Miten voin luottaa enää kehenkään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja En rupea katkeraksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

En rupea katkeraksi

Vieras
Olen muutama vuosi sitten eronnut nainen ja eron jälkeen olen seurustellut muutamaan otteeseen. Olen kunnollinen ja ilmeisesti vähän liiankin kiltti. Periaatteeni on, että itsekin luotan, koska en halua vahtia enkä nipottaa. Suhteessa en kiukuttele enkä mökötä enkä koskaan ole edes halunnut sanoa seksille ei, se on minusta suhteessa tärkeä osa, josta itsekin nautin. Olen nätti, hoikka, pidän itsestäni huolta, minulla on hyvä koulutus ja työ, jossa on hyvä asema ja oikein kiva palkka. Olen siis mielestäni vähintäänkin "ok".

Viime vuonna seurustelin miehen kanssa joka oli aika lyhytpinnainen ja koki ehkä jotain itsetunto-ongelmia. Hän moneen kertaan vannotti, että enhän ikinä jätä häntä. Suuttuessaan hän ilmoitti, että nyt hän menee baariin katsomaan muita. Se kyllä harmitti, mutta palasi aina yöllä luokseni ja sanoi, ettei ikinä tekisi mitään. 4 kuukauden jälkeen kaverini löysi hänen nettideitti-ilmoituksensa ja hän myönsi laittaneensa sen sinne, koska oli väsynyt minuun ja ajatteli katsoa, josko löytyisi jotain muuta. Se suhde loppui siihen.

Sen jälkeen tapasin (usean kuukauden yksinolon jälkeen) tasapainoisen oloisen miehen, jolla riitti itsetuntoa. Suhde alkoi mukavasti, matkustimmekin yhdessä. Sitten hän alkoi ottaa etäisyyttä ja kertoi työkiireiden vaivaavan ja että aina välillä tarvitsee omaa tilaa. Ymmärsin, emmehän me kaikki halua olla koko ajan kyljessä kiinni. Aina vaan ymmärsin, mutta olimme kuitenkin yhdessäkin. Hänet tapasin alunperin netissä, mutta jo kahden päivän nettituttavuuden jälkeen tapasimme livenä ihan oikeilla nimillä, siitä kuukauden päästä seurustelimme. Suhde loppui siihen, kun merkkipäivänämme kävin etsimässä nettideittipalvelusta hänen vanhaa viestiään, jonka olisin ottanut talteen. Kauhukseni löysin hänen ilmoituksena "aktiivinen viimeisen tunnin aikana" -merkinnällä. Lamaannuin aivan täysin. Tähän mieheen olin luottanut täysin. Olin hänelle kertonut moneen kertaan, miten nöyryyttävänä tunsin sen edellisen suhteen päättymisen ja että mitä mieltä olen moisesta. Ja hän aina lupasi, että jos tulee jotain epäselvää suhteessamme, siitä puhutaan. No, eipä puhuttu. Hänen oli pakko kysyessäni myöntää, että ilmoitus on hänen, hän on sen sinne tarkoituksella laittanut ja että hän oli jo "pari viikkoa" ajatellut, että "ei tästä mitään tule" ja että hän ei vain ollut saanut sitä sanottua. En itkenut, en raivonnut, kysyin vain, että miksei hän voinut sanoa ensin minulle, miksi täytyy tehdä näin alhainen teko? Hän sanoi, ettei ollut vielä ketään tavannut ja oli ajatellut minulle sanoa lopettavansa suhteen seuraavana päivänä. Tosin oli 2 tuntia aiemmin vielä puhunut minulle tulevasta yhteisestä matkastamme. En siis koskaan saa tietää, olisiko hän kertonut. Suhde päättyi siihen, sanoin, etten halua häntä enää nähdä ja seurustelimme sentään varsin tiiviisti puoli vuotta.

Olen niin kiukkuinen, etten osaa olla edes haikea. Olihan meillä mukavia hetkiä, mutta tuo hänen käytöksensä nollasi ne mielessäni. Jos hän ei viihtynytkään, vaikka esitti sitä? Nyt olen saanut kuulla, että eräs hänen työmatkansa viime syksynä ei todennäköisesti ollutkaan työmatka vaan että hän olisi ollut jonkun naisen kanssa. En usko, että haluan ottaa yhteyttä ja kysyä edes. En halua nähdä häntä, unohtaa vain. Asumme kyllä samassa kaupungissa, joten todennäköisesti törmäämme vielä.

Mutta miten voin ikinä enää luottaa kehenkään? En halua ruveta vahtivaksi akaksi, joka valvoo. Haluankin luottaa. Nyt leikkimielellä heitän, että joku taho voisi kehittää sellaisen palvelun, josta voisi tsekata poikaystäväehdokkaiden taustan exien kertomana. Olisi varmaan aika karua luettavaa. Taatusti mietin, kun seuraavaksi juttelen jonkun miehen kanssa, että onkohan hän ihan oikeasti sinkkku vai vasta miettimässä sinkuksi ryhtymistä? Jos nettideittaan, niin uskonko, jos vastapuoli sanoo olleensa sinkkuna jo "useamman kuukauden"? Jos rupean kyyniseksi, menetän paljon itsestäni.

Kaipa tämä on sitten vaan elämää, mutta tuskaiselta tuntuu. Ja kaipa minun on syytä harrastaa itsetutkiskelua, kun moisiin miehiin olen edes sekaantunut, mutta ihastunut nainen uskoo kaiken, mitä haluaakin. Valitettavasti.
 
