Miten suhteesta toimiva?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tr77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tr77

Vieras
Olen jollain tavalla seurustellut itseäni hiukan vanhemman naisen kanssa noin vuoden.
Nainen kertoi tavatessamme eronneensa jo vuosia sitten, asuvansa kuitenkin lasten takia edelleen ex-miehensä luona, tälläisessa sisko ja sen veli- suhteessa kuitenkin. Suhteelle ei pitänyt siis olla mitään estettä.

Ensimmäinen puoli vuotta oli kuitenkin kiireistä ja salaista tapailua, yleensä hän tuli ruokatunnilla luokseni, toisinaan yöllä suoraan baarista. Aika pian alkoi rakkaudesta ja tunteista vakuuttelu, ja siitä kuinka hän ehdottomasti on "yhden miehen nainen". Tarpeeksi humalassa ollessaan kuitenkin asiat olivat aivan toisin ja tahtoi ehdottomasti mennä ja kokeilla kaikkea mahdollista, lähinnä olinkin pelkkä panopuu.

Rakastumisestani huolimatta en tahtonut sitä hänelle ilmaista, koska hänellä tuntui olevan jonkinlainen "haku päällä" koko ajan, jälkeenpäin selvisikin että tuon alun "lämmitteli" jonkinlaista suhdetta toisen miehen kanssa, esiintyen hänelle sinkkuna, seksiä eivät kuitenkaan harrastaneet. Jälkeenpäin kuulin myös että tuo sisko ja sen veli- suhdekin oli enemmänkin "yritetään uudestaan" tilanne, ex-mies ei ollutkaan tietoinen. Kummppanini onkin usein hermoillut siitä että mitä jos ex tuleekin "puhumaan sinulle jotain paskaa".

Mutta flirttailu ja jonkinlainen vihreän valon näyttäminen muille miehille tuntuu olevan hänelle luontaista.

Kuitenkin tuli mustasukkaiseksi ja suuttui kun kommentoin "väärin" hänen lähettämäänsä tekstiviestiä "täällä on yksi tosi kuuma misu", ja vastasin "jos ei ole yläosattomissa, en taida menettää mitään."

Näitä helppoja suutahtamisia ja mökötyksiä tulee myös siitä että poltan tupakkaa, ymmärrän että se ei ole toisesta kivaa, mutta että mököttää siitä puhumattomana 24h ei tunnu kohtuulliselta. Saatikka tiuskiminen ja jälleen mökötys jos en ymmärrä mennä halaamaan häntä, isänpäivänä hän suuttui siitä kun tahdoin viettää hetken aikaa hänen poikansa kanssa, en kuulemma haluakaan häntä.

En ole kuukausiin käynyt harrastuksissani, hän taas käy omassaan, jolloin vahdin hänen lapsiaan töideni salliessa.

Viimeksi kun yritin olla pari tuntia poissa kotoa, illalla bändin treeneissä, seurauksena oli mökötystä ennen, 10 syyllistävää tekstiviestiä ja mökötystä jälkeenkin, enkä edes ollutkaan poissa kuin tunnin.

Nyt hänellä olisi pikkujoulut, olen itse iltavuorossa ja lapsenvahti hommattu. Ongelmaksi muodostui sitten se, että kun ajattelin itsekin sitten käväistä parilla töiden jälkeen, mitä sitä yksin kotona istumaan jos lapsetkin jo nukkumassa.
Tämä aiheuttikin taas ongelmia, tuntuu siltä että minun pitäisi olla aina kotona valmiina odottamassa, jos hän on ollut jossain poissa.

Omien mustasukkaisuuksieni lisäksi, olemme riidelleet kaikesta joutavasta, sinällään hassua että mistään käytännön asiasta riitoja ei ole tullut, kaikki jostain joutavan päiväisestä. Tuntuu että tilanne karkaa kohta ihan lapasesta.

Rakastan häntä, mutta en todellakaan ole aivan varma siitä mitä hän tahtoo.

Mitähän tässä tekisi?
 
Ei kai tuollaista suhdetta tarvi saada toimimaan, kun ei kyseessä ole edes oikea suhde. Naisella on kymmenen miestä pyörityksessä ja lapset helmoissa (silloin kun ehtivät saada helmasta kiinni), lisäksi vaikuttaa olevan hirvittävä narttu mökötyksineen.

