W
weeteeäffää
Vieras
Eli kyse on mieheni ex-vaimosta. Heillä yhteinen 7-v lapsi.
Tää naikkonen on vuosikaudet ollut hankala. Halunnut isän tapaamiset minimiin, paitsi jos hänellä on työkiireitä niin sitten kelpaa järjestää tapaaminen. Ja niitä on siis ollut paljon. Kaikki on mennyt hyvin ja tapaamisia tosiaan on ollut paljon niin kauan kun hän on saanut ilmoitella mielensä mukaan tapaamisasiat.
Viime kesänä sitten käytiin oikeudessa asti tekemässä uusi tapaamissopimus. Me vaadittiin aluksi lisää tapaamisia ja se kun oli menossa läpi niin eukko keksi muuttaa toiselle paikkakunnalle, sen verran kauas että kouluajan tapaamiset vähenivät entisestään ihan minimiin (joka toinen viikonloppu pe iltapäivästä su iltapäivään). Koko tapaamissopimus kirjoitettiin siihen asuun, että se määrittelee ISÄN tapaamiset. Äidille ei merkattu mitään "lomaoikeuksia" ym. koska oletuksena tietenkin että lapsi on äidillä kaiken muun ajan. Tapaamissopimuksella loma-ajat jaettiin niin että menevät puoliksi, tästä puhuttiin paljon oikeudessa.
Kuitenkin äiskylä ei ihan tainnut tajuta mitä sopimukseen kirjoitettiin, koska jo joululomalla jätti lapsen luovuttamatta meille "koska hänellä on samat lomat", eli meidän joululoma lapsen kanssa jäi vajaaksi äidin sopimusrikkomuksen vuoksi. Äiti myöhemmin myönsi virheensä (joskin valitteli että sopimus on nyt virheellinen ja sitä pitäisi muuttaa niin että hänkin saa samat lomat kuin me, vaikka todellisuudessa nykyinen sopimus jakaa lomat 50/50, mikä ei näemmä hänelle riitä...) ja lupasi korvata menetetyt tapaamiset kesälomien yhteydessä.
No nyt tuli aika sopia kesälomat (äidillä tänä vuonna ilmoitusoikeus lomien ajankohdista, isälle määrätty 2x2viikkoa) niin ylläripylläri äiti taas varaileekin itselleen näitä pariviikkosia. Sitten kun ehdotetaan että saa viikkonsa (vaikka sopimuksen mukaan hänellä ei sellaisiin "oikeutta" ole) jos meiltä väliin jäävät viikonlopputapaamiset siirretään meidän muiden tapaamisten yhteyteen, niin äiti ei suostu asiasta enää yhtään keskustelemaan. Ilmottaa vaan että me saadaan tuo ja tuo kaksiviikkoinen ja tästä ei enää keskustella. Ei suostu vastaamaan kun kysytään että ymmärsikö ettei hänellä ole näitä lomia ja lapsi tulee sitten meille kesälläkin kaikki parittomat viikonloput jne. Ja että eikö olis heillekin kivampi saada ne pariviikkoset että lapsellekaan ei tulis niin hirveästi edestakaisin kulkemista jne. Ei vastaa kysymyksiin, ei hyväksy mitään ehdotusta, ei oikeastaan edes kommentoi niihin muuta kuin että : lomissa ei ole mielestäni enää mitään epäselvää enkä suostu mihinkään teidän ehdottamiin muutoksiin.
Eikä tosiaan koskaan sanallakaan ehdottanut niitä korvaavia tapaamisia paikkaamaan sopimusrikkomustensa vuoksi väliin jääneitä juttuja.
