Miten voi olla ettei kaikki miehet, ja miksi ei myös naiset, tajua että lastentulo vaikuttaa elämään aika paljonkin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja shihtzu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

shihtzu

Vieras
Sitä halutaan lapsi, mutta kun se lapsi sitten syntyy, niin ei ollakaan valmiita luopumaan mistään entisestä, vaan elämän pitäisi jatkua samanlaisena kuin aiemminkin. Pakostakin se lapsi muuttaa sitä elämää ja parisuhdettakin, enää ei ole vaan kaksi aikuista, vaan siihen tulee kolmas täysin muista riippuvainen lapsi mukaan, joka vaatii oman huomionsa.

Enää ei voi mennä kuten haluaa, ei voi tehdä mitä huvittaa. Ei sitä seksiäkään voi harrastaa miten huvittaa, kyllä se lapsi siihen seksielämäänkin vaikuttaa pienessä määrin.
 
ei sitä vaan näemmä voi etukäteen tajuta.. olen ihanaa samaa kattonut vierestä ja säälin tuollaisia perheitä, joissa se lapsentulo järkyttää koko elämän...
 
minua niin riipoo kun kaverit ei tajua että minkä takia ei miestä näy enää baareissa. ei kai sitä nyt saatana kiinnosta baarissa notkua ku on päivät töissä niin tahtoo totta kait viettää illat lapsensa kanssa. toiset ei vaan voi hyväksyä millään sitä että halutaan viettää kotielämää lapsen ehdoilla eikä hyysätä sitä hoitoon koko ajan. kerran ne lapset vaan on pieniä. mummokin utelee että koska lopetan imetyksen niin saisi lapsen hoitoon viikonlopuksi. aaaaargh. taitaa nykyään olla oletus että lapsiperheet eivät saisi muuttaa arkeaan lapsen synnyttyä.
 
Mä saan suorastaan kylmiä väreitä jos ja kun luen naistenlehdistä otsikoita "lapsi ei muuta mitään" tms.. Kyllä sen ainakin PITÄISI muuttaa ja paljonkin. Toisaalta vaikka sitä vanhemmuutta koittaa jotenkin ennakoidakin, on se äidiksi/isäksi tulo aina suuri mullistus.
 
No eipä lapsi meillä paljon elämää muuttanut, toki ei moneen vuoteen muutenkaan oo baareissa käyty,ei juoda alkoholia tai muutakaan. Edelleen käydään ulkona, lapsi tulee mukaan tai menee hoitoon. Ja samanlailla käydään tapahtumissa/vierailuilla/mökillä kuten ennenkin. Meidän elämä oli kai sitten jo ennen lapsen syntymää hyvin "lapsi-ystävällistä". Vieraita käy myös meillä ja edelleen vähintään kerran kuussa käydään miehen kanssa kaksisteen "treffeillä". Meille tulee illaksi joku vahtii pikkuista ja päästään esim. leffaan ja syömään.
Leffasta/teatterissa käynti on jäänyt vähemmälle kyllä. Muttei sekään kokonaan pois.
Sanoisin että lapsi on hieman muuttanut meidän perusarkea, mutta en sanoisi että paljon.
(Poika on nyt 2v)
 
lapsi muuttaa paljon parisuhteen ja yksinelävänkin elämää. ja varsinkin siinä vaiheessa, kun sisaruksia seuraa. itselläni tiedän senkin, että joskus tuleva isovanhemmuus tekee myös vähän samaa... <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Mä saan suorastaan kylmiä väreitä jos ja kun luen naistenlehdistä otsikoita "lapsi ei muuta mitään" tms.. Kyllä sen ainakin PITÄISI muuttaa ja paljonkin. Toisaalta vaikka sitä vanhemmuutta koittaa jotenkin ennakoidakin, on se äidiksi/isäksi tulo aina suuri mullistus.