Yhdyn siis kommenttiin "jätä se sika". Hyviä, mukavia, kilttejä, uskollisia ja VAPAITA naisia on yllin kyllin, miksi roikkua puolisuhteessa jonkun hirveän noidan kanssa?!
 
Ylläolevat ovat varmasti ihan asiallisia kommetteja.

Minusta naisella saattaisi olla joku ikäkriisi itsensä kanssa meneillään. Hän on jotenkin ihan hukassa itsensä kanssa. Tiedätko sinä, onko hänelle ihan lähimenneessä tapahtunut jotakin yllävää? Tuntuu, nimittäin, että purkaa tietynlaista stressiä tavalla, jonka tietää ja tuo helpotusta pahaan oloon nopeiten?

Hän on jollakin tavalla todella kyllästynyt elämäänsä ja taitaa olla pitkä liitto takana? On ihan mahdollista, että eroa hän suunnittelee ihan oikeasti, muttei ole niin varma ja rohkea, että lähtisi yksin sille tielle. Hakee tavallaan jo uuden tilalle varmistellakseen. Ei siinä mitään, kunhan ymmärrät pelin hengen. Noitahan tapahtuu kaiken aikaa.

Hän tuntuu myos tarvitsevan erittäin paljon lohdutusta ja huomiota, siksi mokottää, kun sinä et ymmärrä ja on omalla tavallaan epätoivoinen oman itsensä kanssa. Kärsii varmasti myos syyllisyyden tunteista, koska tietää tekevänsä väärin. Haku päällä käyttäytyväksi tulee usein silloin, kun ihastuu ja lumoutuu omasta haluttavuudestaan. Hän on saattanut elää jo pitkäänkin aika kylmässä ja tylsässä suhteessa, osaamatta tehdä asialle mitään tai sitten nykyinen mies on osapuoli, jolla on ollut jossain jotain säätoa ja nainen ei ole osannut antaa anteeksi sitä tai jotakin muuta. En sano, että olisi kostopuuhissa, mutta selvää lohtua hän hakee käytoksellään.

Voit olla ihan varma, että mies ei teistä tiedä, vaikka mitä itse sanoisi, hänhän haluaa pitää sinutkin. Ja tehdä sitten valintansa, kun on varma siitä. Hän haluaa ensin varmistautua, että sinä todella rakastat häntä ja olet uskollinen. Sillä sinä osoitat hänelle olevasi se oikea kumppani hänelle. On aivan selvää, että hän pelkää sinun loytävän toisen tänä aikana, joten jos todella hänet haluat, teet kaikkesi vakuuttaakseni hänet uskollisuudestasi ja rakkaudestasi häntä kohtaan, silti et voi tietää, mikä on lopputulos. Jos haluat yrittää tehdä hänet mustasukkaiseksi, menetät hänet.Sinun pitäisikin nyt pystyä katsomaan monia asioita sormiesi lävitse. Pystytko sinä siihen? Se on aika raastavaa, mutta niin on naisellekkin. Hän kamppailee tunteidensa keskellä ja etsii nyt omaa paikkaansa.

Toinen juttu onkin siinä, että voitko sinä tämän nähneenä jatkossa luottaa häneen? Voiko tämä jäädä kalvamaan takaraivoon? Jos pystyi tekemään sen edelliselle miehelleen, voisiko tehdä sen minullekkin? Aika usein näin alkaneet suhteet kariutuvat ajan kanssa, mutta onhan niitä onnistujiakin, niinkuin aina elämässä, ei ole pelkkää mustaa tai valkoista.

