Miten voikin tuntua näin helvetin pahalta!?!

[myrkkysumakki]

Minun on vaikea myöntää epäonnistuneeni. Haluan irti tästä mutta tietysti tunnen syyllisyyttä lasten takia. Miksi olen hankkinut heidät kun en pysty/halua pitää perhettä kasassa? Tunnen itseni huonoksi. Olen tehnyt tyhmästi.

Tervetuloa meidän tavallisten ihmisten joukkoon. Kukaan ei selviä elämästä tekemättä virheitä. Olet ihan normaali ihminen, et parempi tai huonompi kuin muut. Anna se itsellesi anteeksi.

Ja sitten ei kun elämässä eteenpäin!

 

[paha ihminen]

Tervetuloa meidän tavallisten ihmisten joukkoon. Kukaan ei selviä elämästä tekemättä virheitä. Olet ihan normaali ihminen, et parempi tai huonompi kuin muut. Anna se itsellesi anteeksi.

Ja sitten ei kun elämässä eteenpäin!

Kiitos! Itselleen on vaikeinta antaa anteeksi. Olen jo oivaltanut, että minun ei ole _pakko_ jäädä. Teen siis kuten olen suunnitellutkin. Ensin se asumusero keväällä tai jopa aikaisemmin. Uskon, että siitä ei palata yhteen ellei jotain ihmeitä tapahdu. Sen jälkeen järjestän oman ja lasten elämän kondikseen ja opettelen tuntemaan itseni ja kantamaan vastuun yksin. Sitten vasta toisen miehen aika, jos enää haluaa silloin. Ennen kuin kukaan ehtii sanoa, niin ymmärrän että tämä ei tapahdu muutamassa viikossa eikä kuukaudessakaan. Ehkä minulla on kuitenkin järjen ääni, jossain siellä sydämen äänen takana.

 

[myrkkysumakki]

Itselleen on vaikeinta antaa anteeksi.

No niinhän se on. Ja usein sitä mieluummin kohdistaa sitten energiaa siihen syyllisyyden siirtelyyn muiden harteille kuin kohtaa ja hyväksyy oman syyllisyyden - ja antaa itselleen ja muille anteeksi.

Ei sinun miehesikään ole vasiten huono puoliso - kyvyttömyyttään ennemminkin. Anna hänellekin anteeksi se, että hän on sellainen kun on.

Ota elämä sellaisena kuin se on, ilman tarvetta arvioda onko se oikein tai väärin. Niin sinusta tulee onnellinen.

Hyvää jatkoa sinulle!

 

[paha ihminen]

myrkkysumakki:

Kiitos, puhut asiaa. Sain ajattelemisen aihetta tuosta syyllisyyden siirtelystä. Hyvää jatkoa sinullekin!

 

[IMHO]

Olen kuulemma todella itsekäs ja huono äiti jos päästän oman onneni lasten edelle.

Minun mielipiteeni:

yhdessä pysyminen vain lasten takia ei ole järkevää. Lapset kyllä näkevät ja tajuavat että äitillä ja isällä ei ole kaikki hyvin, keskinäisen rakkauden puute näkyy kodissa.

Perinteinen perhe alkaa olla aika kulunut käsite, johon vanhanaikaiset ihmiset takertuu sokeudessaan. Nykyinen sana uudisperhe kuvaa paremmin yhä suuremman ihmisryhmän arkea ja elämää. Se ettei vanhemmat pysy yhdessä alkaa olla enemmänkin normi kuin poikkeus.

ystäväpiirissäni (30v. naisia) on 2 äitiä, jotka ovat eronneet, ja 2 äitiä jotka ovat edelleen isien kanssa yhdessä. Kaikkien lapset ovat juuri niin normaaleita kuin mitä nyt lapset voivatkaan olla. Ainoa ero, että eronneet naiset ovat onnellisempia. Viikko + viikko yhteishuoltajuus on tuonut kaikkien näiden eronneiden vanhempien elämään juuri sopivassa määrässä sekä vastuuta että vapaa-aikaa.

