MIten tärkeää seksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heluna 40
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä seksuaaliset tarpeet ja halu tyydyttää toinen eivät kohtaa. Molemmilla on haluja, mutta emme harrasta yhdyntää. Minä tyydytän itseni samalla kun otan mieheltä suihin. Siinä se molemminpuoleinen nautinto. Voisin kyllä ja useasti teenkin sen yksin. Tämä on kuitenkin ainoa tapa, jolla harrastamme seksiä yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miesnäkökulma:
Ihan kysyisin, voiko kukaan, jolla on hiemankin ihmisyyttä ja empatiaa "nauttia omasta seksuaalisuudestaan" tavalla, josta toinen - ja nimenomaan ihminen, jonka tulisi olla tärkein maailmassa - ei nauti yhtään ja tuntee velvollisuudeksi tai pakoksi?

parisuhde = velvollisuus
 
Olen elämäni varrella huomannut, että eri ihmisten seksitarpeet ovat erilaisia. Ja tarve voi vaihdella eri elämäntilanteissa. Itse olen nelissäkymmenissä ja ollut yhdessä nykyisen mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Jokapäiväinen arki sujuu hyvin ja sekin on tärkeää, sillä sitähän se elämä paljolti on. Itselläni on tässä iässä halut lisääntyneet. Miehlläni on käynyt päinvastoin. Tämän vuoden puolella olemme harrastaneet seksiä pari kertaa. Sitä ennen ei melkein kahteen vuoteen. Mietityttää tilanne.
 
Kuulin kerran hyvän puheen, jonka häissä piti morsiamen isä. Hän sanoi, että nuorten tulisi kilvoitella toinen toisensa palvelemisessa ja toisilleen hyvän olon tuottamisessa. Ja vihjasi samalla, että seksissäkin antava osapuoli itse asiassa saa ihan yhtä paljon.
Kannattaisikin muistella, mitä vanha karjalaismummo sanoi, kun häneltä kysyttiin pitkän ja onnellisen avioliiton salaisuutta. - Tulloo hää kottii millo tahhaa, mis kunnos tahhaa, mie kysy hänelt- Juot sie, syöt sie, nait sie vai käyt sie saunas?
 
Hm.. olen pitkälti samaa mieltä Miesnäkökulman kanssa. En itse halua muulloin kuin haluttuna. Ilman parisuhdetta en nykyisin edes kaipaa seksuaalista nautintoa, kaippa se on ensisijaisesti rakkauden nauttimista minulle.

Olen sitä mieltä, että seksin harrastaminen oman nautinnon takia on aina itsetyydytystä. Jos siihen osallistuu toinen ihminen, se on hyväksikäyttöä. Kuulostaa melko vahvasti ilmaistulta, mutta miettikääpä. Oikeanlaista seksuaalisuutta käytetään rakkauden osoittamiseen, kokemiseen ja jakamiseen. Jos toinen naimisiin mennessä jakaa toiselle velvollisuuksia hoitaa kumppanin tyydyttäminen, se on kaukana rakkaudesta. Se on itsetyydytystä ja itserakkautta. Kenelläkään ei ole sellaista velvollisuutta. Jos kaipaa omaa nautintoa: hanska on keksitty.

Miesnäkökulma: "Niin idän kuin lännen viisaiden vuosituhantinen kokemus on, että sellainen ihminen on vapain, joka on minimoinut mielihalunsa ja jolle nautinto nautinnon vuoksi merkitsee mahdollisimman vähän." Samaa mieltä. Siitä voi helposti johtaa, mitä edellä sanoin. Tantristit tosin käyttävät seksuaalista energiaansa henkiseen kasvuun, mutta enemmän on "joogisteja", jotka tekevät päinvastoin. Helpompi kasvaa tällaisesta maailmasta siihen suuntaan, kuten huomataan tästäkin keskustelusta.
 