Kolmannekseen mitä ajattelet nyt itsestäsi? Tavallaan osallistut perheen hajoittamiseen. En halua moralisoida, mutta osasi ei ole helppo, olethan viemässä toisen vaimoa ja perheen äitiä. Toisaalta, kun sinä kerran olet sinkku, niin päävastuuhan on naisella itsellään. Hän on tilivelvollinen perheelleen, et sinä. Mihin sinä vedät oman moraalisi rajan? Tämä tulisi aiheuttamaan niin paljo tuskaa ympärillä, ettet arvaakaan, sieltä omista tunteistasi käsin. Onko se todella sen arvoista? Oikeuttaako sinusta sinun tunteesi tätä naista kohtaan tähän kaikkeen pahaan, mitä tulee tapahtumaan? Esim. Lapsille. Sinä et voi tietää mitään hänen perhe-elämästää. Tavallaan voit ainoastaan yrittää luottaa hänen sanaansa, mikä ei välttämättä ole tosi, mutta voi ollakkin. Luotatko sinä? Suku ja ystävät tulevat tuomitsemaan, kestätko sinä sen? Kestääko naisesi? Onko tämä niin suurta rakkautta oikeasti, että näet olevasi hänen kanssaan koko loppuelämän? Tunteeko hän samoin?

Vielä kehotan miettimään, mitä tapahtuu kun asia tulee julki. Aviomiehen reaktiosta et voi tietää. Hän voi piekseä sinut ja yhtä lailla vaimonsakin. Voiko asiat mennä pidemmällekkin? Mustasukkaisuuden aiheuttamat tunteet petetyssä puolisossa, voivat olla niin rajuja, jopa näennäisesti hyvin säyseällä miehelläkin, että hän on todella syyntakeettomassa tilassa. Nämä eivät ole leikin asioita, vaikka usein niin ihmiset yleensä tuossa vaiheessa ajattelevat, kun asia ei ole muilla tiedossa. Semmoista kuurupiloa, jonka räjähdysalttiudesta ei koskaan voi olla varma.

Noh, tässä hiukan pohdittavaa monelta kantilta. :)
 
Naikkonen on tyypillinen prinsessasyndroomasta kärsivä tyyppi, joka ainoastaan
ottaa,eikä anna mitään. Kaikki muut ovat hänen tarpeitaan varten, ja jos ei
kaikki aina mene niin kuin prinsessa haluaa, niin sitten mökötetään.
Tämä naistyyppi ei muutu koskaan, eli jos ongelmia haluat, niin pidä kiinni vain.
 
Hyvä kirjoitus tuo pidempi, kiitos. Tuollaista itsetunnosta johtuvaa hakemista olen itsekin ajatellut, tosiaan 20 vuoden avioliitosta eronnut.

Alkuperäisestä tekstistä katosi kappale jonnekin.

On siis muuttanut erilleen ex-miehestään n.4-5kk sitten ja asumme nyt yhdessä.
Ex-miehessä on selkeitä nph-viitteitä, lisäksi on äärettömän katkera ja käyttää lapsiaan koston välikappaleena. Minua kohtaan ex ei ole keskisormea suurempaa vihaa osoittanut.

Siksi olenkin miettinyt josko osa kumppanin käytöksestä johtuisi jonkinlaisista heijasteista, joita on oppinut tältä ex-mieheltään vuosien aikana.

Kumppanini mustasukkaisuus on joskus tullut esiin todella pienistä, jonkun toisen naisen kommentti Fb:ssä olevaan kuvaan on saanut aikaan suuret moitteet ja taas mökötyksen.

Lyhyesti tilanne on se että minä en saisi oikein tehdä mitään, tai "saan" mutta siitä seuraa mökötystä ja syyllistämistä. Minun siis pitää olla jatkuvasti tavoitettavissa, hän taas menee ilman että suuremmin ilmoittelee, saatikka mitään tarkempaa aikataulua menoistaan antaisi.

Tuntuu ettei minkäänlainen normaali arki lähde millään käyntiin, se on harvinaista etteikö yksi pahastuminen päivään mahtuisi, tulee niitä tosin minullekin kun tuntuu joskus niin perin vaikealta.
 
Aina sitä jaksaa kyllä ihmetellä, miten ihmiset lähteekin kaikkeen paskaan mukaan. Teillä on varmasti ollut tosi kiva seksisuhde silloin joskus. Ehkä on sitä vieläkin. Mutta eipä tuossa paljoa aineksia muuhun tunnu olevan. Aika vahvasti kuulostaa siltä, että naisellasi on rautoja tulessa muualla edelleen ja haluaa pitää sinut neljän seinän sisällä tai ainakin lyhyessä liekassa, ettei vain jää kiinni omista touhuistaan. Ja sinähän kilttinä hyvänä miehenä mahdollistat kaiken.

