K
kahskajs
Vieras
Tilanne on se, että ensi viikolla tulee täyteen puolen vuoden harkinta-aika. Olemme asuneet exäni kanssa erillään 4kk ajan. Kolme yhteistä lasta on. Takana meillä on 16 yhteistä vuotta.
Eroon vaikutti se, että jo pitkään mieheni oli ahdistunut ja vain kotona ökötti. Läheisyyttä ei ollut, ei mitään muuta kuin ns kaverisuhde. Mies sairastui ensin masennukseen ja sitten kaksisuuntaiseen, jonka jälkeen hän hoksasi olevansa homoseksuaali. Hän tutustui "kavereina" toiseen homoon ja ihastuivat ja mies petti minua sen miehen kanssa. Tämän vuoksi sitten haettiin eroa.
Nyt harkinta-ajan alkamisen jälkeen mies on välillä haikaillut perääni, mutta yhteensä neljä kertaa kuitenkin valinnut tämän toisen miehen minun sijaan, eli seurustelevat. On kertonut, kuinka ihanalta tuntuu silitellä tämän miehen niskaa ja hiuksia jne. Minun kanssani ei ollut ikinä tuollaista...ei itse asiassa edes ole ikinä osannut sanoa mihin minussa ihastui tai rakastui.
SILTI kaiken tuon jälkeen huomaan aina uudelleen ja uudelleen elätteleväni pieniä toiveita yhteenpaluusta. Ensi viikolla pitäisi laittaa eroanomus menemään, mutta jotenkin taas ajattelen exäni tunteita sen suhteen. Hän kun kuitenkin arpoo vielä josko tykkäisi sittenkin minusta. MIKSI annan kohdella itseäni näin ja MIKSI en osaa ryhdistäytyä? Vinkkejä ja neuvoja, potkimisia, kiitos!
Eroon vaikutti se, että jo pitkään mieheni oli ahdistunut ja vain kotona ökötti. Läheisyyttä ei ollut, ei mitään muuta kuin ns kaverisuhde. Mies sairastui ensin masennukseen ja sitten kaksisuuntaiseen, jonka jälkeen hän hoksasi olevansa homoseksuaali. Hän tutustui "kavereina" toiseen homoon ja ihastuivat ja mies petti minua sen miehen kanssa. Tämän vuoksi sitten haettiin eroa.
Nyt harkinta-ajan alkamisen jälkeen mies on välillä haikaillut perääni, mutta yhteensä neljä kertaa kuitenkin valinnut tämän toisen miehen minun sijaan, eli seurustelevat. On kertonut, kuinka ihanalta tuntuu silitellä tämän miehen niskaa ja hiuksia jne. Minun kanssani ei ollut ikinä tuollaista...ei itse asiassa edes ole ikinä osannut sanoa mihin minussa ihastui tai rakastui.
SILTI kaiken tuon jälkeen huomaan aina uudelleen ja uudelleen elätteleväni pieniä toiveita yhteenpaluusta. Ensi viikolla pitäisi laittaa eroanomus menemään, mutta jotenkin taas ajattelen exäni tunteita sen suhteen. Hän kun kuitenkin arpoo vielä josko tykkäisi sittenkin minusta. MIKSI annan kohdella itseäni näin ja MIKSI en osaa ryhdistäytyä? Vinkkejä ja neuvoja, potkimisia, kiitos!