En ihmettele ollenkaan, että edellinen kirjoittaja elää ilman parisuhdetta. Muistuttaisin häntä ja miesnäkökulmaa, että KamaSutran kirjoittajatkin peilaavat vuosituhansien kokemuksiin seksin iloita ja nautinnosta. Jos joku saa kärsimyksistä nautintoa, niin se on hänen valintansa. Itse olen nauttinut koko elämäni luonnon kauneudesta, nautintoa tuovista elämysharrastuksista ja hyvästä seksistä, yms. henkisistä nautinnoista. Muusiikin kuuntelua toki unohtamatta. Elämässä on kärsimyksiä ihan muutenkin, ei niitä enää kannata ehdoin tahdoin hankkia kieltäymällä nautinnosta. Vapain ihminen on kyllä sellainen, joka toteuttaa itseään niin kuin haluaa ja nauttii täysin siemauksin elämästä. Tämän kaiken voi toteuttaa ottamalla muut kanssaihmiset huomioon, joten sen toteuttaminen ei ole keltään pois, eikä ketään vastaan.
 
Kama Sutran kirjoittajat olivat miehiä, jotka kirjoittivat omia fantasioitaan satumaailmasta, jota ei ole olemassa. Oikea elävän elämän seksi ja erotiikka Intiassa tuolloin, vuosituhansia sitten merkitsi , ja monin paikoin vielä nytkin merkitsee teini-ikäisten tyttöjen, melkein lasten vielä, altistumista sukupuoliseen kanssakäymiseen ilman riittävää fyysistä ja henkistä kypsyyttä, omaa tahtoa ja valinnanvapautta.

Kehitysaputyötä tekevät voivat kertoa järkyttäviä tarinoita nykymaailman aikaankin vaikkapa Intian ja Nepalin teiniäideistä, joiden elämä on tuhoutunut vaikeiden synnytysten aiheuttamien emättimen avanteiden vuoksi. Hirveä haju tekee heistä sosiaalisia hylkiöitä.

Oma lukunsa ovat tietenkin ne naiset, jotka ovat menehtyneet synnytyksiin, lapsivuodekuumeeseen ja muihin komplikaatioihin.

Eli se niistä seksin nautinnoista tai seksistä rakkauden osoituksena miehen taholta.

Luonnonmukaisen seksin omin olemus on naisen kuolemanvaara, ruumiillinen kipu ja kärsimys. Jotka kaikki mies kyllä jaksaa kantaa kuin mies.

Nykyinen länsimainen huviseksi on ihmiskunnan kokonaiskokemusta ajatellen korkean teknologian aikaansaama historiallinen poikkeus. Eikä sekään poista sitä seikkaa, että nainen kantaa seksuaalisuhteessa aina miestä suuremman riskin.
 
Taitaa olla tuokin opus sinulla aivan tuntematon suure, kun et kerran pidät kirjan kertomuksia ja ohjeita seksielämälle miesten satumaailmana. Sattumoisin nuo satuohjeet pätevät yllättävän hyvin nykypäivän naisten kanssa ja niitä noudattamalla saa kyllä arvostusta ja rakkautta naisilta. Kannattaisi varmaan tutustua, ennenkuin laukoo ihan sammakoita. Se jos joku ääliö raiskaa nuoria naisia, ei liity mitenkään kirjan sanomaan, saati muihin itämaisiin seksiopuksiin tai piirroksiin. On aika naurettava ajatuksin, väittää että seksi olisi jotenkin nykyajan hömpötys. Ei taida biologia ja historia olla ihan hallussasi. Suosittelisin tutustumaan tuohonkin aiheeseen. Hyviä eri luonnonkansoja kuvaavia opuksia löytynee kirjastoista. Niistäkin löytyy tietoa, jos osaa etsiä.
 
Kama Sutrat sun muut itämaisen erotiikan oppaat ja lukemistot ovat suunnileen yhtä edustavia tosielämän kuvaajia kuin suomalaiset Jallut ja Kallet ja mitä niitä nyt onkaan. Eli miesten fantasioita riskittömästä sukupuolisesta tyydytyksestä, jossa myös nainen nauttii miestä palvellessaan.

Se, mitä todella tiedämme luonnonkansojen seksuaalisuudesta ja erotiikasta (olen tätäkin aihetta koskeviin kuvauksiin ja tutkimuksiin kyllä perehtynyt) on juuri tuota lohdutonta tarinaa liian monien ja tiheiden synnytysten runtelemista ja niihin menehtyneistä naisista. Se ei estä miehiä satuilemasta omia juttujaan ja piirtelemään luolien seinille ja kasvaviin puihin kirkkoveneitä ja muita haavekuviaan.

