Miten selviän kaikesta

[sydän itkee]

Nyt olen vihdoin saanut varmuuden, että tää parisuhde on loppu. Mieheni on vuosikaudet pettänyt, valehdellut ja salaillut asioita. Ei vaan ole ollut näyttöä, nyt selvis. Mies on osannut näytellä niin kilttiä ja huomaavaista ym. että on saanut kaikki uskomaan itseensä.

Mua on aina syytetty kaikesta ja olenkin itseäni mielessäni haukkunut koko ajan, ihan turhaan. Mies on sitonut minut itseensä pikkuhiljaa kaikin tavoin. Ja yittää vieläkin uskotella, etten tule pärjäämään yksin kahden lapsen kanssa.

Kun jostain sais voimia tähän kaikkeen. Ihme, että olen jotenkin järjissäni kaiken jälkeen. Mulla on kaks ihanaa lasta, joiden takia jaksan jotenkuten.

 

[samassa tilanteessa]

myös minulla ero tulossa, yksi pieni lapsi on. olen uupunut jo parisuhteen korjausyrityksiin, koska mies ei ollut valmis tekemään juuri mitään minun hyväkseni. mies oli melko itsekäs.

sekin jo helpottaa, kun päätös on tehty. konkreettisia muutoksia voi sitten alkaa pikkuhiljaa tekemään. voimia saa aina jostakin, vaikka välillä tuntuu todella raskaalta. pitää myös sitten yrittää osata jakaa voimansa oikein, ettei turhaan väsytä itseään muutenkin raskaassa elämäntilanteessa.

tällaisia minulle tuli mieleen.. mitäs muut ajattelevat näistä..?

 

[jästipää]

Kyllä minä uskon että teistä kumpikin pärjää aivan varmasti omillaan. :hug: Puhallatte sen pelon (etteikö muka pärjäisi) vain pois ja uskotte itseenne. Koittakaa kääntää kaikesta parhaat puolet esiin ja ajatella tulevaisuuteen uskoen. Ehkä kevätkin antaa uutta voimaa ja ne ihanat lapset. Naisenergia jylläämään. Voimia!

 

[NalleKarhuÄiti]

itse seurustelin alkoholistin kanssa ja luulin etten voi elää ilman häntä.
eron ajatus oli tuskaista ja siksi annoin kerta toisensa jälkeen pettämiset anteeksi.
Sitten päätin, että mun täytyy valita lapsi tai sen isä, molempia en voi valita ja pysyä järjissäni.

Mulle oli yllätys se, että alun yli päästyäni ero olikin helpotus ja pärjäsin lapseni kanssa paljon paljon paremmin kahdestaan.
Tajusin, että voin itse vaikuttaa elämääni. Sain takaisin sen itsekunnioituksen minkä exä oli minulta suhteen aikana vienyt. se tosin vei vähän aikaa, mutta oli se sen arvoista.

Jonkun ajan kuluttua löysin ihmisen joka rakasti minua sellaisena kuin olin.
Kunnioittaen ja huolehtien.
Pystyin taas luottamaan mieheen, mutta tein heti selväksi etten enää alistu pettämiseen vaan se on kerrasta poikki jos semmoinen minulle selviäisi.
Minun ei tarvitse enää hyväksyä sitä, että minua satutetaan rankemman kautta.

Kaikki on mahdollista ja uskon, että tulet sen huomaamaan. sinun ei tarvitse perustella kenellekkään suhteestanne, tai sen loppumisesta mitään.
aina voi sanoa ettei rakkautta enää ollut tai kasvoimme erillemme.

Onni odottaa sinua nurkan takana, mene ja ota se!

Jos haluat jutella lisää laita yv:tä.