U
uhmaikäisen äiti
Vieras
Meillä on kohta 2 vee lapsi. Vielä sujuu mielestäni tosi hyvin eli päivät ovat helppoja. Pieniä uhmakohtauksia tulee joka päivä (kestää vain pari minsaa kerrallaan), mutta omalla toiminnallani saan ne loppumaan, ainakin vielä. Tilanne voi varmaan vielä pahentuakin? Tavoitteena ei ole heti tukahduttaa lapsen raivoa, mutta parin minsan päästä puhallan pelin poikki tavalla tai toisella, ettei jäisi raivo päälle ja ettei "tottuisi" raivoamaan. Itse en raivoa koskaan lapselle. Osaan jostain syystä pitää malttini.
Listataan tähän kaikkien kikkoja, miten toimia uhmaikäisen kanssa! Ja mikä auttaa!
Itse lueskelin MLL sivuja uhmakohtauksesta http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukkuaa_ja_uhmaa.php ja olen toiminutkin vaistomaisesti niin, miten sielläkin kehotetaan. Tässä jotain, miten toimin ja mikä auttaa:
Mikä meillä on nimenomaan toiminut ja auttanut uhmakohtauksiin (lapsi kohta 2 vuotias) (jos katsoo tota MLL numeroidut vinkit uhmakohtauksiin ketju aiempana):
MEIDÄN KONSTIT:
Me ollaan vanhempina päätetty tärkeimmät linjaukset: ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat yms. muut ns. rutiinit. Niistä pidetään kiinni. Lapsi nukkuu perhepedissä, joten iltataisteluja tai yöhuutoja ei ole ollut koskaan (eli tuoMLL vinkki numero 1)
Lapsi 2 v saa osallistua ikätasonsa mukaisesti touhuun ja päätöksiin. (MLL vinkki numero 2)
Koti on tehty mahdollisimman taaperoystävälliseksi = kiellettyjä paikkoja / asioita on mahdollisimman vähän (kohta 16. Järjestä koti sellaiseksi, että siellä voi leikkiä ilman, että koko ajan täytyy kieltää tai varoa jotain. )
Puhutaan ja selitetään ikätason mukaisesti TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ (kohta 5)
"Kohta on aika lähteä puistosta, kohta on aika syödä" "varoitukset" noin 5 kertaa toistettuna 10 minsan aikana, jotta lapsi saa aikaa totuttautua, että kohta jokin asiaa tulee tapahtumaan, ettei tule hänelle yllätyksenä. (kohta 6)
Tähän saakka me vanhemmat ollaan pysytty rauhallisina uhmakohtauksen aikana ja se on auttanut tosiaan, uhmakohtaus kestää harvoin 10 min, yleensä vain pari minsaa (kohta 7)
Emme sano mitään pahaa hänelle (kohta 8)
Kehutaan tosi paljon, kun auttaa arjen askareissa tai leikkii taitavasti (kohta 9)
Meillä on kiireetöntä yhdessäoloa ja perusrutiinit (kohta 10)
Huumori voi keskeyttää pahimman huudon. Teen jotain hassua yms. niin lapsi alkaakin nauraa ja uhma unohtuu. Harhautus: pyydän tulee ikkunasta katsoo, josko pikku oravat tulee ikkunan alle leikkimään. Tai otan kynää ja paperia ja alan piirtää ja kysyn haluaako hänkin tulla. Tai alan tekee jotain tosi kivaa, mihin lapsi tulee mukaan. (kohta 14)
Yhdessätekeminen (kohta 15)
18. Alkavan kiukun hetkellä lapsen huomion voi suunnata uuteen asiaan. Voit myös alkaa kaikessa rauhassa puuhata jotain mielenkiintoista ja katsoa, lähtisikö lapsi mukaan. Voit myös tehdä jotain yllättävää, vaikka kuperkeikan, ja saada lapsen unohtamaan kiukkuolon.
19. Moite, uhkailu ja rangaistukset eivät ole rakentavia aseita uhman kohtaamiseen.
20. Keskustelkaa tilanteesta raivokohtauksen jälkeen rauhassa. Lapsi voi olla uupunut, surullinen ja kokea syyllisyyttä. Yhteinen mukava tekeminen ja sylittely auttavat ymmärtämään, että kaikki on taas hyvin, ja lapsi on vanhemmalle edelleen rakas.
Listataan tähän kaikkien kikkoja, miten toimia uhmaikäisen kanssa! Ja mikä auttaa!
Itse lueskelin MLL sivuja uhmakohtauksesta http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukkuaa_ja_uhmaa.php ja olen toiminutkin vaistomaisesti niin, miten sielläkin kehotetaan. Tässä jotain, miten toimin ja mikä auttaa:
Mikä meillä on nimenomaan toiminut ja auttanut uhmakohtauksiin (lapsi kohta 2 vuotias) (jos katsoo tota MLL numeroidut vinkit uhmakohtauksiin ketju aiempana):
MEIDÄN KONSTIT:
Me ollaan vanhempina päätetty tärkeimmät linjaukset: ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat yms. muut ns. rutiinit. Niistä pidetään kiinni. Lapsi nukkuu perhepedissä, joten iltataisteluja tai yöhuutoja ei ole ollut koskaan (eli tuoMLL vinkki numero 1)
Lapsi 2 v saa osallistua ikätasonsa mukaisesti touhuun ja päätöksiin. (MLL vinkki numero 2)
Koti on tehty mahdollisimman taaperoystävälliseksi = kiellettyjä paikkoja / asioita on mahdollisimman vähän (kohta 16. Järjestä koti sellaiseksi, että siellä voi leikkiä ilman, että koko ajan täytyy kieltää tai varoa jotain. )
Puhutaan ja selitetään ikätason mukaisesti TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ (kohta 5)
"Kohta on aika lähteä puistosta, kohta on aika syödä" "varoitukset" noin 5 kertaa toistettuna 10 minsan aikana, jotta lapsi saa aikaa totuttautua, että kohta jokin asiaa tulee tapahtumaan, ettei tule hänelle yllätyksenä. (kohta 6)
Tähän saakka me vanhemmat ollaan pysytty rauhallisina uhmakohtauksen aikana ja se on auttanut tosiaan, uhmakohtaus kestää harvoin 10 min, yleensä vain pari minsaa (kohta 7)
Emme sano mitään pahaa hänelle (kohta 8)
Kehutaan tosi paljon, kun auttaa arjen askareissa tai leikkii taitavasti (kohta 9)
Meillä on kiireetöntä yhdessäoloa ja perusrutiinit (kohta 10)
Huumori voi keskeyttää pahimman huudon. Teen jotain hassua yms. niin lapsi alkaakin nauraa ja uhma unohtuu. Harhautus: pyydän tulee ikkunasta katsoo, josko pikku oravat tulee ikkunan alle leikkimään. Tai otan kynää ja paperia ja alan piirtää ja kysyn haluaako hänkin tulla. Tai alan tekee jotain tosi kivaa, mihin lapsi tulee mukaan. (kohta 14)
Yhdessätekeminen (kohta 15)
18. Alkavan kiukun hetkellä lapsen huomion voi suunnata uuteen asiaan. Voit myös alkaa kaikessa rauhassa puuhata jotain mielenkiintoista ja katsoa, lähtisikö lapsi mukaan. Voit myös tehdä jotain yllättävää, vaikka kuperkeikan, ja saada lapsen unohtamaan kiukkuolon.
19. Moite, uhkailu ja rangaistukset eivät ole rakentavia aseita uhman kohtaamiseen.
20. Keskustelkaa tilanteesta raivokohtauksen jälkeen rauhassa. Lapsi voi olla uupunut, surullinen ja kokea syyllisyyttä. Yhteinen mukava tekeminen ja sylittely auttavat ymmärtämään, että kaikki on taas hyvin, ja lapsi on vanhemmalle edelleen rakas.
Sitten kun on isompi ja raivoaa, niin ota holdingote käyttöön.