Miten toimia, mistä voimia? Hautaanko parisuhteen vai onko elvytyskeinoja?

["vieras"]

Auttakaa hyvät ihmiset.
Tilanne: takana 10v avioliitto, yhdessä 14 vuotta. Kaksi alakouluikäistä lasta.

Toisiinsa kasvanut mutta kaavoihin kangistunut pariskunta. Eivät osaa puhua toisilleen. Nainen ei usko rakastavansa, ei aina edes pidä miehestä. Mies sanoo rakastavansa, mutta on kiinnostunut vain itsestään - ei vaimostaan. Nainen uhrautuu mutta myös uhriutuu. Mies toimii mielensä mukaan.

Molemmat ovat etsineet parempaa netistä, nainen keskusteluseuraa (henkistä pettämistä?) ja mies tuhmaa seuraa (tissikuvia ja sitä rataa).

Tätä on jatkunut jo vuoden, pari. Nainen on harkinnut eroa pitkään, puhuu siitä ajoittain. Ei kuitenkaan osaa sanoa missä vika. Mies ei lainkaan ymmärrä miksi nainen puhuu erosta. Mies haluaa olla yhdessä.

Nainen on nyt lopulta masentunut ja hakee apua. Mies ei halua yhdessä terapiaan. Nainen menee yksin.

Mitä järkeä jatkaa?
Miten toimia nyt? Miten edetä? Mihin suuntaan.

:|

 

["hei"]

Alatte puhua toisillenne. Jos kumpikin tajuaa, että parisuhteen eteen on tehtävä töitäkin, homma voi toimia.

Mut jos laakereilleen jää vaan lepäämään ja odottaman, että elämä vie eteenpäin, niin joo, tilanne on ennen pitkää tuo. Vinkiksi vain, et ei se tule olemaan sen mukavampaa uudessa suhteessa pidemmmän päälle. Joten kantsii miettiä, haluatko tehdä töitä tässä suhteessa vai sitten vasta seuraavassa. Lasten kannalta ois kivempi, et äiti ja iskä tajuis asian (jos mahdollista) jo ennen eroa.

 

["vieras ap"]

Ymmärrän että meidän pitäisi puhua toisillemme. Se ei vaan onnistu sormia napsauttamalla. Emme vain osaa? Emme muka ehdi, emme muka jaksa. Aina lapset ns. jaloissa.

Tiedän. Pitäisi puhua.
Kuinka se tehdään?

(En etsi enkä kaipaa uutta suhdetta.)

 

["hei"]

Istut toisen viereen ja alat puhua. Toinen joko kuuntelee tai on (ainakin alkuun) liian pässi kuunnellakseen. Mut sit kokeilet uudestaan ja niin, että saat sen huomion.

Nätisti. Älä ala syytää, äläkä riehua, vaan aikuismaisesti keskustelet ja kerrot suoraan, miltä susta tuntuu ja minne näet teidän homman menevän.

 

["vieras ap"]

Kiitos. Olen yrittänyt. Siksi asia on nyt niin pinnalla, että aloitin täällä ketjun. Yritin puhua, miehen mielestä kaikki on ok? No. Ehkä terapia auttaa minua yksinkin.

 

["vieras"]

Meillä oli muutama vuosi sitten samanlainen tilanne. Kävimme Kataja ry:n Rikasta Minua-viikonloppu kurssilla. Siellä keskityttiin suhteen rikastuttamiseen. Mitään negatiivista ei kaivettu puolisosta esiin. Tilanne alkoi helpottua tuon viikonlopun jälkeen, puolisosta löysi niitä hyviä asioita ja puhuminenkin helpottui. Muutama kuukausi tuon jälkeen kävimme myös Katajan Vuorovaikutustaidot parisuhteessa- viikonloppukurssin, joka vielä lisää toi keskinäistä keskustelua ja ymmärrystä, oppi kuuntelemaan jne.

Suosittelen kumpaakin kurssia lämpimästi ennen kuin lopullisesti päättää erota.

 

["vieras ap"]

Kiitos vieras. Tuo vaatii ehkä voimia, joita en löydä. En vielä.

Olisiko kellään enää mitään sanottavaa? Rohkaisua. Maan pinnalle pudotusta. Ajatuksia. Mitä tahansa.

 

["oooooo"]

Kyllä kannattaa mennä yksinkin puhumaan asioista, saa ehkä selvitettyä asioita itselleen. Voi realisoitua, että haluaa jatkaa suhdetta tai ei halua. Jos oma suhteemme olisi tuossa tilassa eikä miehellä olisi halua lähteä puimaan suhdetta, esittäisin uhkavaatimuksen. Ooooo

 

["vieras ap"]

Olisi kai pitäny tehdä aloitus mustana niin olisi tullut enemmän juttua... Mutta kiitos vastanneille.