?
-.-
Vieras
Mä olen itsekin temperamentinen, mutta lapsen myötä olen tehnyt töitä sen eteen miten riidoissa käyttäydyn.
Meillä mies huutaa, kiroilee, ja esim. eilen huusi minulle että haista oikein pitkä vittu. Mä en halua edes lähteä mukaan tällaiseen enää joten sanoin että nyt on parempi olla hiljaa jos ei ole muuta sanottavaa. Ja kyse oli ihan mitättömästä asiasta josta mies vaan jatkoi ja jatkoi. Hän jatkoi mesoamista että mä olen haukkunut ja meidän perheessä vain mä kuulemma saan haukkua.
Myöhemmin sitten tilanteen rauhoituttua halusin tietää miten olen haukkunut. Tiesin että en ole haukkunut koska sain pidettyä itseni tilanteessa rauhallisena ja en varmasti sanonut mitään mitä voisi luokitella haukkumiseksi. Eipä keksinyt mieskään.
Mua jotenkin ahdistaa se, että lapsen kuullenkin mies kiroilee ja sanoo mulle noin rumasti. Jos sanon tästä miehelle niin hän ei koskaan mielestään huuda. Ja toinen mikä on ongelma on tavaroiden heittely. Hän suuttuu aina lapselle kun lapsi (kohta 2 v.) heittelee tavaroita, mutta itse tekee kiukkuillessaan ihan samaa. Eilenkin lensi kaukosäädin lattialle niin että patterit lenteli ympäriinsä.
Mä olen muuttanut omaa riitakäyttäytymistä, mutta en mä voi toista muuttaa :/ Mies ei koskaan myönnä sanoneensa pahasti, ei myönnä huutavansa, ei myönnä olevansa väärässä.
Miten teillä muilla riidellään?
Mies pyysi anteeksi, mutta eipä se kovin sydämestä tullut kun se tuli tähän tyyliin "Mä pyydän anteeks, mä yritän tästä lähin olla hiljaa ku se kerran on niin että vaan mua saa haukkua" Voitte kuvitella että kun joku sanoo noin ilkeilevällä äänensävyllä, se ei tunnu kovin vilpittömältä anteeksipyynnöltä.
Meillä mies huutaa, kiroilee, ja esim. eilen huusi minulle että haista oikein pitkä vittu. Mä en halua edes lähteä mukaan tällaiseen enää joten sanoin että nyt on parempi olla hiljaa jos ei ole muuta sanottavaa. Ja kyse oli ihan mitättömästä asiasta josta mies vaan jatkoi ja jatkoi. Hän jatkoi mesoamista että mä olen haukkunut ja meidän perheessä vain mä kuulemma saan haukkua.
Myöhemmin sitten tilanteen rauhoituttua halusin tietää miten olen haukkunut. Tiesin että en ole haukkunut koska sain pidettyä itseni tilanteessa rauhallisena ja en varmasti sanonut mitään mitä voisi luokitella haukkumiseksi. Eipä keksinyt mieskään.
Mua jotenkin ahdistaa se, että lapsen kuullenkin mies kiroilee ja sanoo mulle noin rumasti. Jos sanon tästä miehelle niin hän ei koskaan mielestään huuda. Ja toinen mikä on ongelma on tavaroiden heittely. Hän suuttuu aina lapselle kun lapsi (kohta 2 v.) heittelee tavaroita, mutta itse tekee kiukkuillessaan ihan samaa. Eilenkin lensi kaukosäädin lattialle niin että patterit lenteli ympäriinsä.
Mä olen muuttanut omaa riitakäyttäytymistä, mutta en mä voi toista muuttaa :/ Mies ei koskaan myönnä sanoneensa pahasti, ei myönnä huutavansa, ei myönnä olevansa väärässä.
Miten teillä muilla riidellään?
Mies pyysi anteeksi, mutta eipä se kovin sydämestä tullut kun se tuli tähän tyyliin "Mä pyydän anteeks, mä yritän tästä lähin olla hiljaa ku se kerran on niin että vaan mua saa haukkua" Voitte kuvitella että kun joku sanoo noin ilkeilevällä äänensävyllä, se ei tunnu kovin vilpittömältä anteeksipyynnöltä.