En ole varma ymmärsinkö lyhenteesi oikein eli naisen ex:llä on joku narsistinen persoonallisuushäiriö? Enemmän vaikuttaa kyllä miltei siltä, että naisellasi on joku häiriö. Onhan hän varmaan hukassa persoonallisuutensa ja elämänsä kanssa. Mutta kieltämättä tulee kyllä vaikutelma, ettei hänellä ole aikomustakaan saada elämäänsä mitään tasapainoa. Todella lapselliselta käytökseltä sitä paitsi vaikuttaa nuo mökötykset ja muut. Jos et itse ole vielä tajunnut, niin mökötyshän on helvetin taitavaa vallankäyttöä, joka näyttää kyllä toimivan teidänkin suhteessa juuri tarkoituksen mukaisesti: nainen saa sinut matelemaan jaloissaan.

Olet lapsenvahti, et mikään mies.
 
Siksi olenkin miettinyt josko osa kumppanin käytöksestä johtuisi jonkinlaisista heijasteista, joita on oppinut tältä ex-mieheltään vuosien aikana.

Siis nainen on ihan hirveä luonteeltaan / käytökseltään, ja sinä haet syytä ex-miehestä? Entä jos se nainen onkin aina ollut hirviö ja se on heijastunut ex-mieheen ja siksi ex-mies käyttäytyy kuten käyttäytyy nykyään?

Suljet silmäsi siltä, että oma parisuhteesi ei ole mikään parisuhde vaan lähinnä vankila sinulle jossa nainen saa toimia vartijana ja vallanpitäjänä. Jos lukisit oman tekstisi ajatuksella huomaisit sen minkä me muut olemme jo nähneet. Etkö tosiaan voisi hankkia normaalia naista ja parisuhdetta, vai onko sinulla joku fetissi saada alistua?

Ja vaikka naisellasi olisi kuinka huono itsetunto ei se tarkoita että sinun pitäisi kestää kaikkea mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:
Siis nainen on ihan hirveä luonteeltaan / käytökseltään, ja sinä haet syytä ex-miehestä? Entä jos se nainen onkin aina ollut hirviö ja se on heijastunut ex-mieheen ja siksi ex-mies käyttäytyy kuten käyttäytyy nykyään?

Suljet silmäsi siltä, että oma parisuhteesi ei ole mikään parisuhde vaan lähinnä vankila sinulle jossa nainen saa toimia vartijana ja vallanpitäjänä. Jos lukisit oman tekstisi ajatuksella huomaisit sen minkä me muut olemme jo nähneet. Etkö tosiaan voisi hankkia normaalia naista ja parisuhdetta, vai onko sinulla joku fetissi saada alistua?

Ja vaikka naisellasi olisi kuinka huono itsetunto ei se tarkoita että sinun pitäisi kestää kaikkea mahdollista.

Tuotakin olen miettinyt, ex:stä en tiedä muuta kuin sen mitä kumppani on kertonut.

Siitä ne riidat yleensä tulevatkin, kun en tahdo noita mökötyksiä hyväksyä, saatika pyytää anteeksi sitä, että en ymmärtänyt halata häntä juuri silloin kun hänen teki sitä mieli.

Lähinnä sitä mietin voiko toista saada enää aikuisena oppimaan hieman normaalimman parisuhteen käytäntöjä, vai onko se ihan hukkaan heitettyä aikaa?

Puhuu kovasti naimisiin menosta, lapsen tekoakin on puheltu, voisiko ihminen suunnitella tuollaista jos tarkoituksena on pelkkä vedätys?

Eikä minulla ole mitään fetissiä alistumiseen, enkä aio alistuakaan. Katson tilanteen kehittymistä vielä tovin.
 
Viimeksi muokattu:
Anteeksi vaan nämä tylyt vastaukset... Ymmärrämmehän me kaikki sen, että joskus rakastaa sokeasti ja kun rakastaa on ihan pirun vaikea nähdä sitä omaa tilannettaan kunnolla. TAi olethan sinä jo jotakin tajunnut, kun tännekin kirjoitit. Mutta tuo suhde vain kuulostaa niin kamalalta, että on ihan käsittämätöntä, että olette enää edes yhdessä :(

Nainen on varmaan jotain neljänkympin tietämillä, jos vielä kykenee lisääntymään ja ehtinyt silti olla naimisissa 20 vuotta. Harvemmin sen ikäinen nainen tai mies tai yhtään mikään oppii enää uusia temppuja. Varsinkin, jos yritystä on noinkin vähän.

