Miten tarkkoja ootte lasten lelujen hyvänä säilymisestä?

[jepsu]

Aloin tässä miettiä, kun usein kylässä ollessa kauhistelen sisäisesti kun lapsilla on hirveästi kaikenlaisia vempeleitä ja toimintoleluja, jotka usein tuntuu olevan rikki tai osia hukassa. Sitten kuitenkin äsken itsekin korjailin kontaktimuovilla luukkukirjoja, joista kuopuksemme on repinyt osia irti. Enkä voi sanoa kovin tarkkaan huolta pitäneeni, ettei saisi niitä käsiin. Annan myös aika surutta lasten leikkiä leluillaan kovakouraisesti ja kehitellä niistä uusia "innovaatioita". Monesti lehdet on rypyssä tai sivuja irti, palapeleistä paloja hukassa, leluista osia irti jne. Meillä lelut on todella leikityn näköisiä, pehmolelut samoin kuluneita ja jopa reikäisiä.

Minulla on ajatus, että lelut on leikkimistä varten. Toisaalta pitää arvostaa arvokkaita tavaroita ja varsinkin jos on saanut ne joltakin lahjaksi. Kirjoja meillä on paljon ja aika pienenä lapset on niitä tutkineet, joten osa on melko rikkinäisiä. Toisaalta meidän lapset kyllä tietää, että varsinkin jos joku lelu hajotetaan tahallaan, se on sitten rikki ja uutta ei tule. Mietin, että miten muilla yleensä? Pidättekö kovin tarkkaa huolta leluista ja kirjoista että miten niitä kohdellaan? Meidän lapset kyllä on tottuneet siihen että jäljet siivotaan ja esim. ulkolelut kerätään leikkien jälkeen, että sen puoleen ollaan aika tarkkoja. Joskus on vaan helppo nähdä muiden perheissä vikaa ja kuvitella, että itse toimii oikein Mutta omille tavoilleen myös sokeutuu...

 

[vieras]

En kovin tarkka, silloin kun lapsia oli vain yksi olin tarkempi, useamman kanssa en enää jaksa. Tahallista rikkomista ja tuhoamista en hyvällä katso.

 

[Mm]

Odotan oikein että rikkoisivat jotain niin että saisin heittää pois... Meillä nimittäin jokseenkin kaikki vähänkin rikkinäinen lentää roskakoriin. Ja lelujahan on aina liikaa.

 

[giga]

Meillä saa leikkiä...
mut se tahallinen tuhoaminen ja paiskominen on kielletty.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Kyllä minä rikkinäiset lelut heitän pois, miksi ihmeessä sellaista säilyttää? Toki jokunen aarre saa lapsella olla, mutta sen pitää olla oikeasti aarre.

Mutta ainoastaan pikkuautot meillä hajoaa, nekin niitä kirppisaarteita. Kaikki muut on vissiin pomminvarmoja (legot, briobuilderit...). Takavarikoin kirjat jota kohdellaan kaltoin. Meillä on pari kirjaa silputtu, kun lapsi oli 1+vee, mutta siitä on opittu. Vahingon toki voin kirjasta korjata.

Lelut on leikkimistä varten, mutta niistä pidetään huolta. Mm pidämme tarkasti huolta, että legot pysyy tallessa.

 

[katie-]

Annan leikkiä niinkun tykkää mut tahallaan särkemistä en miekään kato hyvällä. Palapelit on ainoa asia minkä kokoon sitten vaikka ite loppuun jos poika ei sitä jaksa tehdä koska tiiättekö sen tunteen mikä ahistus tulee jos yks pala katoaa johonkin ja sitä ei löydy mistään :snotty:

 

[miljoonakala]

Mä olen tarkka. Leluilla saa leikkiä mutta leikkiä ei ole esim. tahallinen paiskominen tai kaltoinkohtelu. Eli sitten lähti lelu pois jos siitä ei pidetä huolta.
Huolenpitoon kuluu myös että osat laitetaan takaisin käytön jälkeen eikä sullota mihin sattuu.

 

[leijona76]

Kyl meillä leikkiä saa ja joskus lelut(kirjat kärsivät.Mut tahallista rikkomista en hyväksy tuolta 2v. Armotta menee roskiin rikotut tai jemmaan odottamaan ällin kasvamista jos lelu on vielä pelastettavissa.