Meillä lasta yritettiin 2 vuotta. Siinä ajassa kerettiin keskustelemaan valmiiksi jo teini-iän kasvatusongelmista. :)
Ja ei se lapsi muuta arkea paljon,jos arki on jo muutenkin lapsiystävällistä. Koti on iso, auto jo valmiiksi farmari ja viikonloppujen huvituksina ystäväpariskuntien kanssa aliaksen pelaaminen tai mökkeily...
Jos elää hulvatonta bile-elämää on toki asia aivan eri, mutta aina se lapsi ei muuta sitä arkea suunnattomasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mami 29v:
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Mä saan suorastaan kylmiä väreitä jos ja kun luen naistenlehdistä otsikoita "lapsi ei muuta mitään" tms.. Kyllä sen ainakin PITÄISI muuttaa ja paljonkin. Toisaalta vaikka sitä vanhemmuutta koittaa jotenkin ennakoidakin, on se äidiksi/isäksi tulo aina suuri mullistus.


Meillä lasta yritettiin 2 vuotta. Siinä ajassa kerettiin keskustelemaan valmiiksi jo teini-iän kasvatusongelmista. :)
Ja ei se lapsi muuta arkea paljon,jos arki on jo muutenkin lapsiystävällistä. Koti on iso, auto jo valmiiksi farmari ja viikonloppujen huvituksina ystäväpariskuntien kanssa aliaksen pelaaminen tai mökkeily...
Jos elää hulvatonta bile-elämää on toki asia aivan eri, mutta aina se lapsi ei muuta sitä arkea suunnattomasti.

No meillä se meni niin, että minä kasvoin lapsen myötä ja etenkin tän toisen, mutta mies taantui ja sille iski ihan kamala vapaudenkaipuu. Kerran kännissä eron jälkeen ilmoittikin, että hän ei ikinä halua farmariautoa eikä punaista lauta-aitaa, hän haluaa elää. Arvatkaa vaan kuinka ikävältä tuo kuulosti, etenkin kun ajattelee asiaa lasten kannalta, että isä ei olekaan valmis perhe-elämään, vaan isä haluaa elää ja rellestää, joka tarkoittaa pitkälti ryyppäämistä ja hauskanpitoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mami 29v:
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Mä saan suorastaan kylmiä väreitä jos ja kun luen naistenlehdistä otsikoita "lapsi ei muuta mitään" tms.. Kyllä sen ainakin PITÄISI muuttaa ja paljonkin. Toisaalta vaikka sitä vanhemmuutta koittaa jotenkin ennakoidakin, on se äidiksi/isäksi tulo aina suuri mullistus.


Meillä lasta yritettiin 2 vuotta. Siinä ajassa kerettiin keskustelemaan valmiiksi jo teini-iän kasvatusongelmista. :)
Ja ei se lapsi muuta arkea paljon,jos arki on jo muutenkin lapsiystävällistä. Koti on iso, auto jo valmiiksi farmari ja viikonloppujen huvituksina ystäväpariskuntien kanssa aliaksen pelaaminen tai mökkeily...
Jos elää hulvatonta bile-elämää on toki asia aivan eri, mutta aina se lapsi ei muuta sitä arkea suunnattomasti.

No meillä se meni niin, että minä kasvoin lapsen myötä ja etenkin tän toisen, mutta mies taantui ja sille iski ihan kamala vapaudenkaipuu. Kerran kännissä eron jälkeen ilmoittikin, että hän ei ikinä halua farmariautoa eikä punaista lauta-aitaa, hän haluaa elää. Arvatkaa vaan kuinka ikävältä tuo kuulosti, etenkin kun ajattelee asiaa lasten kannalta, että isä ei olekaan valmis perhe-elämään, vaan isä haluaa elää ja rellestää, joka tarkoittaa pitkälti ryyppäämistä ja hauskanpitoa.