Yleensähän perheessä lapsenhoito vie 100% molempien vanhempien huomion, eli lapsi "rasittaa" parisuhdetta 200 prosenttisesti. Vaikka isä vaihtaisi vaipat niin äiti kuitenkin häärää jossain vieressä jne. Kun lapsenhoito jaetaan eron jälkeen viikko + viikko, ei tule tuollaista tuplahoitoa. Lapsi saa 100% huolenpidon kokoajan jommalta kummalta vanhemmalta, sillä aikaa kun toinen vanhempi voi harrastaa laajemmin, levätä, nukkua kun ei ole yöheräämisiä jne. Lapsellekin parempi kun molemmat vanhemmat ovat hyvällä tuulella ja pirteitä.

Summa summarum, lasten kanssa nyt ei todellakaan kannata tökkivään suhteeseen jäädä. Tottakai se ero kirpaisee lapsia hetken, mutta kun he huomaavat että molemmat vanhemmat ovat edelleen lähellä ja tavoitettavissa, ja eritoten ONNELLISIA, tilanteeseen tottuu.

 

[Kyllästynyt MIES]

Tervetuloa meidän tavallisten ihmisten joukkoon. Kukaan ei selviä elämästä tekemättä virheitä. Olet ihan normaali ihminen, et parempi tai huonompi kuin muut. Anna se itsellesi anteeksi.

Ja sitten ei kun elämässä eteenpäin!

Kiitos! Itselleen on vaikeinta antaa anteeksi. Olen jo oivaltanut, että minun ei ole _pakko_ jäädä. Teen siis kuten olen suunnitellutkin. Ensin se asumusero keväällä tai jopa aikaisemmin. Uskon, että siitä ei palata yhteen ellei jotain ihmeitä tapahdu. Sen jälkeen järjestän oman ja lasten elämän kondikseen ja opettelen tuntemaan itseni ja kantamaan vastuun yksin. Sitten vasta toisen miehen aika, jos enää haluaa silloin. Ennen kuin kukaan ehtii sanoa, niin ymmärrän että tämä ei tapahdu muutamassa viikossa eikä kuukaudessakaan. Ehkä minulla on kuitenkin järjen ääni, jossain siellä sydämen äänen takana.

Väittäisin että olet yksi harvoista järki-ihmisistä ketkä tänne kirjoittaa.

Nimimerkit "ladiidaa", "no" ja muut kaltaisensa ilmeisesti haluavat purkaa omaa pahaa oloaan sättimällä ja viisastelemalla. Helvetin ajatollat, muuttaisivat Iraniin.

 

[no]

Juu, paras peruste kodin rikkomiselle on, että lapset näkevät onnellisen aikuisen. Ihan varmasti erolle voi löytää perusteluita, mutta tuo on kaikkein lapsellisin peruste. Siis miten tuo toteutuu, jäitä hattuun.

 

[Ihmettelen..]

Kiitos! Itselleen on vaikeinta antaa anteeksi. Olen jo oivaltanut, että minun ei ole _pakko_ jäädä. Teen siis kuten olen suunnitellutkin. Ensin se asumusero keväällä tai jopa aikaisemmin. Uskon, että siitä ei palata yhteen ellei jotain ihmeitä tapahdu. Sen jälkeen järjestän oman ja lasten elämän kondikseen ja opettelen tuntemaan itseni ja kantamaan vastuun yksin. Sitten vasta toisen miehen aika, jos enää haluaa silloin. Ennen kuin kukaan ehtii sanoa, niin ymmärrän että tämä ei tapahdu muutamassa viikossa eikä kuukaudessakaan. Ehkä minulla on kuitenkin järjen ääni, jossain siellä sydämen äänen takana.

Olet miettinyt tätä tilannetta kaikkien osapuolten kantilta ja olet ymmärtänyt että muutokset ei tapahdu hetkessä eikä oikotietä onneen ole. Varmaan olisit tässä tilanteessa ilman tuota toista miestäkin. Kuitenkaan et ole hänen matkaan hyppäämässä hetken hurmassa.

Minua ihmetyttää kun täällä jotkut ovat sitä mieltä että pitäisi ehdottomasti olla yhdessä vain lasten takia ja syyllistävät täällä "olisit miettinyt sitä silloin kun aloit niitä lapsia tekemään".
Kyllähän useimmat ennen kuin perhettä alkaa perustaa, harkitsee sitä tarkkaan. Sitä vaan kun ei huomista tiedä. Eikö ole fiksua tunnustaa virheensä ja korjata se mitä korjattavissa on vai pitääkö jatkaa pään hakkaamista seinään kun tuli silloin papille luvattua?