 

[rew]

Meillä lelut ovat leikkimistä varten, mutta niitä ei saa ehdoin tahdoin rikkoa. Pyrin välttämään kaikkia rimpulaleluja joista irtoaa osia heti ensimmäisellä kerralla, hankitaan mieluummin kesävämpiä. Kirjoja luetaan siten, että sivut eivät repeile. Tämän pystyy lapsille opettamaan. Palapelit pidetään omissa laatikoissaan, jotta palat eivät sotkeudu toisiin peleihin. Samoin Legot ovat omissa laatikoissaan, Duplot toisessa ja pikkulegot toisessa.

 

[bb]

Meillä ei kyllä toistaiseksi ole kadonnut yhtäkään osaa mistään, ei puutu palapeleistä paloja, eikä mikään lelu ole rikki. Toisaalta lapsellani ei nihrveän paljoa leluja olekaan, joten ne on helppo pitää järjestyksessä ja tarkistaa heti leikin jälkeen että kaikki on tallella. Muutamasta luukku- ja teatterikirjasta on irronnut osia, kun lapsi on osaamattomuuttaan käsitellyt kovakouraisesti (miksi esim. vau-kirjan kuuakuden paketissa on teatterikirja yksivuotiaalle?), mutta niitäkin olen korjaillut. Leikkiä varten lelut on ja samoin kirjoja lapsi saa lukea vapaasti, mutta hieman kyllä harmittaa kaverin kaksivuotias lapsi (siis saman ikäinen kuin omani) joka edelleen pistää ihan kaiken suuhunsa ja puree ja niimpä meiltä löytyy pari kirjaa joista on kulma purtu irti (hampaan jäljetkin näkyvät) sekä pari palapelinpalaa josta löytyy hampailla aiheutetut naarmut, onneksi selkäpuolelta.

 

[ap]

Muistan omasta lapsuudesta, että meillä oli usein hukassa osia jne. Samaa en toisaalta toivo omille lapsilleni, mutta niin vaan usein käy.

Joo, enkä mäkään mitään tahallista rikkomista hyväksy. Joskus vaan laiskottaa vahtia ja pienempi saa isomman leluja tai kirjoja käsiinsä ja siinä niitä hajoaa. Joskus taas tosiaan oikein odottaa jonkun lelun hajoamista, että voi heittää pois.. Pikkusälää varsinkin, kyllä sitä vaan aina jostain ilmestyy. Meillä suuri osa leluista kirppikseltä.

Mites muuten, onko teillä paljon sellasia leluja, joissa on virtalähde ja joku toiminto(ääni, liikkuvia osia jne.)? Mä en oikein jaksa sellaisia, joten ei ole juuri hankittu. Samoin mitään kovin kallista meillä ei ole, poikkeuksena pari isompaa legojuttua ja Brion junaradan osat. Tiedän itseni, etten aina jaksa katsoa lasten pitävän hyvää huolta, joten helpommalla selviää kun ei edes hanki. Lisäksi mulla oli lapsena aika tarkkaa mitä sain ja jälkikäteen oon havainnut sen hyväksi. Eipähän jäänyt nurkkiin pyörimään lelut, joilla vaan hetken jakso leikkiä. On oikeasti aika järkyttävää miten paljon nykylapsilla usein on huoneessaan kaikkea tavaraa! Vaikka järkyttävää on myös se, miten paljon sitä meillekin kertyy vaikkei itse juuri hankita paitsi kirppiksiltä silloin tällöin..

 

[Tiimarinvihko]

Mä ostan pääsääntöisesti laatuleluja, joita ei saa kovin helposti rikki. Ja sitten jos joku on mennyt rikki, niin se heitetään roskikseen. Tyttö (3,5-vuotias) kyllä leikkiikin yleensä sen verran rauhallisesti, että lelut pysyy hyvinä. Pienempänä rikkoi toki kirjoja, mutta en siihen sen enempi puuttunut (toki opastin, mutta en suuttunut tms.), kun ei olis ymmärtänyt kuitenkaan. Ei ihan pieneltä voi hirveesti vaatia.
Mä en voi käsittää miksi joissakin perheissä säilytetään kaikenmaailman rikkinäistä romua, joka on sitten pitkin lattioita tai muuten tilaa viemässä. Enkä käsitä sitä että päästetään lelut (pehmot ja muutkin) ihan likaisiksi. Niitä kun voi pesastakin silloin tällöin.

