Toggle sidebar

Miten suhtaudutte naiseen joka antaa lapsensa adoptioon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hämillään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Suhtaudun adoptioon lapsensa antaneisiin naisiin samalla tavalla kuin lapsensa hylänneisiin miehiinkin, eli huonosti.
Tietysti tilanteesta riippuen, mutta aikamoisia luusereita ovat.
Etenkin kun nainen olisi itse voinut vaikuttaa siihen, syntyykö koko lasta edes maailmaan (abortti).
Itsekästä.

Mun mielestä sun tilanne ei kuulosta ollenkaan pahalta lapsen pitämiseen, kun on koulupaikka, tuttu mies eli lapsi ei kenenkään jonku vaan sattuu, järkevältä noin muutenkin vaikutat jne.

Tosin tuo ihmetyttää, että olisit valmis antamaan lapsesi adoptioon sen vuoksi, että sinä itse haluat rakastavan ja vakaan ydinperheen.
Kamalalta kuulostaa, oikeesti.
Jos niitä lapsia on pakko antaa adoptioon niin antasivat vain silloin kun oikeasti on tarve, eli päihdeäidit ja muut sellaset.
Hirveätä langettaa lapselleen sellainen kohtalo (adoptio) sen takia, ettei äiti halunnut yksinhuoltajaksi.

Eikä se yh:n elämä ole lainkaan rankkaa, ellei siitä itse tee sellaista.
 
  • Tykkää
Reactions: AikaKaukanaTäydellisestä, idunnor ja Littledeath
[QUOTE="Xxx";27086442]Miksi sitten vastasit? Päättelysi on jotenkin tosi outoa. Mielummin Tapat lapsen kun annat sen syntyä ei-biologiselle äidille. Sitten ilmoitat, että et näe syytä keskustella sellaisten kanssa, joiden mielipiteet eroavat omistasi. Jep, kannattaisikohan sinun keskustella sitten vaikka jonkun ammattilaisen kanssa.[/QUOTE]

En keskustele abortista kanssasi, siitä onko se murha vai ei. Minusta se ei ole murha, sinusta on. Juupas-eipäs väittely siitä aiheesta on täysin turhaa. Minun mielestä.
 
En suhtaudu kokonaan kielteisesti, riippuu ihan tilanteesta.
Kannattaa miettiä tarkkaan eikä tehdä mitään äkillisiä ratkaisuja tai päätöksiä, varsinkin kun sulla on ero tulossa joka on itsessään varmasti jo musertavaa.
Ihannehan on että lapsella on kumpikin vanhempi ja että vanhemmat vielä rakastaisivat toisiaan mutta tuo on tosiaan se ihanne. Tosielämässä ei asiat aina mene niinkuin saduissa..
Pärjäät aivan varmasti myös yksinhuoltajana, kaikenlaista apua on nykyään saatavilla ettei yksinhuoltaja väsy liiaksi lapsen kanssa kahdestaan.
Abortti on yksi ratkaisu kun se on vielä mahdollista.
Abortti tai adoptio, jos nuo ovat vaihtoehtosi niin kumpikin kulkee varmasti koko elämäsi mukanasi.
Älä mieti muita vaan toimi kuten itsestäsi parhaalle tuntuu. Tietenkin parasta olisi jos keskustelisit tulevan lapsen isänkin kanssa asiasta, onko hän valmis ottamaan lapsesta vastuuta vaikkette olisikaan yhdessä?
Punnitse tarkkaan.
Voimia sinne :hug:

Muista että kyse on loppuelämäsi ratkaisusta. Ei ole helppoa.
 
Juu, paljon mielummin tee abortti kuin adoptio.

Toi on oikeesti itsekkyyden multihuipentuma synnyttää tähän maailmaan lapsi jonka hylkää samantien ja vain ja ainoastaan siksi, ettei äiti halunnut itselleen omantunnontuskia abortista, yhyy.
Ällöttävää.
 