Lopullinen totuus seksistä on luonnon kaamea tragedia, jossa kaikki riskit ovat toisella osapuolella (naisella) toisen osapuolen (miehen) saadessa vieläpä usein sen kaiken nautinnonkin.
 
Minusta seurustelusuhdetta aloittaessa kannattaisi tarkkaan harkita, kannattaako suhdetta jatkaa, jos seksin suhteen mieltymykset eroavat kovin paljon toisistaan esimerkiksi määrän tai tavan suhteen. Jos siis toinen haluaa joka päivä ja toinen kerran viikossa tai toinen haluaa vain lempeää rakastelua ja toinen sadomasokismia, niin jompi kumpi (tai molemmat) joutuvat joustamaan liikaa. Eri asia on sitten se, jos suhteen aikana jomman kumman halut muuttuvat, mutta yleensä jo heti alkuvaiheessa tietää sen, mikä on ns. normaalivauhti toisella.

Koska minä en ole seksin suhteen totaalikieltäytyjä, ajattelen, että seksi kuuluu ehdottomasti parisuhteeseen. Olen vieläpä niin "nipottaja", että vaadin itseltäni sekä kumppaniltani uskollisuutta. Jotta uskollisuus olisi edes teoriassa mahdollista, juuri sen vuoksi on niin tärkeää, että seksimieltymykset olisivat samantyyppisiä.

Olen itse asennoitunut seksiin siten, että kyse on siinäkin (kuten muussakin hellyyden ja rakkaudenosoituksissa) antamisesta ja ottamisesta. Pitää osata antaa ja ottaa, jotta kumpikin nauttivat. Sen sijaan en koe ongelmana, etteikö voisi olla niin, että esimerkiksi jos minua ei seksi huvita, mutta mieheni haluaa, niin mikäpä siinä, että levitän reisiäni vähäksi aikaa, teen alapäälläni puristusliikkeitä, keikuttelen peppua ja yritän siten saada miehen laukeamaan nopeasti. Yleensä siinä ei edes mene aikaa kuin alle 5 minuuttia. Kyseessä onkin lähes masturbointiin verrattavissa oleva tapa. En koe, että naiseuttani tai asemaani hyväksikäytetään sillä.

Sen sijaan tämän "anteliaisuuteni" edellytyksenä on se, että kun minun tekee mieli, niin saan sitten mieheltä kunnolla esileikkiä ja että pääsen orgasmiin tavalla tai toisella. Mies kyllä näkee minusta, miten tyytyväinen olen, kun olen "saanut" kunnolla. Uskon, että se on kunnia-asia hänelle. Sillä tavoin hän myös voi olla varmempi, että minulla ei ole tarvetta pettää, koska saan nautintoa omalta mieheltäni.

Jos on se tilanne, että minun tekee kovasti mieli ja miehen ei, niin mies saattaa esim. käsillä antaa minulle orgasmin. No, käytännössä usein teen orgasmin itselleni masturboimalla, koska en koe masturbointia mitenkään vastenmielisenä.

Vaikka tuo kaikki yllämainittu voisi tuntua lähes itsestäänselvyydeltä, niin luulenpa, että se ei sitä kuitenkaan ole, koska tämän palstankin perusteella tuntuu siltä, että seksistä ja omista haluista ei kyetä keskustelemaan. Jos ajatellaan liikaa asioita omaa napaa tuijottaen, niin vaikea on seksistäkään puhua antamisen ilosta, jos kumpikin vain kokee ottamisen iloa.

Itselleni seksi ei välttämättä kuulu jokapäiväiseen elämään, mutta muutamaan kertaan viikossa kyllä. En osaa ajatella sellaista parisuhdetta, jossa ei olisi seksiä tai että sitä olisi hyvin vähän. Tähän mennessä olleista suhteista minä olen ollut aina se enemmän seksiä haluava osapuoli. Toivottavasti seksittömät tai vähän seksiä haluavat löytäisivät toisensa ja siten pystyisivät elämään onnellisina yhdessä ilman jatkuvaa painostusta.
 