 

[meillä]

saa leikkiä leluilla raisumminkin, mutta kirjoja EI revitä, eikä niihin piirrellä!

 

[Ego]

Meillä lelut ovat leikkimistä varten, mutta niitä ei saa ehdoin tahdoin rikkoa. Pyrin välttämään kaikkia rimpulaleluja joista irtoaa osia heti ensimmäisellä kerralla, hankitaan mieluummin kesävämpiä. Kirjoja luetaan siten, että sivut eivät repeile. Tämän pystyy lapsille opettamaan. Palapelit pidetään omissa laatikoissaan, jotta palat eivät sotkeudu toisiin peleihin. Samoin Legot ovat omissa laatikoissaan, Duplot toisessa ja pikkulegot toisessa.

Samaa tyyliä meilläkin.

 

[ss]

Saa leikkiä miten tykkää, sitä varten ne lelut ovat.
Tahallista hajoittamista ei tietenkään katsella, sit lähtee lelu pois.

 

[Adea]

Meillä eletään ainakin sillä ajatuksella, että rikki voi mennä aikuinenkin hajottaa tavaroita. Korjataan jos pystytään, ja muutoin menee roskiin.Tahallaan jos rikkoo, siitä tulee sanktiota eikä uutta tilalle saa. Ja mielestäni tuo on lapsen iästäkin kiinni, mitä voi antaa ja mitä odottaa. Meillä 1,5v on omia kirjoja joiden en odotakkaan olevan kovinkaan siistejä. Mutta isompien satukirjoja en taaperon ulottuville jätä, ja isommt varjelevat tiettyjä tavaroitaan pikkuveljeltään. Esimerkiksi nukkekodilla, ja sähköjunalla leikitään kun taapero nukkuu, ja pelit ja palapelit myös pitävät poissa. Taaperolla on omat puiset palapelinsä. Meillä on hajonnut korjauskelvottomaksi lähinnä muoviset työkalut, ja muutamat pikkuautot.

 

[Menni K.]

Mä heitän lelut yleensä saman tien roskiin, jos ne menee rikki niin, ettei niitä pysty korjaamaan. Jos palapelistä hukkuu tai katkeaa pala, niin se menee roskiin. Mä en viitsi ruveta säilyttelemään mitään rikkinäistä, kun tuota tavaraa on muutenkin liikaa. Itse varomme ostamasta lapsille sellaisia leluja, jotka helposti rikkoontuvat.
Meillä tosin lapset ovat pitäneet hyvää huolta leluistaan ja peleistään, joten kaikki palat ja osat ovat tähän asti pysyneet tallessa.

 

[TilkkuTyttö]

Meillä on just sen takia paljon puuleluja, koska on tyhmää ostaa kasa muovisia jotka voi hajottaa sekunnissa. Muutenkin olen koittanut satsata siihen että lelut ovat laadukkaita ja hyviä ja ne on vaikea rikkoa. Jos jotain menee rikki, se päätyy roskiin, meillä ei säilytellä hajotettuja leluja.
Leluilla saa leikkiä reippailla otteilla, mutta niitä ei saa vartavasten rikkoa. Palapelejä, värejä, puuhakirjoja yms säilytetään niin, että niitä saa vain pyytämällä, jotta ne ei loju ympäri kämppää ja mene rikki ja hukkaan.

En tykkää heittää rahaa ja tavaraa hukkaan- jos leluja ei säilytä oikein, ja jos ei osta kunnon leluja, niin sitten saa ravata alituiseen kaupassa ostamassa roinaa. Se ei kuulu mun maailmankuvaani, sellanen käyttäytyminen.

 

[Nalkuttava Talonmies]

. Enkä käsitä sitä että päästetään lelut (pehmot ja muutkin) ihan likaisiksi. Niitä kun voi pesastakin silloin tällöin.

niin minäkin joskus muinoin, mutta nyt elämän realiteetit ovat paiskanneet päin naamaa. Jos sitä yhtä ja ainoaa valkoista pehmokoiraa kuljettaa aina mukanaan, niin se viikottainen pesukone ei auta enää yhtään.