  • Tykkää
Reactions: idunnor
Minen viitsis kyllä pilata kroppaani raskauden takia, ja kärsiä kaikista helevetin vaivoista, jos olis tarkoitus antaa se ihana palkinto pois. Luulen kans, että adoptiota katuu tuhat kerta enempi kuin aborttia. Joko pitäisin lapsen, tai rupeisin järjestämään heti huomenna abortointia.
 
Mikä siinä opiskelussa ja yksinhuoltajuudessa sitten olis kamalaa? No joo, rahallinen tilanne ehkä.

Ite oon ollut koko ajan yh, myös raskausajan. Ja 3-vuorotyössä nyt ja lapsi on 1,5v. Meillä on hyvä elämä lapsen kanssa ja ei tää nyt mitenkään silleen rankkaa ole.
 
  • Tykkää
Reactions: idunnor
Mä en ainakaan ajattelis tollasta ihmistä mitenkään positiivisesti ja uskon et suurin osa sun opiskelukavereista ajattelis negatiivisesti, susta juoruttais selän takana ja halveksittais. Aika harva (varsinkaan nuori opiskelija) ajattelee sitä positiivisesti ja et oot antanu lapselle hyvän elämän toisessa perheessä. Mut eihän sitä voi toimia niinkun muut ajattelee, jos ite ei halua. Sun kannattaa vaan varautua siihen, et susta puhutaan ja arvostellaan ja tuomitaan, on niitäkin jotka ei sitä tee, mut oon varma et se on vähemmistö.

Sit tohon abortti asiaan, mä uskon et aborttia varmasti jollain tapaa miettii jossain vaiheessa, mut omakohtasten kokemusten perusteella siitä pääsee yli kuitenkin (ja joo ei edes toisen lapsen syntymän myötä mitään omantunnon tuskia) mut oon aivan 110% varma et adoptio seuraa sua aina, sä mietit et mitä sun lapselle kuuluu, et tiedä jos joku vastaantulija oliskin sun lapsi. Sun lapsi miettis adoptioperheessä et mitä vikaa siinä oli et oma äiti hylkäs, miks oma äiti ei halunnu pitää, eikö rakastanu.

Sit kun sä koko raskausajan käyt neuvolassa, kuulet sydänäänet, tunnet jatkuvasti liikkeet, potkut, näät ultrassa sun vauvan, miten sillä näkyy pienet kädet ja jalat. Sun ihana raskausmasu kasvaa, synnytyksen kovat tuskat ja sit kun se täydellinen pieni ihminen on vihdoin siinä, sen nenä on sun tai suu samanlainen, se näyttää niin onnellisesta kun otat sen tissille ja imetät, se nukahtaa sun viereen tuhisten ja tuntee turvallisuuden tunteen sun vieressä, koska se pieni ihminen on tottunu siellä masussa sun sydämensykkeisiin ja ääneen. Sit kun annat sen pois ni se pieni ihminen on yksin, jo se syntymä on vauvalle pelottavaa tulla ihan uuteen maailmaan mistä se ei oo tienny mitään ja sit jos se ainut turva viedään pois. Älä tee sitä sun vauvalle, jos et mitenkään pysty sitä pikku nyyttiä pitämään niin tee abortti, tossa vaiheessa raskautta se on kuitenkin vielä "helppoo". ja vaikka joku täällä sano että veitsellä silputaan niin kyllä se tossa vaiheessa vielä ihan lääkkeillä onnistuu.
 
En tajua, miten joku voi suhtautua aborttiin noin kepeästi, kun tässä muutamat ovat suhtautuneet. Tottakai abortti on joissain tilanteissa se paras ratkaisu, mutta en usko, että aloittajan tilanteessa on. Hänellä kuitenkin on edellytykset lapsi kasvattaa. Jos tuollaisessa tilanteessa tekee abortin, katuu sitä varmasti lopun elämäänsä ja ihan varmasti ajatus on mielessä joka päivä loppuelämän ajan.
 
