Miten tätä jaksaa - ei ikinä yhteistä aikaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kikka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Kikka"

Vieras
Miten tällaista "yhteiselämää" voi jaksaa?

MINÄ:
Herään aamulla 5.45
Lähden töihin 6.30
Olen töissä 7-15
Haen lapsen tarhasta n 15.30
Illalla laitan ruoan, hoidan kotityöt, leikin lapsen kanssa jne
Menen nukkumaan lapsen kanssa samaan aikaan eli n 21.30

MIES:
Heräilee lapsen kanssa n klo 8
Syö lapsen kanssa aamupalaa, leikkii ja touhuaa lapsen kanssa
Vie lapsen päiväkotiin 10.30 tai viimeistään klo 11 lounaalle
Tulee itse kotiin lounaalle, lueskelee nettiä, tekee kotitöitä ym
Menee töihin 14 - 22
Kotona n 22.30
Syö iltapalaa, katsoo telkkaria ym
Tulee nukkumaan n 00


Viikonloppuna paljon menoja (harrastuksia jne)
Hyvä isä ja pitää huolta lapsestaan TODELLA hyvin.
Mutta mites meidän parisuhde???????? Arkena ei edes nähdä toisiamme hereillä ja viikonloppunakin yhteinen aika tosi vähissä.
Miten kauan tällaista voi jaksaa?
 
Oisko teillä keskustelun paikka?

Keskusteltu on... Tulokset vain kovin vähäiset.

Työpaikan vaihtaminen ei tällä hetkellä ole varteenotettava vaihtoehto kummallakaan.

Harrastuksia voisi toki viikonlopulta vähentää, ja on itseasiassa vähän vähennettykin, mutta.... Meillä kummallakaan ei ole viikolla aikaa omille harrastuksille (mies lapsen kanssa aamut ja minä illat). Milloinkas sitä sitten harrastetaan jos ei viikonloppuna?
 
Tuollanen meno kyllä syö parisuhdetta.

Meillä oli vielä puoli vuotta sitten aikataulut niin, että mä heräsin aamulla ja lähdin kouluun kahdeksaksi. Mies vei lapset joskus 10 tienoo päikkyyn ja lähti itse töihin joskus puolenpäivän tienoolla. Työt sitten loppu 8-9 aikaan illalla. Me sentään nähtiin joka päivä edes hetken ajan, mutta silti parisuhde alkoi mennä tosi huonoon kuntoon kun päivärytmit oli niin erilaiset kokoajan ja tuntu ettei viikolla ehtinyt muut kun toivottaa toiselle hyvät huomenet ja hyvät yöt.

Meillä tilanne raukesi siihen kun mieheltä loppui työt.
 
[QUOTE="Kikka";24640241]Keskusteltu on... Tulokset vain kovin vähäiset.

Työpaikan vaihtaminen ei tällä hetkellä ole varteenotettava vaihtoehto kummallakaan.

Harrastuksia voisi toki viikonlopulta vähentää, ja on itseasiassa vähän vähennettykin, mutta.... Meillä kummallakaan ei ole viikolla aikaa omille harrastuksille (mies lapsen kanssa aamut ja minä illat). Milloinkas sitä sitten harrastetaan jos ei viikonloppuna?[/QUOTE]

Palkatkaa lastenhoitaja joko viikolla niin että voitte harrastaa silloin. Tai sitten viikonloppuna lastenhoitaja niin että voisitte mennä harrastamaan samaan aikaan, ja jää yhteistäkin aikaa. Jos siis on sellainen harrastus, ettei ole tarkkaa aikataulua. Tai keksikää yhteinen harrastus, vaikka sellainen että lapsikin voi tulla mukaan.

Ei monillakaan aikuisilla ole omia, säännöllisiä harrastuksia. Onhan ne kivoja ja en sano etteikö aikuisilla niitä saisi olla, mutta jos työajat ovat tuollaiset ja kumpikaan ei halua vaihtaa työpaikkaa niin jostain on tingittävä, ja itse tinkisin mielummin harrastuksista kuin parisuhteen hoitamisesta.
 
