikoiselle järjestää kans joku muu paikka nukkua sinä aikana, ettei herää jos kuopus kovinkin innostuu kiukkuamaan.

Esikoinen sohvan viereen patjalle?

 

[ap]

Kysy neuvolasta apua. Eihän se ole kenellekkään hyväksi nukkua vajaita yöunia.
En halua pelotella, mutta eikö ole joku sellainen sairaus joka vähentää sitä unihormonin määrää?
En mä oikeesti TIEDÄ; mutta muistelisin joskus kuulleeni. V

Joo täytyy sinnekin soittaa sitten jossain vaiheessa, katsellaan vielä nyt hetki, että jos tämä on tosiaan tuosta uudesta sängystä johtuvaa tämä näin tiheä herääminen. Aiemmin ei ihan näin tiheästi heräillyt...

 

[äitikkä]

Okei, jos on yhteinen makkari niin ehkä vaikeampaa.
Voisitko kuvitella, että nukkuisit itse siellä olkkarissa koko yön ja mies hoitaisi yöhulinat? Edes joskus, niin saisit nukkua...
Ehkä tuo on ohimenevä vaihe. Siis se, että jää hereille eikä osaa nukahtaa. Mutta kokeilkaa uuvuttaa se lapsi päivisin (edellä kuvatuilla keinoilla), jos se sitten ois öisin tarpeeksi väsy...
Itsekään en välitä siitä, että lapsi vieressä nukkuu jos nukkuu. Hillumista en jaksa yhtään.
(Ja se meidän kolmevuotias opetettiin omaan huoneeseen, koska 1v nukkuu vieressäni loppuyön välillä hilluen.)
Point being: jos energiaa ei juuri nyt ole siihen huudattamiseen (=palautus omaan sänkyyn) tai jos epäilet ettei lapsi ymmärtäisi "koulutusta" hymyillä/tarroilla/selityksillä, niin keksikää keino, että sinä saat edes joskus yöllä nukkua. Mies taas toisina öinä. Ikävää, mutta joskus se valvominen loppuu ja vanhemmat voivat nukkua vierekkäin omassa sängyssään koko yön.
(Olen optimisti...)

 

[äitikkä]

ja juuri edellä olitkin todennut meneväsi sohvalle

 

[ap]

ja juuri edellä olitkin todennut meneväsi sohvalle

Joo sohvalle menen yleensä jos tuntuu että laps innostuu touhuamaan. Ollaan nyt sovittu, että mies hoitaa lapsen viikolla, että minä jaksan käydä töissä ja minä sitten viikonloppuna. Viikonloppuisin on sitten se etu, että saa nukkua pidempään, mutta pikkuhiljaa tämä alkaa uuvuttaa...

Jännä juttu, että silloin kun lapset oli vauvoja ja heräilivät syömään useamman kerran yössä, minua ei väsyttänyt yöheräilyt lainkaan, nyt on melkein puolikuollut jos joutuu yöllä hiukankin pidempään valvomaan...

Täytyy illalle vielä kehitellä jotain touhua enemmän jos auttais. Samalla täyty tarkastella iltasyömisiä lapsen osalta, että jos niillä vois vaikuttaa nukkumiseen... Sokeria varmaan kannattaa vältellä iltasella?? Onko jotain muuta?