 

[VAihda ihmeessä]

Tämä on sitä nykyajan meininkiä, kun suhteisiin kyllästytään nopeasti ja ne kalutaan loppuun muutamassa vuodessa. Eli ap:kin oli kakkonen ja siis miehensä eli salasuhteessa hänen kanssaan ennenkuin jätti edellisen muijansa. Mies jätti siis käsittelemättä entisen suhteensa ongelmat ja hyppäsi vauhdista uuteen. Ja tekee samat virheet siinäkin.
Olisi varmaan kannattanut jutella sen exän kanssa sen edellisen eron syistä, varmaan olivat samanlaiset. Ja jos on jo ap:täkin pettänyt, niin sama homma jatkuu.

Se on tämä elämä kuin Kauniista ja Rohkeista, joissa kaikki panee kaikkia

 

[ladidaa]

Mutta eikö se mene niin, että kun tapaa Tosirakkauden, se ei ole pettämistä? El kun ap:n mies petti edellistä siippaansa ap:n kanssa, se ei ollut pettämistä, koska kyseessä oli Tosirakkaus.

Ja nyt kun ap pettää miestään, sekään ei ole pettämistä, koska on kyseessä Tosirakkaus?

Vai miten se nyt meni?

 

[paha ihminen]

Mutta eikö se mene niin, että kun tapaa Tosirakkauden, se ei ole pettämistä? El kun ap:n mies petti edellistä siippaansa ap:n kanssa, se ei ollut pettämistä, koska kyseessä oli Tosirakkaus.

Ja nyt kun ap pettää miestään, sekään ei ole pettämistä, koska on kyseessä Tosirakkaus?

Vai miten se nyt meni?

Mistä ihmeestä olet tuollaista keksinyt?

Kiitokset "kyllästyneelle miehelle" kivoista sanoista!

 

[ladidaa]

Eksänsäkin jätti minun avullani, ei onnistunut siinä itse.

Tästähän minä.

Mutta ilmeisesti erehdyin, eli lause: "Eksänsäkin jätti minun avullani, ei onnistunut siinä itse. " ei sitten tarkoittanutkaan sitä, että teillä oli suhde jo kun miehesi oli vielä vanhassa suhteessaan. Anteeksi väärinymmärrykseni.

Ja tuo sinun oma petollisuutesihan on jo kertaalleen käsitelty- Eli vaikka et ole harrastanut seksiä, tulevaisuuden suunnittelu uusi pari mielessä puolisolta salaa täyttää useimpien ihmisten mielestä pettämisen tunnusmerkit. Varsinkin, kun kyseessä ei ole mielikuvitushenkilö vaan perheystävä.

 

[Anna palaa!]

Olen itse sinkku nainen, kolmekymppinen. Minun neuvoni sinulle arvoisa ap on, että anna mennä! Itse lapsena toivoin vanhempieni avioeroa (eivät ole vieläkään eronneet...), koska elämämme oli yhtä helvettiä. Usko mua, lapset ovat mieluummin kokeneet eron kuin kasvavat toimimattomassa perheessä.

Jos rakastat tätä "uutta"miestä, niin miksi et heti päästäisi häntä täysillä elämääsi? Herran jestas sentään, jos minä löytäisin ihmisen, jota haluan ja hän haluaisi minua, en epäröisi hetkeäkään. Kuuntele sydäntäsi, älä muita! Rohkeutta valintoihisi ja onnea elämääsi!

 

[antaa palaa]

Anna palaa antoi pirteän neuvon,anna palaa.Jos noin on että rakkautta ilmassa,mitä epäröit,etenkin jos tunne on molemminpuoleista.Ei kun lykkyä pyttyyn,sano.

 

[paha ihminen]

Tämä on sitä nykyajan meininkiä, kun suhteisiin kyllästytään nopeasti ja ne kalutaan loppuun muutamassa vuodessa. Eli ap:kin oli kakkonen ja siis miehensä eli salasuhteessa hänen kanssaan ennenkuin jätti edellisen muijansa. Mies jätti siis käsittelemättä entisen suhteensa ongelmat ja hyppäsi vauhdista uuteen. Ja tekee samat virheet siinäkin.
Olisi varmaan kannattanut jutella sen exän kanssa sen edellisen eron syistä, varmaan olivat samanlaiset. Ja jos on jo ap:täkin pettänyt, niin sama homma jatkuu.