Nooh, miellä on ainaki päädytty siihen että niitä harrastuksia ei vaan ole. Palataan harrastuksiin sitten kun lapset vanhempia jotta onnistuu arkisinkin.
Meille tärkeintä perheen yhteinen aika ja viikonloppuiltaisin vietetään myös sitä parisuhdeaikaa :D
 
Pienen (tokaluokan kevääseen saakka) lapsen vanhemmilla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen! JOmpikumpi alkaa tekee lyhennettyä työaikaa 30h/vko.
NÄin meillä on "ongelma" ratkaistu! Toki sitä palkkaa sit saa vähemmän, mut hoitopäivät vähenee ja yhteistäkin aikaa jää!
 
Kuinka paljon on harrastuksia viikonloppuisin, ettei ennätä toista näkemään? Meillä ainakaa ei erityisemmin viikonloppuna harrastella, varsinkaan sunnuntaisin, se on sellaista koko perheen yhteistä aikaa, eikä harrastukset vie kuin max. pari tuntia jos haluaa välttis käydä treenaamassa.
 
Harrastuksesta riippuen tietysti mies voisi viedä lapsen jo aamusta päiväkotiin välillä ja harrastaa ennen töihinmenoa. Ap heti töistä päästyään.

Mutta jos harrastelette monen tunnin golfia tai metsästystä tai enduroajeluita tai muuta sellaista, jossa menee koko vkonloppu, unohtakaa tuo neuvo.....
 
Harrastuksesta riippuen tietysti mies voisi viedä lapsen jo aamusta päiväkotiin välillä ja harrastaa ennen töihinmenoa. Ap heti töistä päästyään.

Mutta jos harrastelette monen tunnin golfia tai metsästystä tai enduroajeluita tai muuta sellaista, jossa menee koko vkonloppu, unohtakaa tuo neuvo.....

Lapsen päiväkodin kanssa on sovittu MAX 5 tunnin hoitopäivistä. Ja toisaalta olemme halunneet pitää lapsen hoitopäivät lyhyinä ja varmistaa sen, että isäkin ehtii touhuta lapsen kanssa yhdessä joka päivä. Siksi siis hoitopäivät korkeintaan 10.30 - 15.30.

Mies käy usein lenkillä vietyään lapsen hoitoon. Itse taas teen välillä pöyrälenkkejä iltaisin lapsen kanssa. Mutta kyllä minulta ainakin halkeaa pää, jos en joskus pääse jumppaan tai salille. Minä olen siis käynyt lauantaisin zumbassa ja sunnuntaisin salilla ja mies käy kanssa urheilemassa (lentopalloa, kesäisin beachvolleyta ja kaukalopalloa sekä välillä salilla). Moottoripyörän mies myi pois, kun tuntui, että aika ei siihen enää riitä millään.

Eli kyllähän meillä toki viikonloppuisin JONKIN VERRAN yhteistä aikaa on, mutta tuntuu, että se ei riitä, kun viikolla ei nähdä ollenkaan.
 
Niin, vaikea kysymys; haluaako harrastaa vai viettää aikaa koko perheen kesken/parisuhdeaikaa.

Onko niin tärkeää päästä zumbaan ja salille? Riittäisikö vaan toinen noista harrastuksista? Olisiko lapsestannekin kiva viettää aikaa rauhassa sekä äidin että isän kanssa?
 
Niin, vaikea kysymys; haluaako harrastaa vai viettää aikaa koko perheen kesken/parisuhdeaikaa.

Onko niin tärkeää päästä zumbaan ja salille? Riittäisikö vaan toinen noista harrastuksista? Olisiko lapsestannekin kiva viettää aikaa rauhassa sekä äidin että isän kanssa?

No haluamme kyllä viettää aikaa perheen kesken. Ja vietämmekin viikonloppuna. Mutta tuntuu, että se ei riitä, kun viikolla ei ole ollenkaan yhteistä aikaa. Tuntuu, että siihen yhteiseen viikonloppuun tulee satsattua niin hirveästi odotuksia (mitä kaikkea kivaa pitää ehtiä tekemään, kun viikolla ei taas kerkiä mitään). Ja sitten viikonloppu menee ohi yhdessä hujauksessa.

Ja monesta omasta harrastuksesta ollankin jo luovuttu. Minä olin aikaisemmin oikein himourheilija ja mies tosiaan myi prätkän. Mutta onko se nyt oikeasti NIIN HIRVEÄN itsekästä jos haluan käydä lauantaisin zumbassa (1h + matkat) ja sunnuntaisin salilla (n 1,5h + matkat). Kyllä minulla oikeasti hajoaa pää, jos oma liikunta jää kokonaan pois. Ei se lapsen kanssa pöyräily ole sama asia.
 