Voiko tollaisen koiran uittaa kloritessa?

 

[ap]

Joo ja vielä, että hyvä järjestys edellyttää hyvät ja järjestelmälliset säilytyssysteemit. Meilläkin mä pyrin siihen, että esikoinen leikkii isojen tyttöjen jutuilla ja leluilla kun kuopus on päiväunilla.

 

[Tiimarinvihko]

. Enkä käsitä sitä että päästetään lelut (pehmot ja muutkin) ihan likaisiksi. Niitä kun voi pesastakin silloin tällöin.

niin minäkin joskus muinoin, mutta nyt elämän realiteetit ovat paiskanneet päin naamaa. Jos sitä yhtä ja ainoaa valkoista pehmokoiraa kuljettaa aina mukanaan, niin se viikottainen pesukone ei auta enää yhtään.

Voiko tollaisen koiran uittaa kloritessa?

joo no siis toki se rakkahin lelu voi pinttyä ja vetelehtyä kun sitä viedään joka paikkaan. Mutta siis jossain paikoissa olen nähnyt sellastakin että pehmoleluilla ei ole varmaan kun pari kertaa leikitty ja ne on vaan pyörinyt lattioilla ja vaihtaneet väriä. Niille ei ole edes näytetty pesukonetta koskaan.

 

[Tarkka]

Siis minne ne palapelin ja pelin palaset oikein katoaa? Otetaan yksi kerrallaan ja leikitään sillä nätisti ja pelin jälkeen korjataan palat talteen- jos on mennyt hukkaan, se etsitään.

 

[Nalkuttava Talonmies]

. Enkä käsitä sitä että päästetään lelut (pehmot ja muutkin) ihan likaisiksi. Niitä kun voi pesastakin silloin tällöin.

niin minäkin joskus muinoin, mutta nyt elämän realiteetit ovat paiskanneet päin naamaa. Jos sitä yhtä ja ainoaa valkoista pehmokoiraa kuljettaa aina mukanaan, niin se viikottainen pesukone ei auta enää yhtään.

Voiko tollaisen koiran uittaa kloritessa?

joo no siis toki se rakkahin lelu voi pinttyä ja vetelehtyä kun sitä viedään joka paikkaan. Mutta siis jossain paikoissa olen nähnyt sellastakin että pehmoleluilla ei ole varmaan kun pari kertaa leikitty ja ne on vaan pyörinyt lattioilla ja vaihtaneet väriä. Niille ei ole edes näytetty pesukonetta koskaan.

Mä oon miettinyt sitä kloritea ihan tosissani. Se lelu on ihan yököttävä. Oon yrittänyt korvata uudella samanlaisella, mutta eihän siitä tule mitään. Se uusi on vaan edellisen veli/sisko ja vahtii sängyssä (uutena, puhtaana, valkoisena ja pörröisenä) kun tämä kauhtunut harmahtava purkkapallero (sitäkin on jossain) kulkee joka paikassa. Se saa kohta porttikiellon meidän sänkyyn.

 

[Tiimarinvihko]

Mä oon miettinyt sitä kloritea ihan tosissani. Se lelu on ihan yököttävä. Oon yrittänyt korvata uudella samanlaisella, mutta eihän siitä tule mitään. Se uusi on vaan edellisen veli/sisko ja vahtii sängyssä (uutena, puhtaana, valkoisena ja pörröisenä) kun tämä kauhtunut harmahtava purkkapallero (sitäkin on jossain) kulkee joka paikassa. Se saa kohta porttikiellon meidän sänkyyn.

Mun mielestä tollaset lempparilelut on kaikessa kauhtuneisuudessaan just söpöjä.
Oisinkohan eri mieltä jos mun lapsella ois joskus ollut sellanen?

Ja tohon kloriteen en ota kantaa. Voithan kokeilla, mutta mitähän lapsi siihen tuumaa?

 

[Taevahan Tosi]

No mä kyllä taidat olla sitten aika tarkka, meillä ei paiskota leluja, niitä ei hakata eikä rikota tahallaan ja eikä kohdella muutenkaan kaltoin. Mä yritän opettaa et niistä tavaroista pitää huolehtia. Silti meillä hajoaa leluja aina ajoittain, osan korjaan ja osan viskaan meneen riippuen siitä onko lelu mahdollista korjata.