Kurjalta kuulostaa. :(
Luulen kyllä että mies vielä jonain päivänä katuu, kyllä perhe ja lapset on kumminkin elämässä tärkeintä, tollainen rilluttelu ei anna yhtään mitään verrattuna rakkaisiin ihmisiin. Toisille tuo aikuistuminen vaan tuntuu olevan ihan mahdottoman pelottavaa. Vaikea kuvitella miksi..
 
meille on nyt vuoden ikänen lapsi ja mieheni on enemmän kuin hyvä isä. touhuaa paljon lapsen kanssa ja haluaa osallistua ihan tavalliseen arkeen ja jakaa minun kanssa kotityöt ja kaikin puolin menee hyvin. ainoa just mikä ärsyttää on se että mieheen ystävät vähättelevät miestäni ja kokoajan kyselevät että miksi se ei lähde heidän kanssa mihinkään. tulisivat vuorostaan meille kylään ja koittaisivat ymmärtää ettei haluta lähteä esimerkiksi tuttujen mökille kun tiedetään että viettävät melkoisen kostean viikonlopun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mami 29v:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mami 29v:
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Mä saan suorastaan kylmiä väreitä jos ja kun luen naistenlehdistä otsikoita "lapsi ei muuta mitään" tms.. Kyllä sen ainakin PITÄISI muuttaa ja paljonkin. Toisaalta vaikka sitä vanhemmuutta koittaa jotenkin ennakoidakin, on se äidiksi/isäksi tulo aina suuri mullistus.


Meillä lasta yritettiin 2 vuotta. Siinä ajassa kerettiin keskustelemaan valmiiksi jo teini-iän kasvatusongelmista. :)
Ja ei se lapsi muuta arkea paljon,jos arki on jo muutenkin lapsiystävällistä. Koti on iso, auto jo valmiiksi farmari ja viikonloppujen huvituksina ystäväpariskuntien kanssa aliaksen pelaaminen tai mökkeily...
Jos elää hulvatonta bile-elämää on toki asia aivan eri, mutta aina se lapsi ei muuta sitä arkea suunnattomasti.

No meillä se meni niin, että minä kasvoin lapsen myötä ja etenkin tän toisen, mutta mies taantui ja sille iski ihan kamala vapaudenkaipuu. Kerran kännissä eron jälkeen ilmoittikin, että hän ei ikinä halua farmariautoa eikä punaista lauta-aitaa, hän haluaa elää. Arvatkaa vaan kuinka ikävältä tuo kuulosti, etenkin kun ajattelee asiaa lasten kannalta, että isä ei olekaan valmis perhe-elämään, vaan isä haluaa elää ja rellestää, joka tarkoittaa pitkälti ryyppäämistä ja hauskanpitoa.


Kurjalta kuulostaa. :(
Luulen kyllä että mies vielä jonain päivänä katuu, kyllä perhe ja lapset on kumminkin elämässä tärkeintä, tollainen rilluttelu ei anna yhtään mitään verrattuna rakkaisiin ihmisiin. Toisille tuo aikuistuminen vaan tuntuu olevan ihan mahdottoman pelottavaa. Vaikea kuvitella miksi..

Saa nähdä kaduttaako joskus, se on jo kyllä löytänyt itselleen uuden naisenkin, tosin se nyt oli odotettavissa, eihän se voi yksin olla ja tämä uusi on sitten tietysti lapseton, niin sillä on taas aikaa ja haluja mennä exän kanssa. Onhan se elämä tietysti helpompaa ilman vastuuta perheestä, kun voi mennä ja tehdä mitä haluaa.
 
Sanos muuta!
Vasta eräs kaveri jäi yksin lapsen kanssa kun mies yhtä äkkiä ilmottikin että kaveri jalapsi on olleet elämänsä pahimmat virheet. mitä vittu?

Ja yksi tuttu mies on kahden lapsen isä, ilmotti vaimolleen ettei koskaan olisi lapsia halunnutkaan ja läksi vaimon parhaan ystävän mukaan.
 

Yhteistyössä