Niinhän se vaan on, että elämä on valintoja! Jos sulle on tärkeämpää se zumba ja sali, niin minkäs sille sitten voi. Itse henk.koht olen sitä mieltä, että JOS työtilanne olisi tuollainen, en todella harrastaisi molempina viikonlopun päivinä. 1,5h+matkat on pitkä aika viikonlopusta ja jos molemmilla on 2-2,5h harrastuksia, menee siihen 5-6tuntia päivässä vaihtoineen. Ei ole ihme,jos odotukset viikonlopun suhteen ei täyty. Miehellähän on vallan hyvin aikaa urheilla kun vie lapsen hoitoon ja sulla vaikka kerran viikkoon lastenhoitaja illalle, niin pääset hikiliikkumaan. Muutoin sit juoksua, kotona tehtävää treeniä (sitäkin voi tehdä tehokkaasti) yms. mikä käy kellonajasta riippumatta, eikä vie niin paljon aikaa. Tuo olisi hyvin todennäköinen vaihtoehto meillä. Meilä työt loppuu molemmilla viimeistään klo17 ja silti kun lapset on nyt pieniä, hoidetaan liikkuminen noin. Ei sitä just niihin muutamaan "ruuhkavuoteen" ole järkeä tunkea kaikkea mahdollista. Hyvässä kunnossa voi pysyä muutenkin kuin ohjatulla jumpalla, silti voi hikiliikkua kunnolla! Varmasti on aika pohtia teillä, että mikä OIKEASTI ON TÄRKEINTÄ just nyt! Parin vuoden kuluttua tilanne voi olla jo ihan eri, kun lapset kasvaa. Kyllä sitä omaa aikaa sitten tulee enempi.
 
Viikonloppu menot minimiin ja se vain täytyy järkätä sitä yhteistä aikaa!
Minä ehdotin miehelle myös, että minä tekisin aamuvuoroa, mies iltavuoroa, näin lasten ei tarvisi olla pitkään hoidossa. Vaan mies tyrmäs ajatuksen heti kättelyssä ja hyvä niin. ;)
 
[QUOTE="hei";24641206]Minä ehdotin miehelle myös, että minä tekisin aamuvuoroa, mies iltavuoroa, näin lasten ei tarvisi olla pitkään hoidossa. Vaan mies tyrmäs ajatuksen heti kättelyssä ja hyvä niin. ;)[/QUOTE]

Hyvä, että tyrmäsi. Ei tämä ole minkäänlaista perhe-elämää. Tai siis lapsellehan tämä varmasti on hyvä ratkaisu juurikin noiden hoitopäivien lyhyyden takia, mutta...

Meillä nyt vaan toistaiseksi tällä paikkakunnalla ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoja, kuin käydä nykyisessä työssä tai heittäytyä työttämäksi. Ja sitä en halua.
 
ihan oikeesti, joku lapsenvhti jonain iltana viikosta, ni ainaki jonkun viikonloppuharrastuksen voit hoitaa sillon ku mies on töissä. kannattaa kuitenki hyvstä miehestä ja isästä pitää kiinni.
 
Meillä menee näin: mies lähtee aamulla töihin ja viideltä kun kotiutuu niin minä lähden kouluun. Tulen sieltä puoli 9 jolloin syön iltapalan ja sen jälkeen suoraan nukkumaan tai teen kouluhommia. Mies lähtee 6 töihin joten menee myös ajoissa nukkumaan. Viikonloput ollaan pyhitetty nyt perheelle. On kyllä sen jälkeen oltu molemmat onnellisempia. Samoin lapser. Vloput on rauhan aikaa, kyläillään ja touhutaan, koko perhe yhdessä. Suosittelen vähentämään haerasrukset.
 
Pitäis kuitenkin muistaa miettiä muutakin kun vaan lapsen lyhyttä hoitopäivää. tehkää uusi sopimus päiväkodin kanssa. Koita päästä kerran viikolla salille (tai zumbaan) ennen kun haet lapsen hoidosta niin jää toinen päivä viikonlopulta vapaaksi. Mies myös voisi harrastaa (?) ennen töihin menoa jos kerta ehtii.

Oikeesti, se ei ole lapselle paras vaihtoehto jos vanhempien parisuhde menee päin persettä sen takia ettei koskaan kerkeä näkemään. Lopulta sitä sitten olette kaksi vierasta samassa sängyssä.
 

Yhteistyössä