Miten suhtaudut puheisiin alapään kunnosta synnytyksen jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja täällä mietin, ja pohdin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sanonpa näin tähän juttuun. Ammattini puolesta voin sanoa, että äkkiä se emätin "pienenee" mukulan ulos tultua. Heti kun lapsi on syntynyt...piu vaan ja alapää supistuu. Lantionpohja jumppa on poikaa jokaiselle naiselle. Minusta oli äitiä kohtaan loukkaavaa jos isä erehtyi sanomaan esim. ommellessani epperia, et laita nyt se yks tikki enemmän niin on sitten piukempi. Eräälle tosi törkeälle naistaan kohtaan olleelle isukille olen sanonut, et pieni munaiset ne jaksaa valittaa. Ei ollut jonkunmielestä nättiä tuoreelle isälle sanottuna, mutta ei ollut äidin pahanmielen kyyneleetkään.
 
Mua lähinnä huvittaa tuollaiset puheet. Tulee mieleen, että ne jotka moisia pelkäävät ovat nuoria, vähemmän elämänkokemusta keränneitä naisia. Mä olen synnyttänyt kaksi lasta joista olen ylpeä. Ei ole tullut mieleenkään, että kropasta pitäisi nyt olla jotenkin häpeissään, kun se on raskauksien myötä muuttunut.
 
No miula meni alakerta pilalle synnytyksessä. Tuli niin pahat repeämät että fyysisesti en toivu 'tyydyttävään' kuntoon koskaan, mutta se ei varmaan tule olemaan ongelmakaan enää pitkään... henkisen trauman takia en enää pysty seksiin. Lapsi nyt kolme vuotias.

Minusta ensisynnyttäjälle annetaan liian ruusuinen kuva siitä miten alatiesynnytyksestä palautuu.
 
Sanoisin että naisen alapää on lasten jälkeen normaalimpi, kuin 18-vuotiaana. Vähän sama asia, että pitäisi olla parikymppisen näköinen vielä mummuiässäkin. Ja sitäpaitsi monet miehet ovat sanoneet, että kyllä yli kolmekymppinen äiti voittaa sängyssä parikymppisen neitsyen mennen tullen.

Vai kuinka moni nainen on sitä mieltä, että joku jannu jolla on ehkä sentin isompi kyrpä, voittaa kokeneemman rakastetun seksissä? Kyllä aivot (ja ne tunteet) ovat edelleenkin ne tärkein sukupuolielin, jos joku mies ei sitä ymmärrä niin sääliksi käy.
 
Mua oikeastaan huvittaa nää puheet siitä että alapää menisi muka jotenkin piloille synnytyksessä/sen jälkeen ja että jotkut ihan sen takia miettivät sektiota, huh heijaa.
Eri asia tietysti jos pahasti repeää tai vastaavaa, silloin tietysti voi muutoksia tulla ja ne voivat pitkäänkin kestää.

Peesi. Luonnollista repeämääkin pahempi on yleensä epparin leikkaaminen, joten en yhtään ihmettele että joittenkin on vaikea käsittää, että kaikilla alapää ei sen kummemmaksi muutu. Ei minunkaan römpsästäni perusmies näe päältäpäin (eikä todellakaan tunne sitä seksin aikana), että sieltä on synnytetty. Lääkärithän sen sisätutkimuksillaan tiettävästi tuntevat jotenkin, itsekään en ole ikinä huomannut eroa sen enempää päältä kuin sisältä päin. Eikä minulle ole ikinä epparia leikattukaan eikä ole tullut repeämiä, joten ne iso plussa siinä, että paikat ovat ennallaan. Synnytys on ihan normaali juttu keholle, josta keho normaalisti myös palautuu. Eri juttu sitten, jos tulee jotain harvinaisempia ongelmia, repeämiä tms.

