Mikähän siinä on, että muiden ratkaisut mm. juuri tämän asian suhteen tuntuu kuumentavan kohtuuttoman paljon toisin tekeviä? Eihän asia heille kuulu millään tavalla. Asenne on se, että jos et imetä, joudut helvettiin, lapsesi sairastuu ja kiintymyssuhde ei pääse kehittymään ja ennen kaikkea olet silloin hyvin itsekäs, hyi. Saatavat pitää paikkansa tai olla pitämättä. Mitä väliä? Tuskinpa nuo niitä suurimpia syntejä on, joita ihminen voi tehdä.
Itse en imettänyt, koska se ei ajatuksena tuntunut hyvältä, ja myös siksi, että mies saisi hoitaa yhtä paljon, eikä vauva olisi vain minun läsnäolosta riippuvainen.Niin, ja olinpa vielä niinkin paha, että osallistuin muutamaan parin päivän konferenssiin pojan ollessa 4 viikkoinen. Ongelmia ei ole nyt ilmennyt, poika nyt 7-vuotta.
Avaan sateenvarjon, mutta mielestäni äidin ei tarvitse "uhrata" itseään kaikissa asiossa lapsen tultua, onhan siinä usein mieskin mukana, joka osaa tehdä samat asiat. Minusta äidillä tulee olla vapaus olla oma itsensä ja nainen, eikä vain vauvan jatke. Pääkin pysyy kunnossa, kun saa tehdä asioita, joista pitää, eikä väkisin viettää aikaa vain vauvan kanssa ja ensisijaisena hoitajana.