Miten tuo Eva Wahlström oikein jaksaa? Ite olen ollu synnytysten jälkeen ihan poikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VieraS
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja voi elämä...:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
MITÄ HELVETTIÄ SE TEILLE KUULUU JAKSAAKO HÄN VAI EI?!?!!

no musta on ainakin hienoa että joillakin on energiaa. Ja että ollaan yksilöitä. Ja on kiva verrata itseen ja naureskella itselle kuinka itse ei pystisi koskaan samaan.

Miksiköhän täällä yleensäkin tehdään aloituksia...? Keskustelun ja rupattelun vuoksi.

no älä jauha paskaa! haukkumisketjuahan sinä tästä yritit saada aikaiseksi.

no menepäs nyt peilin eteen ja vilkaise sinne. Kuka täällä haukkuu ja huutaa?? Minun suuhuni on turha laittaa sanoja ja mun omatunto on puhdas. Kaikki ei ole katkeria. Ja ymmärtää että ihmiset on erilaisia ja erilaisessa kunnossa. Miksi haluaisin haukua ihmistä jonka synnytys ja raskaus on mennyt hyvin ja joka palautuu nopeasti? Ei se ole minulta pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pienenhetken:
mun tuttu oli 3päivää synnytyksen jälkeen vetämässä aika rankan aerobic-tunnin :D että kyllä ne toiset siihen pystyy...

Hienoa ! :)

Mun äitikin on ollut itseasiassa synnytysten jälkeen nopeasti kuosissa ja kilotkin on jääneet laitokselle. En sitten tullut äitiini... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja pienenhetken:
mun tuttu oli 3päivää synnytyksen jälkeen vetämässä aika rankan aerobic-tunnin :D että kyllä ne toiset siihen pystyy...

Hienoa ! :)

Mun äitikin on ollut itseasiassa synnytysten jälkeen nopeasti kuosissa ja kilotkin on jääneet laitokselle. En sitten tullut äitiini... :D

ja itseasiassa veti parit jumpat sinä päivänäkin kun lähti synnyttämään. ne jotka tekee tollasta työkseen, niin oikeesti pystyy siihen kyllä heti synnytyksen (normaalin) jälkeen. en epäile yhtään, etteikö eva vois muutaman kuukauden päästä kilpailla =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja pienenhetken:
ja voihan se olla ettei eva imetä... kun sitä tissitilannetta mietitte :snotty:

Jos se sitoo ne rinnat jotenkin?? Ja käyttää jotain suojaa treenatessa? Kyllähän niitä kaikkia apuvälineitä on kehitetty huippu-urheilussa. Nyrkkeily on mulle vähän vieras laji.
 
Urheilijat pitää itsensä kunnossa myös raskausaikana, eikä päästä itseään plösöksi, joten synnytyksen jälkeen o helppo palata treeneihin. Kannattas monen tuoreen äidinkin ruveta pikkuhiljaa harrastamaan, ei se lapsi maailmannapa ole, kyllä se pärjää vaikka äiti käy liikkumassa tunnin siellä toisen täällä. Lapsi tulee perheeseen, ei sen tarkoitus ole muuttaa koko maailmaa, vaan sopeutua perheen elämään. Miksi koko muun maailman pitäisi lakata, kun perheeseen syntyy vauva? Vauvankin on ihan hyvä tottua olemaan isän, mummin tai vaikka kummin kanssa, kun äiti tekee omia juttuja. Pitäkää äidit itsenne kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, jolloin teistä on enemmän iloa vauvallenne jaksamisen muodossa, miehellenne *wink* ja ystävillenne.
 
No niin, terve lapsi maailmassa vaikka moni täällä manaili että keskenmeno tulee kun sirkustemppuja raskaana tekee. No, jatketaan suunpieksentää sitten sillä että jo pian synnytyksen jälkeen alkaa taas urheilla aktiivisesti... Ootte te aika säälittäviä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja pienenhetken:
ja itseasiassa veti parit jumpat sinä päivänäkin kun lähti synnyttämään. ne jotka tekee tollasta työkseen, niin oikeesti pystyy siihen kyllä heti synnytyksen (normaalin) jälkeen. en epäile yhtään, etteikö eva vois muutaman kuukauden päästä kilpailla =)

Pitäiskö munkin tähdätä tuohon (mahdollisessa) ensi raskaudessa. :D

Ennen raskautta huippukunnossa niin sitten sujuisi se lapsivuodeaikakin helpommin.
Ja jos raskauskin menis paremmin. Ei aina voi mennä pieleen, eihän..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Urheilijat pitää itsensä kunnossa myös raskausaikana, eikä päästä itseään plösöksi, joten synnytyksen jälkeen on helppo palata treeneihin. Kannattas monen tuoreen äidinkin ruveta pikkuhiljaa harrastamaan, Pitäkää äidit itsenne kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, jolloin teistä on enemmän iloa vauvallenne jaksamisen muodossa, miehellenne *wink* ja ystävillenne.

Mä käyn jumpassa. Ja tekee kyllä hyvää niin henkisesti ja fyysisestikin. Aloitin n. 3kk synnytyksen jälkeen. Heti kun alkoi pää ja kroppa taas toimia :saint:
Vaikka en kyllä mikään nuori olekaan enää :D
 
Nuo kommentithan oli managerimiehen jutusteluja. Voipi tulla ukkelille yllätyksenä että Evalla saattaa marssijärjestys muuttua eikä urheilu olekaan enää ykkönen, ehkä hyvä kakkonen.
 
Miksi Evan pitäisi luopua tavoitteistaan saati elämäntyylistään ja unelmistaan lapsen takia? Toki lapsi on tärkeä ja tulee siinä rinnalla rakkaana, mutta kai sitä äiti voi unelmiaan tavoitella samalla, kun on äiti? Onhan lapsella isä ja isovanhemmat sekä ystävät. Lapsi todella tulee perheeseen, ei koko perheen tarvitse muuttua lapsen mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Urheilijat pitää itsensä kunnossa myös raskausaikana, eikä päästä itseään plösöksi, joten synnytyksen jälkeen o helppo palata treeneihin. Kannattas monen tuoreen äidinkin ruveta pikkuhiljaa harrastamaan, ei se lapsi maailmannapa ole, kyllä se pärjää vaikka äiti käy liikkumassa tunnin siellä toisen täällä. Lapsi tulee perheeseen, ei sen tarkoitus ole muuttaa koko maailmaa, vaan sopeutua perheen elämään. Miksi koko muun maailman pitäisi lakata, kun perheeseen syntyy vauva? Vauvankin on ihan hyvä tottua olemaan isän, mummin tai vaikka kummin kanssa, kun äiti tekee omia juttuja. Pitäkää äidit itsenne kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, jolloin teistä on enemmän iloa vauvallenne jaksamisen muodossa, miehellenne *wink* ja ystävillenne.

Ihan noin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Ystäväni oli sm- tason urheilja saadessaan lapsen, mutta vaikea synnytytys, jonka aiheuttamia vammoja jouduttiin korjailemaan useampaan kertaan esti kaiken harjoittelun ja jopa normaalin lenkkeilyn useiksi kuukausiksi. Ei hän palannut pian synnytyksen jälkeen harjoittelemaan kuten oli ajatellut.
Synnytykset ja raskaudet ovat erilaisia eikä huippukuntokaan ole mikään tae nopeasta palautumisesta.
Ja tuosta olen kyllä eri mieltä, että vauvan tulee sopeutua ja äiti voi ja äidin pitää jatkaa entiseen malliin menojaan.Kyllä meillä on rauhoituttu lapsen synnyttyä joksikin aikaa ja vauva on saanut rauhassa totulla uuteen maailmaan, omaan kotiin ja omaan perheeseen. Näin on ollut meillä hyvä .
 
Heh. Kyllähän sitä jos on toissapäivänä synnyttänyt, niin kuvittelee että jaksaa. Vetää vielä hormoneiden voimalla. Kyllä se todennäköisesti iskee sieltä takaisin tossa kuukauden, parin päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jeno:
Kyllä hän varmasti hyvässä kunnossa on, mutta lapsivuodeaikainen väsymys, mielentilamuutokset, täydet rinnat yms. voi tulla yllätyksenä. Itse neuvoisin häntä ottamaan rauhallisemmin vähän aikaa ja antaa itselle aikaa tottua uuteen pikkuihmiseen ja sen tuomiin muutoksiin sekä antaa kehon vähän palautua ennen suurempia rääkkejä.

No minä taas itse sanoisin, että kokeilkoon ihan rauhassa sitä treenaamista ja suurempia rääkkejä, jos se on liian rankkaa niin sitten vaan ottaa rauhallisemmin. Jos se ei ole liian rankkaa, niin mikäs siinä sitten. Jos ymmärtää antaa lapselle tarpeeksi lapsen tarvitsemia asioita, ei hän menetä mitään, vaikka aloittaakin treenin aikaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pitäkää äidit itsenne kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, jolloin teistä on enemmän iloa vauvallenne jaksamisen muodossa, miehellenne *wink* ja ystävillenne.

Tyypillinen ajatusmaailma. Pitäkää naiset itsenne kunnossa kaikkien muiden iloksi... :headwall: :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja aD:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Urheilijat pitää itsensä kunnossa myös raskausaikana, eikä päästä itseään plösöksi, joten synnytyksen jälkeen o helppo palata treeneihin. Kannattas monen tuoreen äidinkin ruveta pikkuhiljaa harrastamaan, ei se lapsi maailmannapa ole, kyllä se pärjää vaikka äiti käy liikkumassa tunnin siellä toisen täällä. Lapsi tulee perheeseen, ei sen tarkoitus ole muuttaa koko maailmaa, vaan sopeutua perheen elämään. Miksi koko muun maailman pitäisi lakata, kun perheeseen syntyy vauva? Vauvankin on ihan hyvä tottua olemaan isän, mummin tai vaikka kummin kanssa, kun äiti tekee omia juttuja. Pitäkää äidit itsenne kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, jolloin teistä on enemmän iloa vauvallenne jaksamisen muodossa, miehellenne *wink* ja ystävillenne.

Ihan noin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Ystäväni oli sm- tason urheilja saadessaan lapsen, mutta vaikea synnytytys, jonka aiheuttamia vammoja jouduttiin korjailemaan useampaan kertaan esti kaiken harjoittelun ja jopa normaalin lenkkeilyn useiksi kuukausiksi. Ei hän palannut pian synnytyksen jälkeen harjoittelemaan kuten oli ajatellut.
Synnytykset ja raskaudet ovat erilaisia eikä huippukuntokaan ole mikään tae nopeasta palautumisesta.
Ja tuosta olen kyllä eri mieltä, että vauvan tulee sopeutua ja äiti voi ja äidin pitää jatkaa entiseen malliin menojaan.Kyllä meillä on rauhoituttu lapsen synnyttyä joksikin aikaa ja vauva on saanut rauhassa totulla uuteen maailmaan, omaan kotiin ja omaan perheeseen. Näin on ollut meillä hyvä .


Toki kaikki on yksilöllistä ja komplikaatioita saattaa tulla. Synnytyksessä on aina omat vaaransa. On ne kyllä vaikka ihan lenkkeilyssäkin. Mutta pääsääntöisesti kannattaa pitä itsestään huolta, liikkua ja reippailla raskaan ollessaan, että synnytyksen jälkeen. Omaa kroppaansa kuuntelemalla.

Minun mielestä elämän tulisi jatkua siten, että mikä on ollut vanhemmille tärkeää ennen lasta (isän tikkakerho, äidin jumpat, isän metsästysreissut, äidin shoppailukierrokset jne,) olisi tärkeää jatkossakin. Ei elämä saa loppua lapsentuloon. Siitä kärsii loppupeleissä koko perhe. Nähty on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pitäkää äidit itsenne kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, jolloin teistä on enemmän iloa vauvallenne jaksamisen muodossa, miehellenne *wink* ja ystävillenne.

Tyypillinen ajatusmaailma. Pitäkää naiset itsenne kunnossa kaikkien muiden iloksi... :headwall: :flower:

Jos äiti väsyy, ei jaksa, siitä todella kärsii kaikki; lapsi/lapset sekä mies. Vai onko sinun mielestä KIVA jos olet äiti olla huonossa kunnossa ja väsynyt, etkä itse kärsi siitä?

Jos äiti käy tuulettumassa haluamallaan tavalla, oli se sitten oluella ystävien kanssa, jumpassa, ostoksilla, leffassa, mitä vain, hän varmasti taas jaksaa paremmin yöheräilyjä ja -syöttöjä kotona.

 
Ja muuten, miksi ihmeessä montakin synnytystä läpikäyneenä(tai vaikkapa sen yhdenkin) ei saisi lainkaan ihmetellä jonkun jaksamista? miksi ei saisi epäillä sen toisen suunnitelmien toteutumista ollenkaan? ei se haukkumista ole. :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Alkuperäinen kirjoittaja jee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pitäkää äidit itsenne kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, jolloin teistä on enemmän iloa vauvallenne jaksamisen muodossa, miehellenne *wink* ja ystävillenne.

Tyypillinen ajatusmaailma. Pitäkää naiset itsenne kunnossa kaikkien muiden iloksi... :headwall: :flower:

Jos äiti väsyy, ei jaksa, siitä todella kärsii kaikki; lapsi/lapset sekä mies. Vai onko sinun mielestä KIVA jos olet äiti olla huonossa kunnossa ja väsynyt, etkä itse kärsi siitä?

Jos äiti käy tuulettumassa haluamallaan tavalla, oli se sitten oluella ystävien kanssa, jumpassa, ostoksilla, leffassa, mitä vain, hän varmasti taas jaksaa paremmin yöheräilyjä ja -syöttöjä kotona.

Tääkin riippuu niin siitä, että mikä lasketaan väsymiseksi. Joillain se on sitä, että on nukkunut pari yötä huonommin ja toisilla se on jo masennuksen puolella.
 
eikai se kaikilla ole niin rankkaa :saint:
Itselläni ainakin synnytys kesti tunnin ja vauva tuli parilla ponnistuksella pihalle, ei ollut värkki yhtään kipeä enkä edes uskonut että olen synnyttänyt..lähdin jo seuraavana aamuna kotiin sairaalasta
ja jo viikon päästä olin treeneissä =)
Mitä valvomiseen tulee niin molemmat lapseni ovat vauvoina olleet kuin enkeleitä, en muista kuin yhden valvotun yön kun tyttö sai 8kk ikäisenä jonkun oksuripulitaudin, molemmat heräsivät 1-2krt yössä syömään. Ei ollut rankkaa ei.
ja hyvät rintaliivit tukee kunnolla, ainoa huono puoli on se jos Eva meinaa lähteä hirveellä draivilla taas kisaamaan jne niin harmittaa vauvan puolesta :(
 
Itse olin alkuun ainakin niin väsy ettei kävelylenkkejä kummempaa, puolen vuoden kuluttua synnytyksestä rupesin käymään jumpalla. Silloinkin vielä imetys haittasi, hikoili runsaammin ja väsyi helpommin, juoda ja syödä täytyi ihan mahdottomia....
 

Similar threads

Yhteistyössä