Nainen on varmasti tottunut mököttämään entisessä suhteessaan ja muutenkin raahaa niitä vanhoja käyttäytymismalleja teidän suhteeseen. Eihän ex-mies enää edes ole osa teidän suhdettanne, joten häntä on tässä vaiheessa turha syyttää teidän suhteenne ongelmista.

Valitettavasti taidat olla laastarisuhde naiselle. Ehkä hän ei edes itse tiedosta asiaa vielä. Mutta tuo homma kuulostaa vaan siltä, ettei siitä tule hyvää tekemälläkään. Mitäs jos muuttaisitte hynttyyt erillenne? Tai jos välttämättä haluatte suhdettanne jatkaa, pitäisi jonkinlaiset pelisäännöt luoda ja niissä kummankin pysytellä. Ja tietysti niin, että samat säännöt koskevat molempia. Toisekseen vaikka oletkin nyt isäpuolena siinä, niin äidillä on ensi sijainen vastuu lapsistaan. Terapiakaan ei olisi pahitteeksi, sen verran häiriintyneeltä naisen käytös vaikuttaa...

Huh, tulee aivan surulliseksi näistä tarinoista!
 
Tuotakin olen miettinyt, ex:stä en tiedä muuta kuin sen mitä kumppani on kertonut.

Siitä ne riidat yleensä tulevatkin, kun en tahdo noita mökötyksiä hyväksyä, saatika pyytää anteeksi sitä, että en ymmärtänyt halata häntä juuri silloin kun hänen teki sitä mieli.

Lähinnä sitä mietin voiko toista saada enää aikuisena oppimaan hieman normaalimman parisuhteen käytäntöjä, vai onko se ihan hukkaan heitettyä aikaa?

Puhuu kovasti naimisiin menosta, lapsen tekoakin on puheltu, voisiko ihminen suunnitella tuollaista jos tarkoituksena on pelkkä vedätys?

Eikä minulla ole mitään fetissiä alistumiseen, enkä aio alistuakaan. Katson tilanteen kehittymistä vielä tovin.

Totta tuo että koskaan ei voi tietää millainen ex oikeasti on jos ei ole häntä itse tavannut. Niin monta kertaa olen kuullut ihmisten sanovan että heidän exänsä on psykopaatti, mutta kun sitten itse kohtaa kyseisen ihmisen huomaa tämän olevan ihan normaali ja mukava. Eli nuo kommentit pitää jättää omaan arvoonsa. Eikö ole kummallista että nuo "psykopaatitkin" löytävät usein uuden suhteen, ehkä jopa ihan toimivan? Yleensä ihmiset siis vain syyttävät exää kaikesta eivätkä näe syytä itsessään. Tarkoitus siis sanoa, ap, että ehkä se on sinun tyttöystäväsi joka on se "roisto", tai molemmat, tai ei kumpikaan. Ehkä heidän luonteensa eivät vaan toimineet yhteen. Jos on erottu huonoissa merkeissä niin helposti molemmat puhuvat pskaa toistensa selän takana.

Aikuinen voi oppia käyttäytymään paremmin jos haluaa ja panostaa siihen, mutta näyttää siltä että sinun tyttöystäväsi ei sitä halua. Hän haluaa hallita, päättää, asioiden pitää mennä juuri niin kuin hän haluaa. Yleensä tällaista käytöstä näkee uhmaikäisillä ennen kuin he kasvavat ulos siitä.

Yhden ohjeen annan, älä MISSÄÄN NIMESSÄ mene naimisiin tai hanki lapsia kyseisen naisen kanssa. Katuisit sitä varmasti myöhemmin. Se on luultavasti vain yksi konsti lisää naiselle hallita ja saada tahtonsa läpi. Varsinkin jos hankkisitte lapsia hän voisi kiristää/syyllistää jne käyttäen lapsia välikappaleena.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä