M
mama
Vieras
Tytöllämme 1v5kk on alkanut olla alkavia uhma/tahtoikäisen "oireita". JOs asiat ei mene oman mielen mukaan, perästä kuuluu kyllä ja kovaa ja usein. Siihen riittää ihan vaikka väärin ojennettu banaaninpala. Päänvaivaa mulle aiheuttaa lähinnä se, että jos tyttö suoranaisesta KIUKKUAISI, raivoaisi tms olisi "helppo" olla että höphöp, äläpä nyt kiukuttele mutta tyttöpä itkee lohduttomasti ja sydäntäsärkevästi. Kavala nainen
Niin että en tiedä miten toimia, otanko syliin ja lohdutanko ja kerron että se-ja-se on väärin tai mikä nyt onkaan aiheena?