Se on tämä elämä kuin Kauniista ja Rohkeista, joissa kaikki panee kaikkia

Emme olleet kuin yhden päivän salasuhteessa, mies jätti eksänsä seuraavana päivänä. Mutta pointti oli se, että mies oli yhdessä eksänsä kanssa "vastoin tahtoaan", koska ei osannut jättää häntä. Vasta kun minä astuin kuvioihin, mies sai jätettyä hänet. Niin, mistä tiedän ettei tee minulle samaa? Tai siis onhan jo kerran tehnyt. Tuosta edellisen suhteen ongelmien käsittelemättä jättämisestä olen yrittänyt miehelleni puhua, mutta hän ei tunnu ymmärtävän mitä merkitystä sillä on. Mies on hyppinyt suhteesta toiseen teinistä saakka, nyt siis 29v. Pisin aika sinkkuna on ollut varmaan 3kk. Tuo on mielestäni hyvä peruste asumuserolle, jotenkin vain pelkään, että mies hakee kuitenkin jonkun vosun siihen kanssaan elämään kun ei osaa olla yksin. Äitiinsä tulee poika...

Eksän kanssa puhuin sen verran, että valitti seksistä, joka on siis ongelma meidänkin suhteessamme. Sitä ongelmaa ei tietenkään ollut suhteen alkuaikana, joten en uskonut eksää.

Ja näille "anna palaa" tyypeille:
Mieli tekisi antaa palaa, mutta en voi hypätä suinpäin uuteen suhteeseen. Toinen mieskin sanoi ettei ala seurustella kanssani, jos jätän mieheni hänen takiaan. Ei halua syytä niskoilleen perheen hajottamisesta, mikä on ihan ymmärrettävää. Olen kaivannut vapautta ja itsenäisyyttä jo pitkään enkä sitä siis saisi, jos olisi heti uusi mies. Hyvää kannattaa aina odottaa.

 

[no]

"Olen kaivannut vapautta ja itsenäisyyttä jo pitkään enkä sitä siis saisi, jos olisi heti uusi mies."

Miksi edes olet suhteessa kenenkään kanssa? Perhetuttunne sanoi kyllä viisaasti. Ilmeisesti elämäsi on ollut helppo, kun et oikein osaa arvostaa hyvyyttä.

 

[paha ihminen]

"Olen kaivannut vapautta ja itsenäisyyttä jo pitkään enkä sitä siis saisi, jos olisi heti uusi mies."

Miksi edes olet suhteessa kenenkään kanssa? Perhetuttunne sanoi kyllä viisaasti. Ilmeisesti elämäsi on ollut helppo, kun et oikein osaa arvostaa hyvyyttä.

Miksikö olen suhteessa? Siksi, koska olen niin luuseri etten saa lähdettyä. Kyllä osaan arvostaa hyvyyttä, mutta tämä ei ole sitä mitä haluan. Ehkä tuo tuleva asumusero muuttaa mieleni, tiedä häntä.

 

[no]

"Olen kaivannut vapautta ja itsenäisyyttä jo pitkään enkä sitä siis saisi, jos olisi heti uusi mies."

Miksi edes olet suhteessa kenenkään kanssa? Perhetuttunne sanoi kyllä viisaasti. Ilmeisesti elämäsi on ollut helppo, kun et oikein osaa arvostaa hyvyyttä.

Miksikö olen suhteessa? Siksi, koska olen niin luuseri etten saa lähdettyä. Kyllä osaan arvostaa hyvyyttä, mutta tämä ei ole sitä mitä haluan. Ehkä tuo tuleva asumusero muuttaa mieleni, tiedä häntä.

Sinä etsit itseäsi ja et ole kokenut vielä nöyryytystä; ihan väkisin haet sitä. Sitten kun tunnet menettäneesi jotakin, alat olemaan sillä tiellä missä kasvetaan.

 

[paha ihminen]

Sinä etsit itseäsi ja et ole kokenut vielä nöyryytystä; ihan väkisin haet sitä. Sitten kun tunnet menettäneesi jotakin, alat olemaan sillä tiellä missä kasvetaan.

Nöyryytystä en hae, olen sitä saanut kokea ihan tarpeeksi nuorempana. Itseäni kyllä etsin ja tuntuu, että parisuhde on esteenä sen löytymiselle.

 

[no]

Nöyryytystä en hae, olen sitä saanut kokea ihan tarpeeksi nuorempana. Itseäni kyllä etsin ja tuntuu, että parisuhde on esteenä sen löytymiselle.

Aika usein täällä on kerrottu, että miksi ihmiset kokevat niin, että oman itsensä löytämiselle on esteitä itsensä ulkopuolella? Eikö tie itseensä ole kaikkein lyhin? Miksi siihen pitää hakea "syyllisiä" muualta?

 

[paha ihminen]

Nöyryytystä en hae, olen sitä saanut kokea ihan tarpeeksi nuorempana. Itseäni kyllä etsin ja tuntuu, että parisuhde on esteenä sen löytymiselle.

Aika usein täällä on kerrottu, että miksi ihmiset kokevat niin, että oman itsensä löytämiselle on esteitä itsensä ulkopuolella? Eikö tie itseensä ole kaikkein lyhin? Miksi siihen pitää hakea "syyllisiä" muualta?

Minä olen "kasvanut aikuiseksi" tässä suhteessa enkä tiedä kuka olen ilman tuota miestä. Enkä sitä voi selvittää muulla tavalla kuin elämällä ilman miestä. Lainausmerkit siksi, että en ole täysin kasvanut vielä.

 

[Kun rakkaus päättyy]

Tunteet ovat aina oikeassa ja monessa suhteessa meitä viisaampia. Ne eivät ole vääriä tai pahoja, vaikka ehkä olemme oppineet ajattelemaan sillä tavalla.

Martti Lindqvist

 

[no]

Eli sinulla on jäänyt mielestäsi kokematta ja elämättä elämää. Nykyinen tasainen meno tuntuu tylsältä ja mies on este sille, että et voi kokea vapautta. oletko ihan oikeasti ajatellut sitä mitä voit sitten kokea enemmän, kun olet "vapaa". Tee vaikka lista niistä asioista meille tänne, mitä sinä haluaisit kokea elämältä; joita nyt et saa. me sitten kommentoimme sitä listaa kokemuksemme mukaan. Täällä on paljon ihmisiä, joille ei ole mitään rajoja ja he haluavat asemaasi. Mutta tee se lista ihan ajatuksella.

 

[paha ihminen]

Olen näitä pohtinut paljonkin ja laitan nyt listaa tähän, ei ole missään tärkeysjärjestyksessä.
Haluaisin (ei onnistu, koska):
- mennä ja tulla miten haluan (mies pahoittaa mielensä)
- sisustaa oman makuni mukaan (hyvin erilaiset maut)
- tehdä sitä ruokaa mitä haluan (erilaiset maut)
- katsoa tv:stä mitä haluan milloin haluan (mies on sohvapomo ja tv kokoajan auki)
- luoda sellaiset rutiinit, jotka sopivat minulle (ja lapsille) parhaiten (mies vihaa rutiineja, minä tarvitsen niitä toimiakseni kunnolla)
- tehdä niitä jokapäiväisiä valintoja kysymättä kenenkään mielipidettä (voisinhan tehdä näin, mutta se sulkisi miehen kokonaan ulkopuolelle)
- ettei tarvitsisi huolehtia toisesta "aikuisesta" (on aikamoinen lusmu)
- ettei tarvitsisi edes odottaa apua, kun tietää ettei sitä kuitenkaan saa (kodin- ja lastenhoidossa)
JA
- kokeilla muitakin miehiä. Nykyiseni on ainoa seksi/seurustelukumppanini. (en tietenkään voi nyt kun en halua (fyysisesti) pettää)