Ihmettelen kovin miesnäkökulman naista vähätteleviä kommentteja. Ikäänkuin naisilla ei olisi päätäntävaltaa ja luonnollisia seksihaluja. Todella sovinistinen käsitys. Jo aikojen alusta luonnonkansoillakin on ollut keinonsa seksuhteiden säännöstelyyn ja raskauksien määrään. Puhumattakaan naisten vaikutusmahdollisuuksista. Tokihan Kleopatra ja Katariina Suurikin elivät alistettuina naisina vailla omaa tahtoa. Useimmissa perheissa ja yhteisöissa naiset ovat kautta aikain määrännet tahdit missä mennään. Näihän on käynyt myös seksittömässä miesnäkökulman suhteessa. Vähättele sinä naisia, vaikka olet itse tossun alla.
 
Luonnonkansojen keinot raskauksien määrän hallintaan ovat olleet pääasiassa kolmenlaisia: 1) Magiaan perustuvia ja tehottomia (erilaiset loitsut, amuletit ym), 2) Epävarmoja ja miehen itsekontrollista riippuvia (keskeytetty yhdyntä), 3) Kivuliaita ja vaarallisia (fyysisin ja mekaanisin käsittelyin aikaansaadut abortit). Lasten määrää on lähinnä säännöstelty infantisidilla (vastasyntyneiden hylkäämisellä tai suoranaisella tappamisella).

Kleopatrat ja Katariina Suuret ovat yhtä edustavia esimerkkejä aikakautensa naisista kuin Caesarit ja Pietari Suuret aikakautensa miehistä. Caesarin elämän perusteella emme voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä, kuinka rivilegioonalainen koki hänen voittoisat sotaretkensä, emmekä Pietari Suuren vaiheista päätellä venäläisen maaorjan arkea. Sivumennen sanoen, Katariina Suuren kertomukset omista synnytyksistään ovat aika karua tekstiä. Noina hetkinä hän oli yhtä lähellä vammautumista ja kuolemaa kuin kuka tahansa tuon ajan nainen.

Ei ole naisen vähättelyä todeta se yksinkertainen tosiasia, että ennen tehokkaita, halpoja ja turvallisia ehkäisyvälineitä sukupuolisuhde merkitsi tervelle naiselle lähes aina raskautta, ennemmin tai myöhemmin. Ja että synnytyksiin ja niiden komplikaatioihin menehtyminen on ollut ja monissa paikoissa maailmaa on edelleen nuorten naisten merkittävin kuolinsyy. Ja että miehellä tätä riskiä ei ole.

Kuinkahan moni nainen historian aikana on menehtynyt tai menettänyt terveytensä sen vuoksi, että mies on painostanut, vongannut, kärttänyt, pakottanut tai parhaassa tapauksessa vietellyt ja hurmannut hänet seksiin? Ajattele ja pohdi!

Jos asiat olisivat niin onnellisesti, että naiset saisivat määrätä seksissä tahdin, niin silloin asiat olisivat niin oikein kuin ne tässä epätaydellisessä maailmassa voisivat olla. Eikö olisi luonnollista, että se määrää säännöt, joka kantaa suuremman riskin?
 
on aivan yhtä tärkeää parisuhteessa kuin ruoka, asunto, vaatteet, raha jne. Jos en tarvitsisi seksiä, miksi minulla olisi mies?
Onneksi minulla on mies, joka haluaa seksiä ainakin yhtä paljon kuin minä, ehkä vähän enemmän, koska vain muutaman kerran 20 vuodessa olen saanut pakit.
Kuten "Meillä näin" kirjoitti, on kivaa nähdä, kun toinen on tyytyväinen seksiin. Parempaa kahdenkeskistä lahjaa ei voi toiselle antaa.
 
Joku viisas sanoi aikoinaan, että jos nainen saa helposti orgasmin, mutta häneltä puuttuu terveys, asunto, työ ja toimeentulo, niin eivät ne orgasmit paljon lämmitä.

Olemme vaimoni kanssa kokeneet taloudellisesti aika niukkoja aikoja, jotka sinänsä olivat tapahtumarikkaita ja virikkeellisiä vuosia, mutta joita en toivoisi takaisin. Noina aikoina (silloin meillä oli joskus vielä sukupuolista kanssakäymistäkin) olisin mielihyvin luopunut koko seksistä, jos vain asuntotilanne ja etenkin perheen talous olisi kohentunut.

Paras kahdenkeskinen lahja, minkä pariskunta voi toisilleen antaa, on yhdessä toisiaan tukien ja rohkaisten vietetty elämä.

