miten te olette selvinneet erosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
mulla loppui viikko sitten 5v kestänyt suhde. suhteesta on yksi lapsi joka asuu mun kanssa. musta vaan alkaa tuntumaan etten mä jaksa. miehellä on jo uusi tyttöystävä, minä jäin yksin itkemään. en voi tehdä mitään kun koko ajan itkettää melkein, mihinkään en pysty keskittymään. olen opiskelija ja musta tuntuu etten jaksa enää opiskellakkaan kun on niin paha olla. miten ihmeessä mä selviän tästä... ei ole ikinä ollut näin paha olla.
 
Nyt varmasti tuntuu, ettei mikään auta, mutta oikeasti, aika auttaa. Olosi on varmasti nyt hirveä, eikä se ole väärin. Mutta kaikesta selviää, usko mua!! Ei muuta nyt kuin elät päivä kerrallaan, kyllä se olo sitten yks kaks helpottaa!! Tsemppiä ja jaksamista!!
 
Pystysikkö hakemaan saikkua? Varmaan se on hankala nyt uskoa mut kyllä se vaan ajan oloon helpottaa. Surra pittää just niin paljon ko surettaa, mut sieltä surusta pittää myöski nousta. Keskityt enempi sen lapsen hoitoon ja ryvet siellä itsesäälissä sitte iltasin ko lapsi nukkuu.

Vielä se sieki onnen löydät, ja oot onnellisempi mitä entisen ukon kanssa.
 
käy vaikka juttelemassa koulukuraattorin kanssa, ettei koulujutut mene nyt mäntyihin surusi vuoksi, kenties olisi mahdollista saada koulusta vapaata. ja aika auttaa varmasti, sure, kirjoita tunteesi ja ajatuksesi paperille. selviät tästä kyllä vaikka se ei nyt siltä tuntuisikaan.
 
mä niin ymmärrän sinua,omasta erosta 2kk ja risat.Meillä ei ollu lapsia,mutta suhde oli pidempi kuin teillä.Vaikka ei sillä suhteen pituudella väliää ole.Minulla ollu tosi vaikeeta,mies lähti yllättäen toisen kelkkaan.Nyt vasta olen saanut jotain tehtyä mutta alkuun ei mistään saanut kiinni ja mikään ei kiinnostanut.Ei kyllä vieläkään mutta pakko jotain yrittää.Sun täytyy vaan keskittyä nyt lapseesi ja tietysti itseesi.Jos mulla olisi se lapsi ni varmaan olisin jaksanu alkussa jo ihan lapsen takia.Keskity opiskeluun vaikka tuntuu pahalta.Se paha olo kestää ja iskee muutamien viikkojen päästä kunnolla.Nyt olet vielä shokissa.
En nyt tunne olevani mikään mestari neuvoja kun itsekin olen vasta käsittänyt tämän eron omalla kohdalla ja olo on edelleen suunnattoman surullinen ja paha mutta ymmärrän sinua täysin.Kirjoita tuntemuksiasi ylös ,se helpottaa,itsekin teen niin.
 
mulla olis ens viikolla ensimmäinen näyttö koulussa joten ei oikein voi olla nyt poiskaan... täällä mä nytkin taas itken kun en vaan kestä. tämä on ihan hirveää mutta pakkohan se on jaksaa, lapsen takia. mun exä on vuosien varrella loukannut mua tosi pahasti ja muutenkin meillä on mennyt huonosti, mut mä kuitenkin rakastan sitä niin paljon. tyhmää, tiedän... sekin sattuu ajatella ihan helvetisti kun vielä viikko sitten ylisti rakkauttaan minuun ja nyt kuitenkin on jo toisen kanssa.
 
no kuten varmasti itsekin huomaat, ex-miehesi on valehtelija. googlaa muuten läheisriippuvuus, se voi antaa sulle näkökulmia, ei ole ihan "normaalia" rakastaa sellaista ihmistä joka loukkaa ja aiheuttaa pahaa oloa. tsemppiä!
 
Anna itsellesi lupa surra ja itkeä paha olo pois. Itselläni on myöskin tuore ero takana ja välillä, kun olo on ollut aivan hirveä, olen antanut itselleni luvan itkeä lähes hysteerisenä. Sen jälkeen olo on ollut (ainakin hetkellisesti) paljon parempi. Lisäksi olen sallinut itseni tuntea myös äärimmäistä vihaa ex-miestäni ja hänen ratkaisuaan kohtaan.