Olen aina ollut se kiltti tyttö joka mukautuu ja suostuu kaikkeen ja minulle on koko elämäni ajan kerrottu mitä minun pitää tehdä tai mitä en saa tehdä (kontrolloivat vanhemmat ja nyt mieheni). Mieheni ei esimerkiksi päästä minua viihteelle ilman häntä vaikka menee itse ilman minua. Olen (ollut) hyvin menevä ihminen ja minulla on ollut paljon ystäviä ja menoja mutta mieheni on tehnyt minustakin kotirotan. Voinhan tietysti mennä ja tulla mutta mieheni pahoittaa mielensä siitä eikä hän yleensä halua käydä missään. Mies passivoi minua laiskuudellaan ja todella turhaudun siitä. Mies on tuhlaaja ja kuluttaja, minä en ole. Mieheni ei välitä aikatauluista tai edes sovituista ajoista, myöhästymme aina jokapaikasta hänen vuokseen, hänen mielestään muut saavat odottaa häntä enkä minä täsmällisenä ihmisenä voi sietää sitä.

Sain kokeilla tuota yksin asumista puolen vuoden ajan kun mies oli armeijassa ja se oli aivan mahtavaa aikaa. Ei tarvinnut olla tilivelvollinen kenellekään eikä tuntea syyllisyyttä siitä, että oli paljon menoja. Silloin tunsin pienen pilkahduksen siitä vanhasta intohimostani, jonka mieheni on sammuttanut. Minua ihan oikeasti harmitti, kun mies pääsi pois armeijasta, tuntui, että hän tuli taas sotkemaan kaiken.

En tunne nyt olevani oma itseni. Joudun jatkuvasti uhraamaan omia halujani miehen puolesta. Meillä on erilainen maku lähes kaiken suhteen ja erilaiset arvomaailmat, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Ja minä olen aina se joka joutuu perääntymään. Olisi hyvin vaikeaa ostaa vaikka omaa taloa, koska emme pääse yhteisymmärrykseen edes kerrosten lukumäärästä. Enkä edes halua enää. Minä en voi elää tämän miehen kanssa loppuelämääni, jos tämä jatkuu tämmöisenä. Ja jos tuon jo tiedän, niin miksi jatkaa enää ollenkaan, tuntuu, että tuhlaan vain aikaani. Kun toista ei kerran voi muuttaa...

 

[__tuisku__]

Et sinä voi toista muuttaakaan; vain itse voi muuttaa itseään. Minusta tässä teidän jutussa oleellista on se, että jos olet selkeästi sanonut miehellesi, mitä häneltä haluat, mutta jos mies ei halua muuttua eikä edes yrittää sinun ja perheen hyvinvoinnin vuoksi, niin eikö ero ole silloin ainoa vaihtoehto?

Minusta ero teidän tapauksessa olisi ehkäpä paras ratkaisu. Se olisi parasta sinulle, mutta ennen kaikkea lapsillenne. Minusta on kauheaa, jos tyttäret oppivat, että naisen paikka on olla kotona hiljaa kuin orjana ja pojat oppivat, että miehen sana on laki ja mies saa tehdä tai olla tekemättä mitä haluaa. On nimittäin yllättävää, miten paljon lapsena oppii ihmissuhdetaidoista aikuisikää varten.

Kerroit, että olet kiltti ja myöntyvä. Todennäköisesti olet itsekin lapsuudenkodissasi hakenut hyväksyntää ja kehuja olemalla kiltti. Siitä kiltteyden taakasta on raskasta päästä eroon ja se vaatii opettelua. Omien rajojen löytäminen on vaikeaa, ettei sitten lipsahda kiltistä alistujaksi komentelevaksi pirttihirmuksi.

Minusta on hyvä asia, että eroaminen tuntuu vaikealta. Eihän se saisi ollakaan sellaista, ettei ero tuntuisi missään. Teillä on kuitenkin yhteistä historiaa, yhteiset lapset jne, joten totta kai ero on vaikeaa. Luulen kuitenkin, että eroaminen aiheuttaa sinussa lopulta helpotuksen tunteen, koska pääset vihdoin itse päättämään asioista.

Ero voi olla vaikea (omaisuuden jako, asuntoasioiden uudelleenjärjestely, lasten huoltajuus), mutta kun sen tietää, siitä selviää. Kun ne on hoidettu, pääsee elämään normaalia elämää.

Toivottavasti miehellesi ero on myös ponnahdusaskel eteenpäin, jossa hän osaa itse ottaa vastuun elämästään ja tekemisistään/tekemättä jättämisistään.