[QUOTE="vieras";27085789]Samaa mieltä, mielestäni suurin rakkauden osoitus lapselle. Lapsen saaminen on mielestäni aina jossain mielessä omien halujensa (saada olla äiti, jatkaa omia geenejä, jne.) tyydyttämistä. Adoptiossa annat täysin epäitsekkäästi lapselle elämän lahjan, vaikket itse voikaan häntä pitää. Abortti on ns. "helppo" ja itsekäs ratkaisu adoptioon nähden.[/QUOTE]

Ihan hullu koko kommentti! Eli itsekkäät äidit pitää lapsensa ja ne epäitsekkäät antaa sen pois? Ja joku vielä diggailee ja peesailee tätä ajatusmallia? Voi ..ttu että on joillakin arvomaailmat kohdallaan... :laugh:

Ja itse olen sitä mieltä, että jos epämukavuus ja opintojen lykkäys on ainoa syy antaa lapsi pois, niin pitikö ylipäänsä hankkiutua raskaaksi? Kuka on niin tyhmä, että hankkii lapsen vain sen toisen ihmisen takia, eikä yhtään itsensä? Jos oma mieheni olis häipynyt kuvioista kesken raskauden, niin en todellakaan antais sen takia OMAA LASTANI pois, minähän hänet halusinkin. Eikö aloittaja siis halunnut sitä lasta alunperinkään?
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
[QUOTE="Xxx";27087069]Jos tuollaisessa tilanteessa tekee abortin, katuu sitä varmasti lopun elämäänsä ja ihan varmasti ajatus on mielessä joka päivä loppuelämän ajan.[/QUOTE]

Aika varmasti sanot toisten tunteista. Jos itse katuisit, ei se tarkoita, että kaikki muutkin katuvat. Moni ei kadu ja moni katuu, ap:sta en tiedä.
 
[QUOTE="vieras";27087124]Ihan hullu koko kommentti! Eli itsekkäät äidit pitää lapsensa ja ne epäitsekkäät antaa sen pois? Ja joku vielä diggailee ja peesailee tätä ajatusmallia? Voi ..ttu että on joillakin arvomaailmat kohdallaan... :laugh:

Ja itse olen sitä mieltä, että jos epämukavuus ja opintojen lykkäys on ainoa syy antaa lapsi pois, niin pitikö ylipäänsä hankkiutua raskaaksi? Kuka on niin tyhmä, että hankkii lapsen vain sen toisen ihmisen takia, eikä yhtään itsensä? Jos oma mieheni olis häipynyt kuvioista kesken raskauden, niin en todellakaan antais sen takia OMAA LASTANI pois, minähän hänet halusinkin. Eikö aloittaja siis halunnut sitä lasta alunperinkään?[/QUOTE]

Ettekö nyt osaa lukea vai oletteko vain tyhmiä, kun ette tuota takua. Siinä verrataan adoptiota abirtin sijaan. Ei adoptuota siihen että itse pitää lapsen.
 
Ajattelisin, että herranjestas, pidä se lapsi.

Jos ja kun ainoa syy adoptioon antamiselle on se, että lapsella pitää olla ydinperhe, etkä halua olla opiskeleva yh.

Mielummin aborttikin sitten.
 
  • Tykkää
Reactions: idunnor
[QUOTE="Xxx";27087140]Ettekö nyt osaa lukea vai oletteko vain tyhmiä, kun ette tuota takua. Siinä verrataan adoptiota abirtin sijaan. Ei adoptuota siihen että itse pitää lapsen.[/QUOTE]

Käsittääkseni aloittaja miettii adoptiota tai lapsen pitämistä, eikä adoptiota ja aborttia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Teille se tietysti on pala kakkua, koska olette sitä mieltä että sama se millainen elämä, elämälle pitää pelastaa.
Click to expand...

Mä oon abortin kannattaja, mutta en missään nimessä katso kieroon ihmistä joka antaa lapsen adopitioon.
Vaikka sulla oliskin käynyt huono mäihä vanhempien suhteen, näin ei läheskään kaikilla adoptoiduilla lapsilla ole.

