Miten saisin 2.5 v syömään kotiruokaa ??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Saa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Saa

Vieras
Vauvavaiheessa suostunut syömään vain purkkiruokia ja niitäkin TODELLA valikoidusti. Nyt siis jo 1.5 vuoden ajan yrittänyt saada häntä syömään tavallista kotiruokaa, mutta ei vaan lämpene. Käytännössä elää eineksillä ja niistäkin syö vain muutamaa (nakkeja, lihapullia, pussimuussia). Joka päivä teen muulle perheelle iltaruuan, joka tarjoillaan myös hänelle. Joskus hyvinä päivinä "yrittää" syödä äidin mieliksi, mutta sylkee kuitenkin kaiken kaukaloon. Vihanneksia ei valehtelematta ole syönyt koskaan, hedelmiäkään ei mene. Välipaloja meillä ei harrasteta ollenkaan eikä herkkujen syöntiä. Lapsi ei tunnu ymmärtävän parastaan, koska kiukuttelee aina ruuan jälkeen seuraavaan ruokaan asti nälissään. Nyt ollaan menty siihen, että annan lounaaksi mikä kelpaa eli eineksiä ja iltaruualla kotiruokaa. Ei vaan jaksa koko päivää kuunnella sitä kitinää. En tiedä oppiiko tuo koskaan vai onko mun ruuat niin pahoja :( Kyllähän nuo muulle perheelle maistuu, mukaanlukien 1 v sisarus. Harmittaa vaan ennekaikkea ruokavalion epäterveellisyys, kaikenlaista E:tä riittää.
Ottaisin ilomielin vinkkejä vastaan tai olisiko jollain vastaavia kokemuksia ?
 
Juups, ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna lopettaisin einesruoan ostamisen ja tarjoaisin kaikille yhtä ja samaa ruokaa, kyllä terve lapsi sitä syö kun ei muutakaan tarjolla ole.
 
oikeesti on vaan olemassa sellaisia lapsia jotka ei syö kun tiettyjä ruokia vaikka muuta eivät saisi. Ei kannata tehdä ruuasta isoota haloota vaan antaa nyt hetken syödä mitä syö. Mielummin vaikka vähän isoon ääneen herkuttelette muun perheen kanssa ja 2,5 v aina omat pöperöt eteen kyselemättä.

Joskus tulee kausi että itse haluavat maistaa. Tai sitten isompana vaan ruvetaan totuttelemaan, kun vähän paremmin ymmärtää järkipuhetta.
 
Ollaan kokeiltu tuotakin, että tarjottu vaan sitä kotiruokaa. Mut ei syönyt ei ja pääsi kuivumaan, tuli myös vti. Ei jaksa enää uskoa siihen, et kyllä se lapsi syö kun on nälkä. Kun ei tää syö, vaan kituu ennemmin. No oon ollut itsekin melkoinen nirsoilija lapsena, et ei tarvii "syyllistä " kaukaa hakea. Mut ei ilmennyt ihan näin pienenä, vaan kouluikäisenä.
Kiitos tuo kuulosti meille sopivalta vinkiltä, että ilman suurempaa haloota annetaan vielä hetken syödä näin ja toivotaan, et alkais kiinnostua meidän muiden ruuasta jossain vaiheessa.
 
Onneksi lapsi on kotihoidossa, muuten tulisi aika hullu tilanne. Mietin vaan kun päiväkodissa on tarjolla kaikkea muutakin kuin eineksiä. Lapsi eläisi sitten maidolla ja leivällä.
 

Yhteistyössä