Vaikka vaimoni ja minun välillä ei ole ollut seksiä vuosikymmeniin, niin silti tarvitsemme toisiamme nimenomaan miehenä ja naisena - ja se on paljon moniulotteisempi juttu kuin seksi. Kai se on sitä rakkautta.




 
Alkuperäinen kirjoittaja Xy1:
En ihmettele ollenkaan, että edellinen kirjoittaja elää ilman parisuhdetta.

Kuka niin sanoi? Elän hyvinkin parisuhteessa. Halusin tuoda esiin sen seikan, että seksuaalinen halu on minulla kytköksissä rakkaaseen, enkä ilman rakasta tunne halua. En voisi ilman rakkautta kuvitellakaan seksiä. Parisuhteessa olen erittäin haluava. Mutta se kuuluu rakkauteen, maalliset himot pyrin voittamaan jokaiselta elämänalueelta, mistä Miesnäkökulmakin puhui.

Sana "huviseksi" on erittäin oivaltava. Jos näkee suuremman kuvan, ymmärtää mistä Miesnäkökulma puhuu. Nykyinen seksiä korostava ja palvova kulttuuri on jotain aivan uutta. Jos nyt luolien seinissä onkin kirkkoveneitä ollut, kyse ei ole aikansa pornorafiasta. Ihmiset tyydyttävät itseään jos millä (alkoholi, huumeet, läheisriippuvuus, työnarkomania, seksi, extremeurheilu...) ja sellaista mahdollisuutta ei kovin kauaa ihmisellä ole ollut. Ennen tehtiin työtä tai kuoltiin. Kuulostaa kärjistetyltä mutta ehkä jotkut tajuavat pointin. Ennen seksin luonnollinen seuraus oli raskaus ja se piti kurissa suurimman osan seksihurjastelijoista. Entäs nykyisin? Seksikin on kaupallistunut, mikään ei taida olla pyhää, kun kaikella voi myydä.

Ahneus on mielestäni kaiken pahan alku. Myös seksin kohdalla. Eikä tämä ole seksinvastainen kirjoitus. Missä vaiheessa seksi ajoi parisuhteen ohi? Kuten aiemmin sanoin, oma eläimellinen tyydytyksen halu on monelle tärkeämpi kuin arvomaailmat ja persoonallisuus. Kuulostaa pahasti itsepetokselta.

Eikä kannata tästä mielipiteestä ottaa itseensä. Ei nämä asiat tee kenestäkään huonompaa saati parempaa. Jotkut ovat varmasti kanssani samaa mieltä. Tiedän että vähemmistö kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miesnäkökulma:
Lopullinen totuus seksistä on luonnon kaamea tragedia, jossa kaikki riskit ovat toisella osapuolella (naisella) toisen osapuolen (miehen) saadessa vieläpä usein sen kaiken nautinnonkin.

Mihin unohtuivat riskeissä sukupuolitaudit kuten vaikka HIV? Ei riskejä miehille????

 
Alkuperäinen kirjoittaja Miesnäkökulma:
Vaikka vaimoni ja minun välillä ei ole ollut seksiä vuosikymmeniin, niin silti tarvitsemme toisiamme nimenomaan miehenä ja naisena - ja se on paljon moniulotteisempi juttu kuin seksi. Kai se on sitä rakkautta.

