E
"eräs"
Vieras
Hei!
Valitettavasti meille ei tulekaan vauvaa eli vauva oli kuollut kohtuun.
Miten olette päässeet asian yli parhaiten? Oletteko olleet asian suhteen avoimia ja kertoneet siitä vai oletteko pitäneet keskenmenon omana tietonanne? Parantaako aika vai kenties olette heti aloittaneet uuden vauvan suunnittelun?
Tällä hetkellä tunteet pinnassa ja fyysisen sekä henkinen kipu päällimmäisenä mielessä. Lähimmille ystävillle olen kertonut ja puhuminen tuntuu auttavan, mutta silti on tosi vaikeaa. Itkusta ei meinaa tulla loppua ja päässä pyörii tuhat asiaa.
Vauva ei onneksi ollut vielä kovin iso, joten se hiukan lohduttaa, mutta silti menetyksen tunne on valtava.
Kaipaisin asiallisia kommentteja kohtalotovereilta!
Valitettavasti meille ei tulekaan vauvaa eli vauva oli kuollut kohtuun.
Miten olette päässeet asian yli parhaiten? Oletteko olleet asian suhteen avoimia ja kertoneet siitä vai oletteko pitäneet keskenmenon omana tietonanne? Parantaako aika vai kenties olette heti aloittaneet uuden vauvan suunnittelun?
Tällä hetkellä tunteet pinnassa ja fyysisen sekä henkinen kipu päällimmäisenä mielessä. Lähimmille ystävillle olen kertonut ja puhuminen tuntuu auttavan, mutta silti on tosi vaikeaa. Itkusta ei meinaa tulla loppua ja päässä pyörii tuhat asiaa.
Vauva ei onneksi ollut vielä kovin iso, joten se hiukan lohduttaa, mutta silti menetyksen tunne on valtava.
Kaipaisin asiallisia kommentteja kohtalotovereilta!