Miten unohtaa?

[apua]

Kaipaan kipeästi apuanne, sillä mielessäni on pyörinyt lähes pakkomielteen tavoin mies, jonka kanssa meillä on ollut viimeisen vuoden aikana alkava suhde, mutta joka kariutui järkisyistä ja molempien päätöksestä, sillä lähdimme eri paikkakunnille elämäntilanteiden pakottamana. Miten saada hänet pois mielestä? en ahdistele häntä, enkä pidä mitään yhteyttä, mutta ajattelen häntä päivittäin paljon. En tiedä hänen ajatuksiaan, enkä ole siis myöskään ilmoittanut hänelle ajatuksiani. Miksi en saa häntä mielestäni?Pelkään elämäni valuvan hukkaan, sillä en löydä mielestäni hänelle vertaista enkä ole kiinnostunut edes etsimään. En kuitenkaan aio myöskään ottaa häneen yhteyttä, sillä tiedän tilanteemme olevan toivoton.

 

[just]

tää on just niitä tapauksia kun ei uskalleta elää...Järkisyyt...ja nyt sit haikailet ja vingut miehen perään..olisit elänyt sen miehen aikanaan,niin ei tarttis nyt vinkua siellä..Siskot,veljet ottakaa opiksenne..Tehkää elämässänne vaikeita,rohkeitakin päätöksiä..uskaltakaa tehdä sellaisiakin päätöksiä missä ei takuulla ole mitään järkeä...ettei tarvitse täällä ellien palstalla jälkeen päin vinkua

 

[nimetön]

kuulostaa siltä että tilanne on vaikea. Mutta sen siitä näköjään saa, kun laittaa asiat ihmisten edelle. Pitää valita omansa, ja järjestää asiansa sen mukaan. Vai sairaita isoäitejännekö lähditte eripaikkakunnalle hoitamaan? Jos niin, niin silloin kai päätös oli oikea. Olen sitä mieltä, että kyllä voi olla varma että elämä valuu hukkaan jos tekee liikaa asioita järjellä eikä sydämellä. Mutta noissa aikuisten asioissa eli ura ja työ, on yleensä nainen se joka heittää kaiken helvettiin miehen takia eikä toisinpäin. Näkisipä sen ihmeen joskus että mies luopuisi urasta. Luopuu vain siinä tapauksessa että on muutenkin työttömänä. Mutta sehän on JÄRKEVÄÄ. Mehän olemme kypsiä aikuisia, emmekä siis voi koskaan tehdä kuten olisi mukavinta ja onnellisinta vaan siten että kaikilla vituttaisi mahdollisimman paljon joka päivä surkeaan kuolemaamme saakka.

 

[apua]

Totta kaikki, molemmat vastaukset. Mutta tehty mikä tehty ja nyt kaipaisin neuvoja miten päästä yli!

 

[neuvoja apualle]

Tapaile miehiä. Kun saat huomiota muilta, unohdat entisen, tai jopa nykyisen. Tästä osaavat pettäjänaiset kertoa tarkemmin.
Kaikki unohtuu aikanaan. En tiedä unohtuuko se oikea koskaan.

 

[mies]

Olet ihastunut. Miksi sinun pitäisi heti unohtaa? Miksi sinä et voisi ajatella vaaleanpunaisia ajatuksia. Jos et kuitenkaan tapaa häntä, niin anna ajatusten laukata, kyllä luonto nekin ajatukset arkipäiväistää.

 

[samoin]

Minulla on ihan sama ongelma, ajattelen tuota miestä miltei päivittäin, tosin nyt vuoden eron jälkeen hitaasti alkaa tulla päiviä lisää jolloin hän ei tule mieleen. Lisäksi tein päätöksen, etten enää haikaile hänen peräänsä, sillä kerroin hänelle tunteistani paljonkin eron jälkeen ja tapasimmekin, mutta hän pysyi enemmän päätöksessään vaikkakaan ei täysin. Sitten tapasin uuden miehen, joka on kaikkea mitä toivoa voin, ja ihastuinkin häneen ja seurustelemme. Silti tuo toinen palaa mieleen, ei niinkään esim. seksifantasiana tm. mutta kaipaan sitä, että voisin hänen kanssaan puhua, kuulla hänen kuulumisiaan, mutta en voi. Hänessä oli paljon huonoja puolia, mutta jotenkin kaipaan hänen kanssaan keskustelua ja pieniä juttuja, ihan kuin ne huonot asiat unohtuisivat ja hyvät tulee mieleen.
Mutta aika parantaa, siihen vain voin uskoa.

 

[poika]

Kannattaisi kysyä asiasta joltain yhteseltä tutultanne mikä voisi olla vastaus, mutta enpä usko että, nyt kannattaisi unohtaa kokonaan

 

[apua]

Tapaamme joskus sattumalta, esimerkiksi samoissa juhlissa, kun olen käymässä vanhalla kotipaikkakunnallani. Käyttäydymme kuitenki korrektisti, en halua olla se joka alkaa vinkumaan yhteisen päätöksen jälkeen ja siksi olen pidättäytynyt näissä juhlissakin etäisenä. Toki tervehdimme toisiamme hyvin tuttavallisesti ja selvää on ettei välillämme ole mitään riitojakaan tms..Paistaakohan minusta läpi tunteeni, vaikka en tee elettäkään osoittaakseni niitä? Olen vain kohtelias ja ystävällinen, koska ei ole syytä kiukutellakaan.
En kuitenkaan itsekään välttämättä haluaisi enää aloittaa tätä suhdetta uudelleen, sillä edelleen ne järkisyyt ovat painavia, välillämme on yli 600 kilometriä ja toteutamme kauan ennen toisiamme olleita unelmia, joita siellä toisen paikkakunnalla ei voisi toteuttaa....on siis unohdettava!mutta se on vaikeaa!

 

[mies]

"".Paistaakohan minusta läpi tunteeni, vaikka en tee elettäkään osoittaakseni niitä? Olen vain kohtelias ja ystävällinen, koska ei ole syytä kiukutellakaan.""

Ovat muuten kiihottavia nuo tapasi, sinussa on haastetta.

 

[apua]

Olisit ehkä oikeasti tuota mieltä, jos näkisit minut. Ulkonäkö ei ole ole ongelma. Ammatikin sen jo osoittaa.

 

[typy]

Nyt äkkiä uusia ajatuksia, tekemistä ja miehiä kehiin..kyllä se siitä unohtuu jos haluat.. joko päätät unohtaa tai et. Jos et, niin sitten otat yhteyttä! Maailma on miehiä täynnä, itse päätät kenen kohdalla haluat pysähtyä. Turha on jäädä tuleen makaamaan, kun edessä voi odottaa vaikka mitä

 

[emmie]

Älä yritä kieltää tunteitasi, siten se ei ainakaan onnistu, nimimerkillä ""kokemusta on"". Ota yhteyttä ja anna itsellesi lupa tuntea niin kuin tunnet. Tee asian hyväksi jotain, ellei suhteesta tulee mitään, niin ei tule, mutta ikinä et tule hänestä eroon pääsemään jos kiellät tunteesi.
Ainoa tapaa on elää juttu läpi, tuli mitä tuli.
Ettet vain alitajuisesti pelkäisikin torjuntaa, etkä siksi ota yhteyttä?

 

[apua]

No siis luonnollisesti torjuntakin pelottaisi..mutta totuus on että pitkä välimatka ja muuten kiireinen elämäkin vaikuttavat. En haluaisi rakastua enää tämän enempää ja sitten joutua luopumaan vielä kivuliaammin..

 

[oh oh]

taidat nauttia siitä, että saat kaivata ja kestää kovaa kohtaloa.
Oletko lukenut liikaa harlekiinikirjoja, joissa kaunis nainen luo uraa ja mies hakee lopulta väkisin, sanoen että en olisi kestänyt päivääkään ilman sinua enää. Vänkääjä olet.