Minusta seurustelusuhdetta aloittaessa kannattaisi tarkkaan harkita, kannattaako suhdetta jatkaa, jos seksin suhteen mieltymykset eroavat kovin paljon toisistaan esimerkiksi määrän tai tavan suhteen. Jos siis toinen haluaa joka päivä ja toinen kerran viikossa tai toinen haluaa vain lempeää rakastelua ja toinen sadomasokismia, niin jompi kumpi (tai molemmat) joutuvat joustamaan liikaa. Eri asia on sitten se, jos suhteen aikana jomman kumman halut muuttuvat, mutta yleensä jo heti alkuvaiheessa tietää sen, mikä on ns. normaalivauhti toisella.
Koska minä en ole seksin suhteen totaalikieltäytyjä, ajattelen, että seksi kuuluu ehdottomasti parisuhteeseen. Olen vieläpä niin "nipottaja", että vaadin itseltäni sekä kumppaniltani uskollisuutta. Jotta uskollisuus olisi edes teoriassa mahdollista, juuri sen vuoksi on niin tärkeää, että seksimieltymykset olisivat samantyyppisiä.
Olen itse asennoitunut seksiin siten, että kyse on siinäkin (kuten muussakin hellyyden ja rakkaudenosoituksissa) antamisesta ja ottamisesta. Pitää osata antaa ja ottaa, jotta kumpikin nauttivat. Sen sijaan en koe ongelmana, etteikö voisi olla niin, että esimerkiksi jos minua ei seksi huvita, mutta mieheni haluaa, niin mikäpä siinä, että levitän reisiäni vähäksi aikaa, teen alapäälläni puristusliikkeitä, keikuttelen peppua ja yritän siten saada miehen laukeamaan nopeasti. Yleensä siinä ei edes mene aikaa kuin alle 5 minuuttia. Kyseessä onkin lähes masturbointiin verrattavissa oleva tapa. En koe, että naiseuttani tai asemaani hyväksikäytetään sillä.
Sen sijaan tämän "anteliaisuuteni" edellytyksenä on se, että kun minun tekee mieli, niin saan sitten mieheltä kunnolla esileikkiä ja että pääsen orgasmiin tavalla tai toisella. Mies kyllä näkee minusta, miten tyytyväinen olen, kun olen "saanut" kunnolla. Uskon, että se on kunnia-asia hänelle. Sillä tavoin hän myös voi olla varmempi, että minulla ei ole tarvetta pettää, koska saan nautintoa omalta mieheltäni.
Jos on se tilanne, että minun tekee kovasti mieli ja miehen ei, niin mies saattaa esim. käsillä antaa minulle orgasmin. No, käytännössä usein teen orgasmin itselleni masturboimalla, koska en koe masturbointia mitenkään vastenmielisenä.
Vaikka tuo kaikki yllämainittu voisi tuntua lähes itsestäänselvyydeltä, niin luulenpa, että se ei sitä kuitenkaan ole, koska tämän palstankin perusteella tuntuu siltä, että seksistä ja omista haluista ei kyetä keskustelemaan. Jos ajatellaan liikaa asioita omaa napaa tuijottaen, niin vaikea on seksistäkään puhua antamisen ilosta, jos kumpikin vain kokee ottamisen iloa.
Itselleni seksi ei välttämättä kuulu jokapäiväiseen elämään, mutta muutamaan kertaan viikossa kyllä. En osaa ajatella sellaista parisuhdetta, jossa ei olisi seksiä tai että sitä olisi hyvin vähän. Tähän mennessä olleista suhteista minä olen ollut aina se enemmän seksiä haluava osapuoli. Toivottavasti seksittömät tai vähän seksiä haluavat löytäisivät toisensa ja siten pystyisivät elämään onnellisina yhdessä ilman jatkuvaa painostusta.