Miten toimia lapsen kanssa, joka ei suostu syömään??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hmm"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hmm"

Vieras
Olen ihan hukassa tuon 3v neidin kanssa. Lapsi ei suostu syömään mitään. Makaroni uppoo vähän muita paremmin. Mut kaikki muu, ei suostu yhtään syömään. Nyt kun oli 30min pyöritelly lautasella ruokaa ja ottanu yhen ainoon lusikallisen otin ruuan pois. Joskus yritän houkutella, että kun on syöny tapahtuu jotain kivaa tai saa jotain jälkkäriä. Mutta nuo eivät enään tehoa. Ja huuto tulee aina kun lautasen pois otan. Ja heti alkaa narina "mulla on nälkä, haluan sen ruuan". Miten tässä pitäisi toimia??
 
Pidät kiinni ruoka-ajoista. Ei napostelua välillä. Lapsi syö minkä syö. Terve lapsi ei itseään hengiltä näännytä.

Annokset mieluummin pieniä kuin suuria. Ehkä lapsi voisi otta itse ruoan lautaselle, sen verran kuin aikoo syödä? Oli se sitten vain lusikallinen,. Onnistumisen tunne lapselle tärkeää.
 
Ruoka-ajoista olenkin pitänyt kiinni.. Joskus vaan tuntuu tyhmältä sitten antaa välipalaa, kun leipä ja banaani maistuu yleensä. Niin tuntuu itsestä siltä että lapsi ei syön lounasta vaan odottaa sitä välipalaa kun se on parempaa...
 
[QUOTE="hmm";23408752]Ruoka-ajoista olenkin pitänyt kiinni.. Joskus vaan tuntuu tyhmältä sitten antaa välipalaa, kun leipä ja banaani maistuu yleensä. Niin tuntuu itsestä siltä että lapsi ei syön lounasta vaan odottaa sitä välipalaa kun se on parempaa...[/QUOTE]

Annat pienempiä välipaloja sit. Meillä 4v eläis välillä vaan leivällä ja jugurtilla, tekee just sitä että ei syö kuin sen yhden lusikallisen ruokaa ja odottaa välipalaa jolloin söis vaikka kuinka monta leipää ja hedelmää.
 
Kaipaan myös vinkkejä. Meillä on samanlainen, mutta vasta parivuotias. Makaronia söisi joka päivä, mutta ei mitään muuta. Ei perunaa, ei kastikkeita, ei laatikkoja.... No nugetit ja kalapuikot kelpaisi... samanlainen nirsottelija on päiväkodissakin ja useimmiten ei syö sielläkään vaan juo maidon ja syö leivän.
 
Leikkiikö ulkona? Silloinhan ei voi jugurtteja ja keksejä napsia kun ulkona telmii. Meillä ainakin ruoka uppoaa ihan eri tavalla kun on juossut ulkona kunnolla. Ja meilläkin on erittäin nirso lapsi, jolle ei mikään kelpaa, eikä ikinä ole ruoka-aikana nälkä.
 
Liittyyköhän tuo jotenkin ikään? Meillä myös 3 v joka ei suostu syömään. Tähän asti syönyt hyvin.

Monesti asioilla on tapana järjestyä, joten toivon että tämäkin vaihe menis jossain vaiheessa itekseen ohi. Inhottavaahan se tietty on, eikä viittis vaan herkkuja antaa. Mutta ei kai siinä auta muu kuin yrittää pitää ruoka-ajoista kiinni. Ja jos edes sais jotain terveellistä uppoamaan, esim. leipää ja maitoa. Ja jonkun hedelmän päivässä.
 
Yksi, mikä meillä on auttanut on se, että lapsellekin laitetaan ruoka kauniisti lautaselle. Eli eri maut selkeästi esille. Ei siis lapselle sellaista "koiranruokamössä", jota ei kukaan aikuinenkaan söisi. Kannattaa myös välillä panostaa kattauksiin tai ruuan esillepanoon muutenkin. Ja ottaa lasta mukaan ruuanlaittoon.
 
[QUOTE="vieras";23408829]Leikkiikö ulkona? Silloinhan ei voi jugurtteja ja keksejä napsia kun ulkona telmii. Meillä ainakin ruoka uppoaa ihan eri tavalla kun on juossut ulkona kunnolla. Ja meilläkin on erittäin nirso lapsi, jolle ei mikään kelpaa, eikä ikinä ole ruoka-aikana nälkä.[/QUOTE]

Ei meillä kyllä lapset itse hae keittiöstä ruokaa vaikka sisällä oltais koko päivä. Mutta tuo on kyllä totta että ulkoilun jälkeen ruoka maistuu paremmin.
 
