Miten suorittaa näyttöviikko mahdollisimman hyvin? Hyviä viime hetken vinkkejä kaipailen!!

["opiskelija"]

Huomenna käynnistyy viimeinen näyttöviikko, suuntauvina opintoina sairaanhoito ja huolenpito. Työssäoppimis- ja näyttöpaikkana toimii vanhusten hoitokoti.

Sain työssäoppmisjaksolta kiitettävän, joten toisaalta ei pitäisi tällaista jännitystä enää tulla ennen näyttöviikkoa. Mutta silti myönnän, että jännitys tässä vain kasvaa. Koska näytön arvioijahan voi nähdä minut täysin toisella tapaa, kuin työssäoppisesta vastaava arvioija on nähnyt.

Kun tässä viimeisessä työssäoppmisen loppuarvioinnissa ei tullut enää mitään kehittymisen tarpeita liittyen hoitotyöhön, niin vaikea tässä on todella nyt tietää, että mihin seikkoihin vielä kuitenkin olisi hyvä kiinnittää huomiota näyttöviikolla.

Lisäksi myönnän, että tavallaan näytönarvioija on ihan kiva tyyppi, mutta toisaalta hänessä on jotain sellaista, että että jännitän häntä jonkin verran. Hänellä on jotain sellaisia omia tapoja, jotka herättävät minussa ajatuksia, että olenko liian hidas - olenko ihan tumpelo - pitääkö tässä vielä työtahtia lisää kiristää? Kuitenkin taukohetkillä hän on ihan jees. Mutta työtehtävissä jännitän hänen parinaan työskentelemistä. Ja tuollainen jännittäminen taas ei tiedä minulle hyvää. Pitäisi saada olla oma itsensä ja saada tehdä hyvällä mielellä töitä. Jos alan liiaksi jännittämään, silloin voi työtehtävät mennä ihan pipariksi.

 

["minna"]

Tartut reippasti ja oma-aloitteisesti tuutuihin asioihin (niin kuin olet varmaan tähänkin mennessä tehnyt) ja muistat näyttöviikollakin kysyä jos olet jostain asiasta epävarma miten kuuluisi tehdä/toimia. Mikään ei ole epäammattimaisempaa kuin olla kysymättä ja tehdä sen takia asia väärin (vahinko voi olla suurikin). Pohdit ääneen eri vaihtoehtojen hyötyjä/haittoja ja perustelet tekemiäsi ratkaisuja. Muista ettei sinun tarvitse todellakaan tietää (etkä voikkaan kaikkea tietää) kaikkea kun valmistut.

Ilmeisesti luet lähihoitajaksi ja mielestäni lähihoitajan näyttöviikko on vähän kaksipiippuinen juttu, toisaalta kannustaa ottamaan harjoittelusta ja teoriasta kaiken irti, mutta toisaalta voi aiheuttaa opiskelijalle olon "pitäisikö minun todella osata nämä kaikki nyt jo täydellisesti".

 

["pilkettä"]

kustaanakartanossa itse suoritettu näyttö vitosen arvosanoilla, enkä tehnyt asioita täydellisen virheettömästi. arvioinnissa näytön vastaanottaja kertoi arvostaneensa sitä, että huomasin mokat itse ja jos en, pystyin vastaanottamaan kritiikin ja korjaamaan asian. Tsemppiä!
Valmis ei tarvii olla, täydelliseksi et koskaan tule ( täydellisyys sos.alalla on jopa ammattieettisesti väärin)

 

[petomamma harmaana]

Olet oma itsesi, kysyt jos tarpeen ja koetat perustella miksi teit tämän asian näin ja tämän näin ja näin. Itsellä alkaa näyttöviikko kans huomenna. Hirvittää hieman, mutta kyllä tästä läpi mennään. =)

 

[alkuperäinen]

Juu, mutta se kanssa tässä näytössä ahdistaa niin suunnattomasti, kun se arviointi muutettiin asteikolle 1 - 3. Minusta se entinen asteikko 1 - 5 oli parempi. Hemmetin kuus´toista jos tästä joku ykkönen taas pärähtää, niin ei paljon naurata. Ei tuollaisella todistuksella minnekään töihin mennä. Mutta jos entisen asteikon mukaan, saisi vaikka kolmosen, niin se olisi minusta parempi. Ja jos tästä ykkösen saisi, niin tunnen, että olen opiskellut ihan turhaan tämän 2 vuotta.

 

[alkuperäinen]

nostan tätäkin vielä