Sen sijaan lapsia adoptoitavaksi ei ole liiemmälti, ainakaan suomalaisia.
En paheksu nimittäin sitäkään, että joku adoptoisi mieluummin suomalaisen lapsen kuin esim. yönmustan yksilön syvältä Afrikasta tai kiinalaislapsen.
 
[QUOTE="vieras";27087175]Käsittääkseni aloittaja miettii adoptiota tai lapsen pitämistä, eikä adoptiota ja aborttia.[/QUOTE]

Eikö nyt luin uudestaan. Joo, eli mieluummi tuossa tilassa abortti kuin adoptio.
 
Tätä ei kysytty, mutta ap:n tilanteessa antaisin raskauden jatkua ja pitäisin lapsen. Opiskelu lapsen kanssa ei ole helppoa, mutta mahdollista se on. Ja olisihan lapsella se isäkin, joka toivottavasti myös ottaisi vastuuta omasta lapsestaan.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
[QUOTE="vieras";27087175]Käsittääkseni aloittaja miettii adoptiota tai lapsen pitämistä, eikä adoptiota ja aborttia.[/QUOTE]

Käsittääkseni nuo "rakkauden teko" viesteissä puhuttiin adoptiosta ja abortista ja nuo typerät kommentit oli vastattu niihin.
 
Jaa'a... Ei tuollainen asia lopulta määritä ihmistä; toisen saappaisiin kun ei voi astua, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi ymmärtää.

Näin äkkiseltään tuntuu omituiselta, että joku antaisi lapsensa pois opiskelujen tähden ja sen, että omasta mielestään yksinhuoltajana ei voisi tarjota lapselle sitä jotain, vaan, että lapsi tarvitsee vakaan ydinperheen...
Jotenkin tuntuu, että olet etäännyttänyt itsesi aiheesta ja voi olla, että mielesi vielä muuttuu.

Mistä johtuu, että olet vahvasti sitä mieltä, että pitää olla juurikin ydinperhe? Kyllä yksikin vanhempi voi rakastaa lastaan täysillä ja luoda hyvät lähtökohdat hänen elämälleen. Ei se toki helpoin vaihtoehto olisi, ehkä, sekin riippuu ja roikkuu.
Entä lapsen isä, oletko varma, että hän ei tulisi olemaan lapsen elämässä mitenkään mukana?


Itsestäni tuntuisi paljon pahemmalta antaa lapsi adoptioon, kuin abortoida tai pitää hänet.

En ole tainnut koskaan kuulla kenenkään olevan varsinaisesti onnellinen siitä, että hänet on adoptoitu ja juuret on omalla tavallaan hämärän peitossa. Käsittääkseni lapsi tulee jossain vaiheessa kokemaan jonkinlaisen kriisinpoikasen asian suhteen, eikä muutenkaan ole mikään helppo juttu käsitellä, vaikka adoptiovanhemmat kuinka ihania olisivatkin.

En toki voi puhua kokemuksesta, tällainen kuva on kuitenkin välittynyt.

Vaikea tilanne anyway, ei montaakaan viikkoa aikaa tehdä isoa päätöstä. Toivottavasti, mihin sitten päädytkin ratkaisussasi, se on mielestäsi niin oikea kuin voi olla.
 
Viimeksi muokattu:
Adoptio ei ole helppo asia.
Ei sinulle, muttei varmasti sille lapsellekaan joskus tulevaisuudessa.
Ihmiset helposti miettivät vaan lapsen oikeutta elämään, mutta jokaisella ihmisellä olisi kyllä oikeus myös tietää omat biologiset vanhempansa, selvittää omat juurensa.

Mun mies ei tiedä mitään omasta isästään ja se on sille ollutyhdessä vaiheessa todella kova paikka. Kun ei voi selvittää mitään tavallaan omasta itsestäänkään.
Anoppini sai mieheni 17- vuotiaana, eikä itsekään tiedä kuka mieheni isä on.
Mahtavaa 60-luvun teinihölmöilyä :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa