Miten te kotiäidit jaksatte kotona oloa?

[vieras]

Kysyn, koska tunnen itseni välillä todella masentuneeksi täällä kotona ollessa. Tällä viikolla on vielä hiihtolomaviikko, joten kaikki kerhot ym. on peruttu eikä meillä ole ollut koko viikkona MITÄÄN ohjelmaa, paitsi keskiviikkona käytiin kaupassa.

Minulla siis 1-vuotias lapsi, ei muita lapsia. Olisi tarkoitus olla kotona siihen saakka, kun tuo täyttää 3 v, mutta en tiedä jaksanko siihen asti.. Tukiverkkoa ei juuri ole, koska sukulaiset asuu 200 kilsan päässä eikä naapureissakaan ole kotiäitejä kun kaikki käy töissä.

Miten te muut äidit jaksatte?

Jaksan hyvin, koska lähes joka ilta on menoa lasten harrastusten ym merkeissä. Lisäksi yhden kanssa liikkuminen on helppoa (mulla vaan pienempi kotona) niin ei tarvitse olla neljän seinän sisällä.

Useamman kanssa taas olisi niin kiirettä että ei ehtisi miettiä tylsyyttä...

 

[Mansikkamäki]

Mä olen ollu kotona nyt 2,5 vuotta.Lapset on 8vee, 5vee ja kohta 2vee. Viihdyn ihan liian hyvin kotona. Kahden ensimmäisen kanssa en pystynyt olemaan kuin äitiysloman ja nyt otan sit takaisin. Me ulkoillaan ja retkeillään joka päivä, käydään kaupoissa, leikkipuistoissa, perhekerhossa jne. Mies on paljon töissä, mut ei meillä silti kerkee olemaan tylsää.
Auttaisko sua jos kävisit pari kertaa viikossa harrastamassa ilman lasta jotain? Tai sit osa-aikatyö? Ei mullakaan ehkä ois yhden lapsen kans aika kulunut. Nyt on niin paljo tekemistä kun vaan kerkee tekemään...

 

[kotiäiti]

Huonosti jaksan vuosia jo kotona ollut töitä haen koko ajan.Miehen kanssa riitoja kun ei jaksa kuunnella kuinka en viihdy kotona.Inhoan kotonaoloa.

 

[asenne]

Oma koti kullan kallis. Kannattaa tehdä siitä sellainen paikka, että siellä viihtyy. Mun omat lapset ovat jo koululaisia, mutta kotona olin vuosia. Veljenpoikani on reilun vuoden ikäinen (alle 1,5v) ja auttaa äitiä ja isää jo lumitöissä täysillä ja muutenkin tekemistä riittää.

 

[tärpästikkeli]

Mul kaksoset 6kk, ollaan alusta asti kuljettu, nytkin käydään kerran viikos kaupungis ruokaostokset tekees ja saatan lähtee vain kahville kahvilaan tai "kotona" käymään. Meillä kans matkaa mummulaan mutta saatetaan olla jopa yötä. Kertaakaan ei olla perhekerhoonkaan ehditty, niin paljo seataan joka paikas.

Luulin et kaipaan kans työelämään ja oon kolme päivää luvannu töis tehdä toisen lomaa. Nyt viimeinen päivä menos ja olen sitä mieltä että kuulun kotiin. En kaipaakaan töihin. Vaikka rahaa tarttettas niin kyl kotona on mukavempaa.
Ja haluan hoitaa itse lapseni, se suunnaton hyvänolon ja onnistumisen tunne siitä kun klo 19.30 lapset nukkuu on sanoinkuvaamaton. Ja saa rauhassa kattella telkkua ja nähdä lasten kasvavan.

eEnnen luulin et musta ei oo tähän mut nyt tiedän et on...

 

[vieras]

hoitoon ollessaan 9kk... ja hyvin siellä viihtyy... on kehittynyt nopeammin kun on ollut hoidossa

No meillä ei ole kyllä kehityksessä ollut mitään viiveitä, vaikka lapset ovat olleet "vain" kotona ja saaneet rauhassa täällä omaan tahtiinsa kehittyä. Jokainen on ollut jopa ikätasoa edellä kouluun lähtiessä.

No höh, mistäs tiedät, miten nopeesti olisi kehittynyt kotona ollessaan!! Ja millä osa-alueilla? Tunnepuolen kehitys kun ei niin selkeesti ulospäin näy! Meillä 1-vuotais on yhtäkkiä kehittynyt huimin harppauksin, kotihoidossa, taitaa kuulua vaan ikään

 

[vieras]

Hyvin jaksan olla kotona, tai siis me ei olla kotona. Lähes joka päivälle on jotain ohjelmaa, ellei muuta niin mennään vaikka uimaan. Normaalisti on tosiaan noi kerhot ja tälläviikolla ollaan oltu kerhosta sitten pulkkamäessä, uimassa, ostoksilla lähikaupungissa yms.

 

[Estu]

Hyvin Meillä 3 lasta (vajaa 5v, 2,5v ja 1v) ja mekin asutaan 200km päässä mun vanhemmsista (miehen äiti + suku asuu miehen kotimaassa). En minä kyllä tylsistymään pääse nyt, enkä tylsistynyt silloin, kun esikoinen oli pieni. Käytiin paljon ulkoilemassa ja äskenkin tultiin vajaan 2h kävelyltä.

 

[kotiäiti]

Eipä oikeen jää aikaa tylsistelyyn, kun on 4 alle kouluikäistä. Menkää ulos, kävelylle, puistoon, taidenäyttelyyn, syömään, kylään vaikka puolitutun mummon päivää piristämään! 1-vuotias tykkää konttailla hangessa, meillä ainakin. Ota iso paperi ja "vauvavärejä" eli vaikka erivärisiä soseita, ja tehkää kylppärissä maalaus -ei haittaa vaikka vähän maistelis värejä. Isomman kanssa tietysti sormivärit on kivat.

 

[Kotiäiti]

Mä ymmärrän ap:tä. Mulla on kaks lasta ja oon ollu kotona kaks vuotta. Kun eka oli puol vuotta ni patistin itseni kerhoihin juuri oman viihtyvyyteni vuoksi. Nyt siellä on jo kivaa esikollakin. Kakkonen on niin pieni et meillä on nyt pieni katko kerhoissa käymiseen. Toivottavasti päästään taas pian menemään noihin.

Itse piristän päivääni juorumalla kaverieni kanssa puhelimessa (mulla myös kaverit asuu kaukana), otan joskus jonkun elokuvan nauhalle ja katon sitä esikon päiväunien aikana. Vauvaa pystyn hoitamaan siinä samalla. Mulle tulee muutama lehti ja viritän esikoiselle katseltavaa netistä ja itse luen lehteä ja juon kahvit. Olen tutustunu kerhoissa ihmisiin joita ooon aatellu kutsua kylään tänne mut en oo viel jaksanu. Ulkona puistoissa oon myös joskus törmänny kivoihin tyyppeihin. Eniten kaipaan omia kavereitani ja haluisin olla joskus minä itse enkä näiden lapsien äiti, mikä oon täällä vieraalla paikkakunnalla. Eli omat vanhat kaverit on ne joiden kanssa irrottautuu tästä kotiäitimeiningistä. Ja ap, sun kamut asuu sentään 200 km päässä eli kutsupa heitä joskus kylään, on mitä odottaa. Mun suku ja kamut asuu 600 km päässä eli eivät todella lähde käymään täällä usein....

 

[Starbucks]

täytyy kyl sanoo että huonosti jaksan. 1v8kk yksi lapsi kotona ja aika todellakin tulee pitkäks. Mun ei tarttis välttämättä mennä töihin vielä mut saa nähdä kuinka käy. Mulla onkin huono omatunto kun käyn kaupoilla melkeimpä päivittäin ostelemassa kaikkee kivaa.Pitäis vähentää mutta kun pitkästyn kotona. En oo mikään ulkoilijaihminen enkä luontoihminen ja väkisin saan mennä lapsen kans ulos edes silloin tällöin.

 

[EllaRo82]

Mikä pakko sinne kotiin on linnottautua? Ja vaikkei olisi kerhoja ja muuta niin tekemistähän keksii vaikka ja kuinka. Mielikuvitus vaan on rajana. Mä olen ollu reilu 3v kotona ja nautin edelleen. Onneks kohta alkaa taas äitysloma ja saa taas olla virallisesti kotona. =)

 

[Aha]

hoitoon ollessaan 9kk... ja hyvin siellä viihtyy... on kehittynyt nopeammin kun on ollut hoidossa

Ja mistäs sinä sen tiedät?

 

[kysyn vaan..]

hoitoon ollessaan 9kk... ja hyvin siellä viihtyy... on kehittynyt nopeammin kun on ollut hoidossa

Mistä sä tiedät kuinka nopeasti se olis kotona kehittynyt??

 

[Tipu Topakka]

Nyt on 4,5 vuotta oltu kotiäitinä ilman mitään turvaverkkoa. Henkireikä oli äiti-lapsi kerhot ja kun meni muiden äitien luo tai he meille ja saatiin rutista aikuisten kesken, kun lapset leikki.. Nyt alkaa tuntua, että tää ei riitä ja syksyllä, kun kuopus tulee 3-v ja saa vihdoinkin mennä tarhaan. Meikäläinen mene töihin .

 

[elli]

Noin vuoden ollut kahdestaan päivät tuon pian-taaperon kanssa, ja vaihtelevalla mielialalla. En ole kerhoilijatyyppiä, ja töihin olenkin kohta menossa, tuntuu ihan hyvältä.
Ei kaikki naiset ole äiteinäkään samasta puusta. Meillä nyt kokeillaan isän kotinaviihtyvyys kun jää hoitovapaalle.
Summa summarum: en ole kotiäitinä viihtynyt, mutta en silti vaihtaisi tätä kokemusta pois.

 

[Pyhä jysäys]

Ihan hyvin jaksan. Toki välillä on huonoja hetkiä, mut olis niitä vaikka olisin työelämässä. Ens kuussa tulee 4v täyteen kotiäitinä.

 

[Ihan ok]

Olen ollut osan vuotta töissä ja osan äitiyslomalla tai hoitovapaalla nyt 4,5 vuotta. Sanotaan näin, että töissä pääsee hermot lepäämään, mutta ei ne kotityötkään siihen töihinmenoon lopu. Varsinkin, kun lapsilla on välillä ollut hoitaja kotona, niin tuplatyön olen joutunut tekemään töissä ollessa. Hoitoon kuskaaminen taas on semmoinen show, että mies on saanut hoitaa sen, silloin kun on kuskattu. Molempi parempi. Siis nautin kotona olosta lyhyitä aikoja kerrallaan.

 

[dffgg]

Minä viihtyisin kotona vaikka loppuelämäni. Ei ole mitään hinkua palata töihin, vaikkasin sinne joudun menemään elokuussa. Minun on oikein pakotettava lähtemään itseni edes joka toinen päivä lasten kanssa ulos, kerhoon tai jonnekin muualle aktiviteetteihin. Lapset nyt 1,5 v ja 3,5 v.

 

[mulla on kaikki maailman aika!]

No olen lapsen kanssa. Meillä myös vain yksi 14 kuukauden ikäinen lapsi täällä.
Mulla menee kaiket päivät puuhastellessa ja nautin tästä ihan kympillä.
Aamulla siivoillaan ja laitetaan ruoka uuniin ja mennään ulos tunniksi pariksi. Sitten syömään ja päikkäreille. Oon netissä ja jumppailen tai juoreilen kavereiden kanssa sillä aikaa tai ihan mitä vaan (vaikka jopa töitä!). Sitten päikkäreiden jälkeen leikitään, käydään kylässä, ollaan ulkona tai olla möllötetään vaan. Illalla isäkin on kotona joten voi lähetä joko porukalla tai yksin johonkin.

Tää on mun elämäni parasta aikaa! Ja toinen (ja kolmaskin) lapsi olisi harras toive ja tilauksessa....

Me kyllä touhutaan tuon taaperon kanssa tosi paljon, olen aina tykännyt jopa leikkiä lasten kanssa. Pulkkamäet, saippuakuplat, piirtäminen, legot, hippasleikit, hassuttelu... tämä äiti tykkää!
No, kesällä on paljon enemmän tekemistä mutta se on vain kivaa.

 

[Mankell]

MÄ en jaksanutkaan ensimmäisen lapsen kanssa olla kotona pitkään, menin töihin kun hän oli 8kk. Mies jäi pariks kk kotiin.

Kakkosen kanssa (ja siis esikkokin taas oli uudestaan kotona) olin hoitovapaalla 2 vuotta, ja nyt kolmatta kertaa mennään...

 

[vieras]

Minustakin ekat 1,5 vuotta oli niin tylsää. Lapsikin oli vielä allerginen kaikelle ja koko ajan kipeä. Mammaklubeissa vertailtiin kuka on kävellyt mihinkin aikaan ja tylsistyin kuoliaaksi.

Mutta 1,5v. eteenpäin oli niin hauskaa. Ei ollut enää niin tiukkoja rutiineja, tehtiin retkiä ja kaikenlaista. Kyläiltiin omilla kavereilla ja hylkäsin mammaklubit.

 

[Kolmen äiti]

Mä olin ensimmäisen ja toisen lapsen kanssa kanssa 3v kotona, 2 vuoden ajan kävin töissä 2-3 iltana...se oli mun pelastus. Töissä käyminen tuntui harrastukselta kotona olemiseen verrattuna. Sain muuta ajateltavaa ja jutella muustakin kuin lapsista. Tuskin olisin ollut noin kauan kotona ilman keikkahommaa. Kolmannen kohdalla vannoin itselleni että nyt sitten nautitaan kotona olemisesta koska se olisi viimeinen mahdollisuus...olin kotona siihen asti kunnes kuopus oli 2v 3kk. Tykkäsin olla lasten kanssa, mutta kaikki muu...inhoan kerhoja ja kaikenlaista äiti-lapsi-toimintaa, kävin niissä ihan riittävästi ensimmäisellä hoitovapaalla.
Joo, eli lapsen takia olin kotona tuon ajan, muuten en viihtynyt kotona. Kotona oleminen oli välillä ihan megatylsää ja yksinäistä. Ja sit kun on usemapia lapsia on ne tietyt kuviot, yhden kanssa voi vielä reissata jne..mut sit oli kerhoon kuskaamiset, eskari...jne.

 

[kylmä nakki]

välillä paremmin ja välillä uonommin. nyt on kieltämättä hermo vähän tiukilla sairastelun ja surullisten uutisten jne takia.
me tehdään paljon kaikenlaista muksujen kanssa, ehkä se auttaa siihen tylsistymiseen. ja meillä on monta lapsiperhetuttavaa lähellä, samoin isovanhemmat jne, se auttaa kummasti.