Minua ärsyttää eniten joittenkin NAISTEN yleistykset siitä, että alapää olisi kaikilla jotenkin kelvoton, löystynyt tms synnytysten jälkeen. Jos se oma römpsä on tuhoutunut, ei kannattaisi katkerana silti pelotella muitakin ja väittää perättömiä juttuja.
 
No lienee aika loogista että kun pienestä rööristä ruvetaan työntää meloonia pihalle, voi siitä jotain jäädäkkin, ite viittasin kintaalla noille höpötyksille sittarin ovista yms. raskausaikana kuitenkin ja eipä näin synnytyksen jälkeen eroa ole huomannut, ei oo tuntunut erilaiselta eikä näytä erilaiselta, ihminen on veikee laitos kun paranee ja palautuu niin nopeasti.
 
No mä en ole koskaan uskonut, että parisuhde riippuu alapään kunnosta tai ulkonäöstä. Jos mies tosissaan tuollaisia asioita miettii, että olisko jollain tiukempaa tussua tarjolla, niin tuskin se parisuhde nyt muutenkaan kovin kummonen on ollut, joten siten ihan sama mitä urbaanilegendoja synnyttäneiden alapäistä levitellään tai ollaan levittelemättä.
Ja voin kertoa ihan rehellisesti, että ainakin mun alapää oli aikamoinen tapaus aika pitkään. Repesin pahasti ja tunnon palautuminen kesti monta vuotta. Seksiäkään ei voitu harrastuu noin kahdeksaan kuukauteen. Edelleen on kohtia, joissa ei tuntoa kunnolla ole ja koska tuntoa ei ollut pitkään juuri ollenkaan, en oikein tiennyt olinko löystynyt vai en (varmaan olin) ja ulkonäkökään ei varmasti parantunut synnytyksessä ja kokoon kursimisessa...Mutta en ottanut asiasta kyllä mitään paineita. Mies rakastaa mussa muita asioita kuin tiukkuutta ja sekin asia on taas vuosien kuluessa palautunut normaaliksi, joten nou hätä.
 
Ainakin ensimmäisen lapsen jälkeen paikat palautui hyvin, otin ihan asiakseni jumpata niitä lantionpohjan lihaksia päivittäin. Tosin ennen raskautta kärsin liiankin tiukoista paikoista.
Ehkä se ulkonäkö ei ole samanlainen viivapilu kuin teininä, mutta seksi on niin paljon parempaa kuin ennen synnytystä, samoin seksuaalinen itsetunto, joten eipä juuri mietitytä miltä siellä näyttää!
 
Mulle tulee aina tästä aiheesta samanlainen olo, kun varmaan ihmiselle jota syytettäisi asiasta mitä ei ole tehnyt. Toisinsanoen, koska alapää ei ihan oikeasti miksikään kahden synnytyksen jälkeen muuttunut, ja joku niin kovasti haluaa uskoa vailla omaa kokemusta. Vaan milläpä asian hälle selität :D

Tiukkuus on sama, tunto on samanlainen kuin ennenkin, ulkonäkö on sama. Tietysti aluksi kun nuorinkin oli vielä alle 4kk, kunto ei heti ollut aivan entisensä, mutta siitä pikkuhiljaa se on kyllä ihan normaaliksi palautunut. Lapset jo päälle kahden ja sekin, että yhtään en ole mitään lantionpohjajumppaa tehnyt, enkä kokeillut mitään kuulia. Ihan itsestään se, ainakin vielä toisella kerralla on tapahtunut.
 
Mulla palautu sisältä ihan ilman jumppaamistakin entisenlaiseks, mutta ulkopuoli on pahannäköinen kun repes tosi alas asti, ei oo välilihaa juurikaan jäljellä tuosta pinnalta. Syvä ei repeämä onneksi ole eli ei mitään vaivoja sentään. Mutta hurjannäköinen kun on auki sillee.. :x Tais tikit revetä kun ei kiinni jääny. Mutta seksi tuntuu hyvältä ja se lienee pääasia. :)
 

Yhteistyössä