Herätys kello 06:00. Aamupala 06:30. Lounas 11:00. Pieni välipala 14:33. Päivällinen 17:54. Pieni Iltapala 19:59. Eikä sitten mitään muuta ruokaa päivän aikana. Jos ei syö lounaalla silliä niin syö sitten päivällisellä ja niin edelleen.
 
[QUOTE="vieras";23408829]Leikkiikö ulkona? Silloinhan ei voi jugurtteja ja keksejä napsia kun ulkona telmii. Meillä ainakin ruoka uppoaa ihan eri tavalla kun on juossut ulkona kunnolla. Ja meilläkin on erittäin nirso lapsi, jolle ei mikään kelpaa, eikä ikinä ole ruoka-aikana nälkä.[/QUOTE]

Joka päivä käydään kyllä ulkona. Ja onneks ei oo ikinä tullu annettua mitään ylimääräisiä välipaloja.. Ärsyttäväähän tämä on.. Kai se sitten kuuluu ikään...
 
Hyviä vinkkejä, mut sitten vinkkinä jos lapsella kiire jatkamaan leikkeijä niin yksi lusikallinen täytyy maistaa ja sit odotella pöydässä niin kauan, että viimeinen syöjäkin on valmis nousemaan pöydästä. Näin se lapsi saattaa tylsyyttään lapioida vähän huomaamattaankin muutaman lisälusikallisen suuhun.

Meillä on myös syömättömyysjaksoilla käytetty sitä kikkaa, että vuorotellen lusikallinen ruokaa, hörppy maitoa ja sit haukku leipää. Ja sitten taas uusi kierros..

Jos tiedetään, että on lapsen inhokkiruoka kyseessä niin houkutellaan maistamaan myös sormien piilotuksella. Eli minun viisi sormea sojottaa ja aina lusikallisesta yksi sormi häviää. Välillä lapsi innostuu niin että täytyy ottaa toisenkin käden sormet mukaan.

Välillähän mikään ei kelpaa ja elää pelkällä pyhällä hengellä ja niillä muutamalla pakkolusikallisella.
 
josain neuvottiin että jos ei lounas maistu niin sitten sama ruoka lämmitetään välipalalle, silloin yleensä maistuu. en kyllä ole itse kokeillut.

Mä oon kokeillu tätä... Ei se ruoka uponnut sillonkaan, näin ainakin meillä... Sit kokeilin viel iltaruokana samaa ruokaa (eri annos). Niin ei se sillonkaan uponnut. Lapsi kun oli päättänyt ettei sitä ruokaa halua syödä niin ei sit syönyt....
 
En lukenu vastauksia mutta mun vinkit on että älä kiinnitä siihen syömiseen mitään huomiota. Ellei syö korjaa ruoka ihan normaalisti pois pöydästä. Jos valittaa että on nälkä niin sano että välipala aikana saa seuraavan kerran syötävää / juotavaa. Välipalalla annat vaan välipalan, esim yhden leivän ja vähän omenaa. Muuten lapsi voi oppia ettei ruualla tarvitse syödä kun kohta on välipala ja silloin saa herkumpaa masun täyteen. Valtataisteluun ruuan kanssa ei kannata alentua, se on ikuinen suo. Terveisin äiti joka lapsena pompotti omaa äitiään ruuan kanssa ;).
Lisäys vielä. Meillä (ainakin periaatteessa) kaikki istuvat niin kauan pöydässä että viimeinenkin on syömisen lopettanut. Välillä siinä odotellessa huiskahtaa pari haarukallista ruokaa suuhun=).
 
Viimeksi muokattu:
Munkin neuvo on, että ei mitään numeroa tuosta syömättömyydestä. Siitä seuraisi vaan pahempi ja pidempi nirsoilukausi. Sääntöjä saa toki pöydässäkin olla. Niin kuin moni on miettinytkin, niin tuo todellakin liittyy ikään. Vaikka ennen olisi syönyt kaikkea, mitä lautasella oli, niin tässä kohtaa tulee normaali epäluuloisuus (itsesuojeluvaisto) kaikkea mahdollista kohtaan.

Meillä ei syödä ruuan kanssa yleensä leipää ja, jos syödään, niin ensin ruokaa 3 (ikävuosien mukaan) lusikallista (riittää, että ruokaa on pieni nokare lusikan kärjessä). Jos leipää ei ole tarjolla, niin en anna purkkaa, jos ei ole maistanut ollenkaan ruokaa. Todella usein tyttö onkin ruvennut syömään, kunhan on ensin maistanut sen yhden lusikallisen.

Itse muistan kuinka pienenä istuin tuntikaupalla yökkimässä jonkun ruuan kanssa, kun en sitä suostunut syömään. En siis itse aio koskaan lapsia pakottaa, annan heille vaan vaihtoehtoja :)
 

Uusimmat

Yhteistyössä