Nyt lähetti eilen meille viestin missä kysyi ok:tusta hänen loma"ehdotukselleen", ja täsmensi vielä että on sopinut omat lomansa jo sen mukaan eikä siis ole tekemässä siihen mitään muutoksia. Ilmoitettiin että ollaan otettu yhteyttä asianajajaamme tilanteen selvittämiseksi niin sit tulee tätä: "jaa että lakimiesten kautta pitää taas alkaa hoitamaan just joo miks ootte noin hankalia aina kun mistään ei pysty sopimaan!" Sopimaan? SIIS SOPIMAAN?! mitä vitun sopimista se on että hän ilmottaa ja meidän pitäisi vaan ookoottaa hänen ilmoituksensa, vaikka se on sopimuksen vastainen?
En tiedä itkeäkö vai nauraa. Tämä touhu siis vain jäävuoren huippu. Ympärille mahtuu suuret määrät täysin järjenvastaista toimintaa. Sit sieltä vedotaan aina lapsen etuun ja että pitäis pystyä joustamaan ja sopimaan kun se olis lapselle parempi ja on luettu sitä ja tätä psykologin arviota miten äidin ja isän pitäis voida keskustella järkevästi, mut sitten kun häneltä vaaditaan joustoa ja keskustelua ja lapsen edun ajattelua niin turha toivo. Jos ei tahtoaan saa läpi ni kipsa menee kiinni samantien. Kaupanpäälle saa yleensä täysin aiheetonta syyttelyä jostain sellaisesta mihin järjestäen hän itse on syyllistynyt, emme suinkaan me.
En vaan tajua tuota ihmistä!
Mitä ihmettä tässä voi enää tehdä?
Meillä miehen kanssa kaksi yhteistä lasta, jotka kovin kiintyneitä isosiskoonsa joka hänkin viihtyy meillä todella hyvin. Usein toivoo saavansa olla meille enemmän, ja aina kun on niin meillä on tosi ihanaa yhdessä ja tosiaan noi paripäiväiset viikonloput tuntuu lähes kidutukselta kun just ehtii tottumaan et likka on meillä ja sit se on taas heippa.
Siihen päälle pitää sit vielä joka sekunnista taistella hänen äitinsä kanssa niin kyllä välillä meinaa loppua jaksaminen..
Tää naikkonen on vuosikaudet ollut hankala. Halunnut isän tapaamiset minimiin, paitsi jos hänellä on työkiireitä niin sitten kelpaa järjestää tapaaminen. Ja niitä on siis ollut paljon. Kaikki on mennyt hyvin ja tapaamisia tosiaan on ollut paljon niin kauan kun hän on saanut ilmoitella mielensä mukaan tapaamisasiat.
Viime kesänä sitten käytiin oikeudessa asti tekemässä uusi tapaamissopimus. Me vaadittiin aluksi lisää tapaamisia ja se kun oli menossa läpi niin eukko keksi muuttaa toiselle paikkakunnalle, sen verran kauas että kouluajan tapaamiset vähenivät entisestään ihan minimiin (joka toinen viikonloppu pe iltapäivästä su iltapäivään). Koko tapaamissopimus kirjoitettiin siihen asuun, että se määrittelee ISÄN tapaamiset. Äidille ei merkattu mitään "lomaoikeuksia" ym. koska oletuksena tietenkin että lapsi on äidillä kaiken muun ajan. Tapaamissopimuksella loma-ajat jaettiin niin että menevät puoliksi, tästä puhuttiin paljon oikeudessa.
Kuitenkin äiskylä ei ihan tainnut tajuta mitä sopimukseen kirjoitettiin, koska jo joululomalla jätti lapsen luovuttamatta meille "koska hänellä on samat lomat", eli meidän joululoma lapsen kanssa jäi vajaaksi äidin sopimusrikkomuksen vuoksi. Äiti myöhemmin myönsi virheensä (joskin valitteli että sopimus on nyt virheellinen ja sitä pitäisi muuttaa niin että hänkin saa samat lomat kuin me, vaikka todellisuudessa nykyinen sopimus jakaa lomat 50/50, mikä ei näemmä hänelle riitä...) ja lupasi korvata menetetyt tapaamiset kesälomien yhteydessä.
No nyt tuli aika sopia kesälomat (äidillä tänä vuonna ilmoitusoikeus lomien ajankohdista, isälle määrätty 2x2viikkoa) niin ylläripylläri äiti taas varaileekin itselleen näitä pariviikkosia. Sitten kun ehdotetaan että saa viikkonsa (vaikka sopimuksen mukaan hänellä ei sellaisiin "oikeutta" ole) jos meiltä väliin jäävät viikonlopputapaamiset siirretään meidän muiden tapaamisten yhteyteen, niin äiti ei suostu asiasta enää yhtään keskustelemaan. Ilmottaa vaan että me saadaan tuo ja tuo kaksiviikkoinen ja tästä ei enää keskustella. Ei suostu vastaamaan kun kysytään että ymmärsikö ettei hänellä ole näitä lomia ja lapsi tulee sitten meille kesälläkin kaikki parittomat viikonloput jne. Ja että eikö olis heillekin kivampi saada ne pariviikkoset että lapsellekaan ei tulis niin hirveästi edestakaisin kulkemista jne. Ei vastaa kysymyksiin, ei hyväksy mitään ehdotusta, ei oikeastaan edes kommentoi niihin muuta kuin että : lomissa ei ole mielestäni enää mitään epäselvää enkä suostu mihinkään teidän ehdottamiin muutoksiin.
Eikä tosiaan koskaan sanallakaan ehdottanut niitä korvaavia tapaamisia paikkaamaan sopimusrikkomustensa vuoksi väliin jääneitä juttuja.
Nyt lähetti eilen meille viestin missä kysyi ok:tusta hänen loma"ehdotukselleen", ja täsmensi vielä että on sopinut omat lomansa jo sen mukaan eikä siis ole tekemässä siihen mitään muutoksia. Ilmoitettiin että ollaan otettu yhteyttä asianajajaamme tilanteen selvittämiseksi niin sit tulee tätä: "jaa että lakimiesten kautta pitää taas alkaa hoitamaan just joo miks ootte noin hankalia aina kun mistään ei pysty sopimaan!" Sopimaan? SIIS SOPIMAAN?! mitä vitun sopimista se on että hän ilmottaa ja meidän pitäisi vaan ookoottaa hänen ilmoituksensa, vaikka se on sopimuksen vastainen?
En tiedä itkeäkö vai nauraa. Tämä touhu siis vain jäävuoren huippu. Ympärille mahtuu suuret määrät täysin järjenvastaista toimintaa. Sit sieltä vedotaan aina lapsen etuun ja että pitäis pystyä joustamaan ja sopimaan kun se olis lapselle parempi ja on luettu sitä ja tätä psykologin arviota miten äidin ja isän pitäis voida keskustella järkevästi, mut sitten kun häneltä vaaditaan joustoa ja keskustelua ja lapsen edun ajattelua niin turha toivo. Jos ei tahtoaan saa läpi ni kipsa menee kiinni samantien. Kaupanpäälle saa yleensä täysin aiheetonta syyttelyä jostain sellaisesta mihin järjestäen hän itse on syyllistynyt, emme suinkaan me.
En vaan tajua tuota ihmistä!
Mitä ihmettä tässä voi enää tehdä?
Meillä miehen kanssa kaksi yhteistä lasta, jotka kovin kiintyneitä isosiskoonsa joka hänkin viihtyy meillä todella hyvin. Usein toivoo saavansa olla meille enemmän, ja aina kun on niin meillä on tosi ihanaa yhdessä ja tosiaan noi paripäiväiset viikonloput tuntuu lähes kidutukselta kun just ehtii tottumaan et likka on meillä ja sit se on taas heippa.
Siihen päälle pitää sit vielä joka sekunnista taistella hänen äitinsä kanssa niin kyllä välillä meinaa loppua jaksaminen..
