Miten tässä näin kävi?

[vieras]

Tapasin kivan miehen, seurusteltiin jonkin aikaa, muutettiin yhteen ja pamahdin paksuksi. En olisi missään nimessä halunnut lapsia, joten ei ollut kiva yllätys huomata olevansa jo suht pitkällä raskaana. Työpaikankin menetin raskauden takia, kun työsopparia ei enää uusittu (tosin syy oli virallisesti jotai muuta).

No, lapsi nyt kuitenkin syntyi ja mulla on ollut tosi vaikeeta sopeutua siihen. Miehen kanssa ei tunnu olevan mitään yhteistä, asutaan vaan yhdessä mut kumpaakaan ei oikein kiinnosta tehdä mitään yhdessä, meillä ei ole minkäänlaista seksielämää eikä suhteessamme ole muutenkaan yhtään mitään.

Istun päivät pitkät yksinäni lapsen kanssa, mies on päivät töissä ja illat ja yöt jossain kavereidensa kanssa. En voi edes kavereiden kanssa lähteä ikinä ulos illalla, kun mies ei ole koskaan kotona eikä ole ketään muutakaan lapsenvahtia. Ja päivisinhän ne munkin kaverit on töissä. Tuntuu, että kavereidenkaan kanssa ei ole mitään yhteistä kun ei ikinä ehdi nähdä, silloin tällöin puhutaan puhelimessa.

Oon tosi ahdistunut. En tiedä pitäisikö erota vai mitä tekisin? Toisaalta ajatus siitä, että jäisi ihan kahdestaan lapsen kanssa on myöskin ahdistava. Löytääkö yh-äiti enää ikinä ketään? Mistä nyt löydän töitä kun toi lapsi tosta vähän kasvaa? Mitä ihmettä mä teen???

 

[ole]

oisko parisuhdeterapia mitään vaikka ensi hätään? olis ainakin jotain yhteistä tekemistä. tai edes tekemistä.

 

[ap]

En tiedä. Voihan olla ettei toi mieskään halua yrittää enää, eihän se ole edes ikinä kotona. Voihan sillä olla vaikka jo joku uusi.

 

[ole]

no jos ei halua yrittää, niin kyllä näin yh:nakin pärjää

 

[:)]

Olisko aika aloittaa aivan uusi elämä? Jos on koulutusta, haet sitä vastaavaa työtä tai sitten JOTAIN et pääset alkuun. Kyllä palvelualalla ainakin on jotain eikä niin paskaakaan. Turhaa hajottaa itseään paskassa suhteessa. Jos oot ite aivan rikki, se vaikuttaa lapseenkin. Siispä pistä tuulta purjeisiin, uusi alku ja alkuvaikeuksien jälkeen varmasti alkaa olla valoa tunnelin päässä. Ja kavereita tapaa jos joskus käy lapsen kanssa vaikka puistossa. Voi olla joku kohtalotoverikin Jos lapsi ei vielä ole niin iso et leikkis puistos, niin sinnehän voi muuten vaan vaunutella istuskelemaan ja juttelemaan muille äideille. Tsemppiä!!!

 

[ole]

ja sun huoleen, löytääkö yh enää ketään. vastaus: voi kyllä!!! älä huoli, lapset ovat rikkaus, ei este uusiin ihmis suhteisiin.

 

[Non compos mentis]

Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä siinä pelossa, ettei koskaan kelpaa kellekään. Tosin, yh:na on parasta saada oma elämä kuntoon ensin ja tottua siihen yksinoloon ja sitten miettiä uusia suhteita.

 

[coatrack]

Ihan ensihädän ratkaisu mun mielestä olis se, että sanot miehelle että ensi viikosta lähtien lastenhoitovastuu iltaisin jaetaan tasan. Eli esim. että ma ja ke iltaisin hän pääsee omiin harrastuksiin tai kavereiden luo, ja ti ja to iltaisin sinä saat vuorostasi tehdä mitä haluat. Viikonloput vietätte yhdessä tai jaatte päivät että toinen herää toisena aamuna aikaisin ja toinen toisena. Jos mies ei suostu tähän, sanot että hankit vaikka MLL:n kautta säännöllisen lastenhoitajan teille kahtena iltana viikossa että saat itsellesi omaa aikaa, ja toteutat sen myös!

Löytäisitkö päiville uusia kavereita tai tekemistä leikkipuistoista tai perhekahviloista?

Erota kannattaa ennemmin kuin jäädä huonoon suhteeseen, mutta ennen eroa kannattaa miettiä että oisko suhde vielä pelastettavissa. Yks työväline asioiden selkeyttämiseen omassa mielessä ja ongelmien kertomiseen puolisolle (sen sijaan että totetaa vaan että homma ei toimi, voi kertoa yksityiskohtaisemmin mitkä jutut ei toimi joiden pitäis toimia) on parisuhteen roolikartta, jonka voi tulostaa täältä:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/tyomenetelmat/parisuhteenroolikartta/
ja sitä voi käyttää vaikka niin että yksin tai puolison kanssa miettii kaikki osa-alueet läpi ja laittaa plussia ja miinuksia hyvin ja huonosti toimiviin kohtiin, ja sit keskustelee niistä ja valitsee mitä kohtia aletaan kehittämään ensin, vaikkapa jouluun mennessä. Jos näyttää että ihan kaikki on miinusta niin siitäkin voi sit tehdä jotain johtopäätöksiä..