Tarvitsetko häntä tosiaan silloin nimenomaan naisen vai "vain" toisena rakkaana ihmisenä? En tarkoita että rakkaus kehen tahansa sukupuolesta riippumatta olisi huonompaa tai vähäisempää vaan sitä että jos mitään seksuaalista kipinää ei ole (eikä ole ehkä koskaan ollutkaan) niin eikö ole silloin sama mitä sukupuolta läheinen ihminen on ja onko hän vaimo tai vaikka joku muu hyvin läheinen ihminen? Vai onko halunasi vain muodostaa tämä perinteinen hieno perinteinen perhe joka täyttää ympäristön asettamat vaatimukset?
Jos taas tarkoitat että haluat kuitenkin läheisyyttä, kosketuksia ja ehkä suudelmiakin nimenomaan naiselta, on tuossa minusta kuitenkin jotain seksuaalistakin tarvetta mukana, ei pelkkää "puhdasta" rakkautta. Tiedän että nuo kosketukset yms. eivät sisällä usein täällä kuvaileamiasi seksi kauheuksia mutta yhtä lailla voi kosketuksilla yms. loukata toista jos toinen ei niitä halua.
En halua mitenkään vähätellä tai kyseenalaistaa rakkauttasi vaimoosi vaan ainoastaan sanoa että ihmiset voivat rakastaa puolisoitaan aivan siitä riippumatta harrastavatko seksiä vai eivät. Seksittömyys ei pyhitä ja tee liittoa hienommaksi aivan kuten seksikään ei tee sitä peremmäksi. Jokainen valitsee mitä haluaa tehdä avioliitossaan, tietenkin toista loukkamatta ja hänen toiveitaan kuunnellen. Joku voi pitää vastenmielisenä puolison halujen täyttämistä vaikka omia haluja ei juuri silloin olisikaan. Monet taas tekevät ihan mielellään palveluksia toiselle myös seksin alalla kunhan kokevat vuorostaan saavansa vastaavasti toiselta rakkauden ja välittämisen "palveluksia" olivat ne sitten mitä tahansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miesnäkökulma:
Paras kahdenkeskinen lahja, minkä pariskunta voi toisilleen antaa, on yhdessä toisiaan tukien ja rohkaisten vietetty elämä.

Tuo on yksi osa parisuhdetta. Mutta tuon voi antaa hyvä ystäväkin. Seksiä ei voi, normaalisti, ystävältä saada, vain elämankumppanilta.

 
Ensiksi riskeistä.

Sukupuolitaudit, jotka tietenkin ovat riskejä niin miehelle kuin naiselle, ovat kuitenkin nimenomaan tauteja, siis jotakin patologista, eivät jotakin seksiin luontaisesti kuuluvaa.

Raskaus ja sen myötä tulevat riskit taas ovat jotakin normaaliin seksiin aivan luontaisesti liittyvää - sen aivan olennainen ja luonnonmukainen seuraus. Ja näitä vaaroja mies ei fyysisesti jaa.

Mitä tulee tuohon tunteeseen, jota koen vaimoani kohtaan, niin sitä on paha lähteä puhki erittelemään. Halailun ja suutelun tasolla meillä tietenkin on fyysistä läheisyyttä, mutta en koe sitä (enää) mitenkään kiihottavana tai kiihdyttävänä (hyvin suloisena kyllä). Kuten olen täällä sanonut, eroottiseen tunteeseen kuuluu paljon muutakin kuin seksuaalinen vetovoima. Vaimoni vain yksinkertiasesti on elämäni nainen.
 
Tuon "suloisuuden" sanana ymmärtää, jos puoliso on joskus halinut ja pusinut kun itse on sairas eikä seksi tai muukaan eroottinen leikki kiinnosta pätkän vertaa.

Jos ajattelee asiaa ulkopuolisesti, ilman omia mieltymyksiä, niin tuo jatkuva arkinen läheisyys voi olla palkitsevampaa tai tyydyttävämpää, kuin kerran viikossa tai kuukaudessa suoritettu pano. Paras olotila tietysti (mielestäni) olisi molemmat vaihtoehdot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuli.:
Tuon "suloisuuden" sanana ymmärtää, jos puoliso on joskus halinut ja pusinut kun itse on sairas eikä seksi tai muukaan eroottinen leikki kiinnosta pätkän vertaa.

Jos ajattelee asiaa ulkopuolisesti, ilman omia mieltymyksiä, niin tuo jatkuva arkinen läheisyys voi olla palkitsevampaa tai tyydyttävämpää, kuin kerran viikossa tai kuukaudessa suoritettu pano. Paras olotila tietysti (mielestäni) olisi molemmat vaihtoehdot.

"Ei savua ilman tulta." Vaihtoehdottomana elän ilman seksiä ja parisuhdetta.
En ole koskaan lukenut Kama Sutraa ja tuskin luenkaan.

Tien varret ovat taas täynnä kondomimainoksia. Huomasin aamulla uuden merkin, jossa luki "Kulta tänään minulla ei ole päänsärkyä."

Jos media ei jatkuvasti muistuttaisi seksistä, olisin jo unohtanut koko asian.
 

Yhteistyössä