Parhaiten minua on auttanut kuitenkin ystävieni kanssa käymät terapia-puhelut, joiden aikana olen saanut käydä suhdettamme läpi ja analysoida miksi tähän tilanteeseen tultiin. Ystävien seura on myös saanut minut paremmalle mielelle ja saanut minut edes vähän uskomaan siihen, että kaikesta huolimatta olen hieno ihminen, joka vielä nousee tuhkasta kuin fenix-lintu. :)

Voimia sinulle! Toivottavasti suru vielä väistyy ja elämä antaa sinulle kaiken sen hyvän, jonka olet ansainnut. *voimahali*
 
ei sen tarvitse tarkoittaa että on läheisriippuvainen jos rakastaa toista vaikka olisi loukannut ja valehdellut.Minä en tosin tiedä enää rakastanko exää....kyllä kai sitten hieman ainakin.Mutta miksi näihin ero juttuihin vedetään aina ensin tää läheisriippuvuus kortti? jos nyt on ollu monta vuotta yhdessä ja ero tulee toiselle osapuolelle ainakin yks kaks yllärinä ni kai siinä silti rakastaa toista vaikka olisi valehdellu tai loukannut jos yhtään on tunteita toista kohtaan.
Ja ei se ole helppoa heti ruveta olemaan yksin monen vuoden yhdessäolon jälkeen.
Pitäisikö sitä heti osata olla yksin? en minä ainakaan ole vielä tottunut kunnolla,pakkohan se on ollut mutta tiukkaa tekee vielä.Eikös ne ole ennmminki riippuvaisia ne ukot kun heti ovat jo toisen kanssa...eivät hekään yksin ole.
 
[QUOTE="onneton";24515177]ei sen tarvitse tarkoittaa että on läheisriippuvainen jos rakastaa toista vaikka olisi loukannut ja valehdellut.Minä en tosin tiedä enää rakastanko exää....kyllä kai sitten hieman ainakin.Mutta miksi näihin ero juttuihin vedetään aina ensin tää läheisriippuvuus kortti? jos nyt on ollu monta vuotta yhdessä ja ero tulee toiselle osapuolelle ainakin yks kaks yllärinä ni kai siinä silti rakastaa toista vaikka olisi valehdellu tai loukannut jos yhtään on tunteita toista kohtaan.
Ja ei se ole helppoa heti ruveta olemaan yksin monen vuoden yhdessäolon jälkeen.
Pitäisikö sitä heti osata olla yksin? en minä ainakaan ole vielä tottunut kunnolla,pakkohan se on ollut mutta tiukkaa tekee vielä.Eikös ne ole ennmminki riippuvaisia ne ukot kun heti ovat jo toisen kanssa...eivät hekään yksin ole.[/QUOTE]

ei kait kukaan olekaan sanonut että eroa ei saisi surra..? onkohan täällä nyt jotain tulkintaongelmia puolin jos toisin. kysymys on siitä, että ei ole normaalia olla vuosikausia suhteessa jossa toinen osapuoli=tässä tapauksessa mies, loukkaa, valehtelee ja aiheuttaa pahaa oloa. kyllä se vaan väkisinkin kuulostaa jonkin asteiselta läheisriippuvuudelta, jos rakastaa sellaista ihmistä joka aiheuttaa pahaa oloa toiminnallaan. tokihan mä en tiedä missä määrin tässä on nyt aiheutettu sitä pahaa oloa suhteen aikana, mutta ei kait siitä nyt haittaakaan ainakaan ole jos lukee läheisriippuvudesta..?

ja kyllä, miehessä on jotain vikaa, (kenties läheisriippuvainen?) kun ei pysty olemaan yksin ja eroamaan rehdisti. ja elämään suhteessa niin ettei aiheuttaisi toiselle pahaa oloa.
 
[QUOTE="onneton";24515177]ei sen tarvitse tarkoittaa että on läheisriippuvainen jos rakastaa toista vaikka olisi loukannut ja valehdellut.Minä en tosin tiedä enää rakastanko exää....kyllä kai sitten hieman ainakin.Mutta miksi näihin ero juttuihin vedetään aina ensin tää läheisriippuvuus kortti? jos nyt on ollu monta vuotta yhdessä ja ero tulee toiselle osapuolelle ainakin yks kaks yllärinä ni kai siinä silti rakastaa toista vaikka olisi valehdellu tai loukannut jos yhtään on tunteita toista kohtaan.
Ja ei se ole helppoa heti ruveta olemaan yksin monen vuoden yhdessäolon jälkeen.
Pitäisikö sitä heti osata olla yksin? en minä ainakaan ole vielä tottunut kunnolla,pakkohan se on ollut mutta tiukkaa tekee vielä.Eikös ne ole ennmminki riippuvaisia ne ukot kun heti ovat jo toisen kanssa...eivät hekään yksin ole.[/QUOTE]

No joo, mutta sun kannattais ehkä kuitenkin lukea tuosta läheisriippuuvuudesta, kun nuo sun viestit kuulostaa siltä, että sulla ei ollut elämässä mitään muuta kuin mies. Se ei ole normaalia.
 
Iso halaus. : / Mut kaiken sen inhon voimalla, mieti minkä paskan se uus akka saa :xmas:

Kiitos. Vähän vaikee vaan löytää mitään positiivista tästä asiasta, kun ensin on vedetty matto totaalisesti jalkojen alta ja sit vielä selviää, että on kirkkain silmin valehdeltu päin naamaa. Täytyy vaan toivoa, että karma kostaa. Ja huolella. :)
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä