miten vaikeeta ois teille

[Tiia]

"luopua" lapsistanne? Olemme siis mieheni kanssa päätyneet eroon. Molemmat luonnollisesti haluisivat lapsemme luokseen asumaan. Lapset ovat 3v, 5v ja 7v. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että hän jäisi lasten kanssa omakotitaloomme ja ottaisi lapset luokseen asumaan. Miehellä on päivätyä, säännölliset lomat yms. Itse teen 3-vuorotyötä ja lomat on yleensä ihan miten sattuu. Miehen mielestä hänellä olisi enemmän aikaa lapsille...
Mutta mä en voi, en vaan voi antaa lapsia kokonaan hänelle. Kaksi kotia taas kävisi lapsille liian rankaksi...en hemmetti tajua mitä me tehdään. Lapset on nyt minun luonani koska minulla 3vko:n loma. Viimeksi eilen olemme aiheesta keskustelleen. Mieheni ei mitenkään painosta minua, mutta käskee kuitenkin ajattelemaan lastensa parasta...
Lapset varmaan pärjäisivät hyvin isänsä kanssa, mutta kamala luopumisen tuska. Jos mä en luovu, niin mies joutuu luopumaan.
Tietysti näkisin lapsiamme lähes päivittäin, mutta en voi edes ajatella, että joutuisin asumaan ilman heitä

 

[rakkaimpani]

niin no en ainakaan luopuisi. tuskin kukaan äiti,joka rakastaa lapsiansa :|

 

[tiia]

niin no en ainakaan luopuisi. tuskin kukaan äiti,joka rakastaa lapsiansa :|

Niinpä! Kun en mäkään voi "luopua". En vaan voi. En vaan tajua miten tämä tilanne saadaan selvitettyä!

 

[Taevahan Tosi]

En pystyisi luopumaan

 

[inda]

miksi eroatte? ettekö voisi olla yhdessä? se olisi kaikille helpoin ratkaisu.

 

[Tiia]

En pystyisi luopumaan

Joo, en minäkään. Mutta kun ei voi ex-ukkokaan. Niin kirjaimellisesti kusessa ollaan!

 

[Homo heidelbergensis]

Ainakin meillä se olisi yhtä vaikeaa sekä miehelle että mulle "luopua" lapsista. Jonkun on varmaan pakko silti joustaa, jos yhteisessä kodissa ei voida enää asua. Ei varmasti ole olemassa mitään yksiselitteisen helppoa ratkaisua, mutta ehkä me yritettäisiin tehdä siedettävä ja joustava kompromissi - ei mitään ti+to+joka toinen vkl -kuviota.

 

[Tiia]

miksi eroatte? ettekö voisi olla yhdessä? se olisi kaikille helpoin ratkaisu.

Meidän yhdessäolo on täysin mahdotonta. Ei onnistu. KAi meidän täytyy alkaa suunnitella, että lapset ovat vuoroviikoin isällään ja minulla. Toivoin vaan että asia ratkeaisi jollain muulla tapaa, tuo tulee käymään lapsille mun mielestä liian rankaksi. Mutta haluan olla lojaali myös exälleni. Hitto kun hatuttaa!

 

[Tallu -]

Mä voisin tehdä sen ratkaisun, että lapset asuisivat isänsä kanssa pääsääntöisesti, jos se lasten olosuhteet huomioiden olisi järkevää. Isäntä on ihan yhtä pätevä vanhempi heille kuin minäkin, joten lasten parasta ajattelisin. Ja juurikin rakkaudesta lapsiani kohtaan sen tekisin.

 

[minä]

No mä en ole LUOPUNUT lapsistani vaikka asuvatkin isänsä luona.Mikä joko-tai jako olisi edes tehtävä?Ja miksi kunnollinen ja lapsistaan käytännössä paremmin huolehtimaan pystyvä isä ei saisi jäädä lasten kanssa asumaan?Miksi kuvittelet,että lapsesi kannalta olisi parempi muuttaa äidin kanssa pois tutusta kodista ja joutua epäsäännöllisten työvuorojesi takia hankalammin hoitoon yms.?Itsekäs olet jos ajattelet vain asiaa omalta kannaltas!!Mieti nyt vaan lastesi parasta.

 

[Tiia]

Mä voisin tehdä sen ratkaisun, että lapset asuisivat isänsä kanssa pääsääntöisesti, jos se lasten olosuhteet huomioiden olisi järkevää. Isäntä on ihan yhtä pätevä vanhempi heille kuin minäkin, joten lasten parasta ajattelisin. Ja juurikin rakkaudesta lapsiani kohtaan sen tekisin.

Kyllä mä toisaalta ymmärrän miehen kannan asiaan. Tarhassa tarviis olla vaan päivisin (kun mulla on illasta yleensä heti aamu..joten hakisin joskus illalla 21:30 aikaan ja veisin 6:30 takaisin tarhaan)..ja yötyöt sun muut. Mutta olin ajatellut, että exä kattois heitä tuolloin. MIlloin mä käytännössä sitten edes näkisin lapsiani. Nyt olen voinut nähdä heitä ennen iltavuoroon menoa, aamuvuoron jälk. on mukavaa puuhailla yhdessä, ja öitä on vaan pari listassaan. Mutta jos lapset asuisivat isällään en näkisi heitä kuin pari kertaa viikossa, tai no varmaan olis mahdollista päivittäin nähdä, mutta raskaaksi se tekisi mun ja lasten arjen. Laitoin exälle just viestiä, että tulis taas juttelemaan. Pakko saada joku ratkaisu aikaiseksi.

 

[rakkaimpani]

sinä olet kuitenkin äiti, minä saan sinun kirjoituksesta sen kuvan että olisit valmis luopumaan, sinä otat lapset, ja isä saa tulla katsomaan aina kun haluaa,ja vaikka v-loput isällä, ei lapset siitä kärsi, kun pidätte samat säännöt molemmissa, ja eroatte sovussa, mä en miettisi edes tätä asiaa, mun mielestä päivänselvää! etkö voi etsiä työtä joka ei ole kolmivuoroa, ja voihan lapset olla isällä kun sinä töissä. haet kotia kun tulet. en käsitä äitejä jotka antaisi lapsensa toiselle asumaan,vaikka isä kyseessä, paisi jos jtn henkisiä ongelmia,tai muuta vastaavaa

 

[Tiia]

No mä en ole LUOPUNUT lapsistani vaikka asuvatkin isänsä luona.Mikä joko-tai jako olisi edes tehtävä?Ja miksi kunnollinen ja lapsistaan käytännössä paremmin huolehtimaan pystyvä isä ei saisi jäädä lasten kanssa asumaan?Miksi kuvittelet,että lapsesi kannalta olisi parempi muuttaa äidin kanssa pois tutusta kodista ja joutua epäsäännöllisten työvuorojesi takia hankalammin hoitoon yms.?Itsekäs olet jos ajattelet vain asiaa omalta kannaltas!!Mieti nyt vaan lastesi parasta.

No kiitos vaan. Totta hemmetissä mä ajattelen asiaa lasteni kannalta, en kai tätä muutoin näin miettisikään. Kylläpä lämmitti, kiitti!

 

[tziisus]

Onko toi ap ihan kako? Kun siis edes tosissaan miettii, että antaisi omat lapsensa miehelleen?

 

[Dietorelle]

en pystyisi mutta olisi se lapsille paras.

ettekö voisi muuttaa toisianne lähelle?
ja lapset tosiaan asuis ilta /yö vuoroina isällä
ja päivä ja ilta vuoroina lapset sulla.

en usko että lapset kärsii kahdesta kodista.
kunhan on yhessä hoitopaikassa ja samassa koulussa ja samat kaverit asuu lähellä

 

[minä]

sinä olet kuitenkin äiti, minä saan sinun kirjoituksesta sen kuvan että olisit valmis luopumaan, sinä otat lapset, ja isä saa tulla katsomaan aina kun haluaa,ja vaikka v-loput isällä, ei lapset siitä kärsi, kun pidätte samat säännöt molemmissa, ja eroatte sovussa, mä en miettisi edes tätä asiaa, mun mielestä päivänselvää! etkö voi etsiä työtä joka ei ole kolmivuoroa, ja voihan lapset olla isällä kun sinä töissä. haet kotia kun tulet. en käsitä äitejä jotka antaisi lapsensa toiselle asumaan,vaikka isä kyseessä, paisi jos jtn henkisiä ongelmia,tai muuta vastaavaa

No miten sä olet parempi kasvattaja lapsilles kuin miehes?Vai ootko ehkä itse tehnyt lapsia jonkun mielenterveysongelmaisen kanssa?Ja mikä on lapsen paras ap:n tapauksessa?Puhuu asiasta vaan OMALTA kantiltaan,ei lapsen.

 

[tenkkapoo]

Onko toi ap ihan kako? Kun siis edes tosissaan miettii, että antaisi omat lapsensa miehelleen?

Kai ne nyt vähän sen miehenkin lapsia on?

 

[rakkaimpani]

tiia. sä voit etsiä uuden työpaikan, pyytää vähemmän työvuoroja tai jtn, minä en käsitä sinua, eikä sympatiaa kyllä heru yhtään, jopa suututtaa! :kieh:

 

[Tiia]

sinä olet kuitenkin äiti, minä saan sinun kirjoituksesta sen kuvan että olisit valmis luopumaan, sinä otat lapset, ja isä saa tulla katsomaan aina kun haluaa,ja vaikka v-loput isällä, ei lapset siitä kärsi, kun pidätte samat säännöt molemmissa, ja eroatte sovussa, mä en miettisi edes tätä asiaa, mun mielestä päivänselvää! etkö voi etsiä työtä joka ei ole kolmivuoroa, ja voihan lapset olla isällä kun sinä töissä. haet kotia kun tulet. en käsitä äitejä jotka antaisi lapsensa toiselle asumaan,vaikka isä kyseessä, paisi jos jtn henkisiä ongelmia,tai muuta vastaavaa

No miten sä olet parempi kasvattaja lapsilles kuin miehes?Vai ootko ehkä itse tehnyt lapsia jonkun mielenterveysongelmaisen kanssa?Ja mikä on lapsen paras ap:n tapauksessa?Puhuu asiasta vaan OMALTA kantiltaan,ei lapsen.

Aika jännä kanta sulla, jos itse olet lapsistas luopunut! MIksi pitää heti hyökätä vastaan?

 

[harmaa]

Mä voisin tehdä sen ratkaisun, että lapset asuisivat isänsä kanssa pääsääntöisesti, jos se lasten olosuhteet huomioiden olisi järkevää. Isäntä on ihan yhtä pätevä vanhempi heille kuin minäkin, joten lasten parasta ajattelisin. Ja juurikin rakkaudesta lapsiani kohtaan sen tekisin.

näin minäkin ajattelen. lapsen paras on myös minun paras ja jos se merkitsee sitä, että lapset jää isälleen joka on yhtä pätevä huoltaja kuin minäkin niin silloin ne jää isälle. sydäntä se raastaisi, mutta niin tekisin.
Tosin täytyy kyllä vanhempien välit olla täysin kunnossa, ettei tule esteitä tapaamisille ja ei aikuiset puhu pahaa lapsille etävanhemmasta.
myös niin, että lapsilla olisi oikeus vaihtaa mieltään ja muuttaa etävanhemman luokse.
Muuttaisin itse niin lähelle lapsia kuin mahdollista.
erot ovat ikäviä, mutta joskus pakollisia.

 

[vieras]

niin no en ainakaan luopuisi. tuskin kukaan äiti,joka rakastaa lapsiansa :|

Niin tai se isä!

 

[minä]

Mä voisin tehdä sen ratkaisun, että lapset asuisivat isänsä kanssa pääsääntöisesti, jos se lasten olosuhteet huomioiden olisi järkevää. Isäntä on ihan yhtä pätevä vanhempi heille kuin minäkin, joten lasten parasta ajattelisin. Ja juurikin rakkaudesta lapsiani kohtaan sen tekisin.

Ehdoton peesi!!!

Mieti nyt vain puhtaasti mikä on lapsillesi parasta. Objektiivisesti katsoen se on tuttu ja turvallinen koti, säännöllisyys, etc. Ei se päätöksen silloin niin vaikea pitäisi olla, mikäli rakastaa lapsiaan enenmmän kun itseään.

Sillä ei ole mitään merkitystä kumpi on äiti ja kumpi isä, mikäli olette lapsia yhtälaisesti rakastaneet ja hoitaneet tähänkin asti. En todellakaan ymmärrä sitä näkökantaa, että äidillä olisi enemmän "oikeuksia" lapsiin!

 

[Tiia]

tiia. sä voit etsiä uuden työpaikan, pyytää vähemmän työvuoroja tai jtn, minä en käsitä sinua, eikä sympatiaa kyllä heru yhtään, jopa suututtaa! :kieh:

No en voi mitään jos suututtaa. Tottakai yritän saada säädyllisemmät työajat jos se on mahdollista, mutta se nyt ei ole yksistään minusta kiinni. Jos ei muita töitä ole tarjolla niin ei ole. Sairaanhoitajille täällä päin vähemmän päivätyötä tarjolla. Ja ei ole tarkoitus aloittaa mitään tappeluketjua. LÄhinnä nyt vaan kysyin kyllä, että miten vaikeeta luopuminen teille muille olisi? Ja olenko jotenkin outo kun en haluaisi luopua.

 

[rakkaimpani]

minälle, en kyllä on mahtava mies, ja isä, mutta en ikinä luopuisi lapsistani, uuden työpaikan voi etsiä, mutta antaa ne pois jota olet 9kk kantanut, rakastanut, huudot kuunnellut, lohduttanut, antanut heille sydämmesi, antaa pois!!!! no en todellakaan :kieh: uuden työpaikan kyllä saa, työkö on tärkeämpi? sin un pitää tehdä uhraus, onko työpaikka tärkeämpi kuin lapsesi?

 

[minä]

No et ole outo,kukaan lapsiinsa sitoutunut äiti tai isä ei haluaisi luopua lapsistaan.Aikuisuutta tarvitaan sit siinä kun lapsen asioista aletaan sopimaan.Ja jos kykenee ne ratkaisut tehdään sovussa ja lasten parasta ajatellen.