Sinulla on ollut tosi huono tuuri miesten suhteen! Olet varmaan vielä nuorehko, löydät ehkä etsimäsi joskus, tai sitten et!

Yksinkin voi olla hyvä olla, etenkin jos on monta kertaa epäonnistunut. Itse olen jo vanhahko, mutta välillä täysin kyllästynyt luonnevikaiseen mieheeni, joskus hän on ihan ok, toisinaan aivan omituinen. Jättäisin hänet heti, jos olisin varma että löytäisin kunnollisen tilalle, mutta mikään ei ole niin epävarmaa kuin se. Ainut hyvä puoli miehessäni on se että hän ei ole ikinä ollut muiden naisten perään, on täysin uskollinen, se pitää minut suhteessa.

Oletko ajatellut etsiä miestä muualta kuin netistä? Onko olemassa sinkkujen tapaamis-ryhmiä? Muistan joskus kuulleeni. Kun löydät uuden miehen, ota selville hänen entiset naisystävänsä ja kysy heiltä millainen tämä oikeasti on, se valaisee paljon.
 
Tämä netti mahdollistaa sen, että valikoima on laajempi kuin kotikylän baarissa. Ei ole mitään tarvetta seurustella pitkään kun voi yrittää hakea aina uutta ja parempaa. Kohta ei kelpaa mikään.

Miehen itsetunto ei ole niitä maailman vahvimpia ja ilmoitus netissä ja saadut vastaukset ruokkii tätä heikkoutta. Se on varmasti myös jännittävää.

Niinhän se aika usein on, että hyvät miehet ovat varattuja. Naiset eivät hevillä heistä luovu. Joskus käy onni matkassa ja saa tällaisen hylätyn hyvän miehen itselleen.

Minä en ravannut baareissa naamaani kuluttamassa kun erosin. En myöskään laittaisi nettiin ilmoitusta jos haluaisin miehen. Asun aika pienessä kaupungissa ja täällä eronneet ja karanneet käyvät toisiaan läpi baareissa vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki uudet saalistetaan, mutta ei kuitenkaan ole hirveää tarvetta vakiintua.

Minä en sinuna haaskaisi aikaani mieheen. Jos joskus löytyy joku hyvä niin se löytyy, mutta älä tee siitä elämää suurempaa kysymystä itsellesi. Moni paska mies on hyvän naisen pilannut.
 
Kyllä, netti on täynnä kaikenlaista vipeltäjää, jotka pystyvät selittämään asiansa parhainpäin, oli status mikä hyvänsä.... Toisaalta myös baarit ja ns reaalimaailma ovat täynnä näitä kulmakunnan kruunuja.

Mistäkö sitten tietää sen luotettavan? Nooh, juttelee pitkään ennen suhteen aloitusta ja sänkyyn menoa sen ehdokkaan kanssa, käy läpi tulevaisuuden haaveet ja toiveet, kysäisee ohimennen miten väleissä on exiensä kanssa, millaisia suhteita ja paljonko on tullut siihen ikään mennessä käytyä läpi jne. Sekin kertoo paljon, millä mielellä ja kuinka nopealla tahdilla vastapuoli on innoissaan esittelemässä kaverinsa ja perheensä. Jos kaverit karsastavat ja perhe tuhahtaa "morsmaikku"-ehdokkaalle, on ehkä parempi miettiä suhde uusiksi =)

Monesti kannattaa yrittää vain pitää mielessä, että meitä on moneen junaan mutta niitä kunnollisiakin on tietenkin kyydissä. Eli ei turhaa sinisilmäisyyttä, muttei myöskään kyttäilyä, valitettavasti joudut itse keksimään mikä on se kultainen keskitie näiden välissä... Nimim. nettideittaluakin testannut ja jestas mitä hiippareita! Mutta löytyi se oma kulta silti sitä kautta ;)

Ja niin, loppukaneettina mainittakoon, että yhtälailla kuin netti tarjoaa niitä pettämismahdollisuuksia, ei ole mitenkään turhanlaista stalkkerointia etsiä sulhasehdokas netistä sekä nimen, nimimerkin että sähköpostiosoitteen avulla, siten on ystäväporukkanikin välttänyt aika monta pettymystä sulhasehdokkaan vuoksi. Räikeimpinä tapauksina on löytynyt sinkuksi esittäytyneen ja "vakavissaan" olevan miehen taustalta tuoreet ja iloiset perheenlisäyspotretit facebookista yms.
 
Nykyisenä tietokone- ja nettiaikana ei tarvitse olla mikään Lisbeth Salander löytääkseen netistä vaikka kenestä uskomattoman paljon tietoa, kun googlettaa, tutkii facebookit ja muut. Kannattaa tutkia taustoja, kun saa selville miehen oikean nimen ja muita tietoja.
 
Kokemuksesi ei ole varmasti ainoa laatuaan. Nettideittailu on tehnyt paitsi uusien ihmisten tapaamisesta helpompaa, niin myös helpottanut pettämistä, kun sitä voi valmistella kotiläppäriltä käsin.

Tietenkään ei kannata ruveta kyyniseksi ja ryhtyä suunnittelemaan nunnaksi ryhtymistä, mutta minua vähän ihmetytti, kun kerroit, että "Periaatteeni on, että itsekin luotan, koska en halua vahtia enkä nipottaa". Ehkä sinä luotat liian sinisilmäisesti etkä kyseenalaista asioita. Vaikka itse olet tositarkoituksella liikkellä, niin se toinen ei ehkä ole. Ehkä haet jossakin mielessä helppoa suhdetta, että ei tarvitse epäillä eikä olla mustasukkainen, koska sehän on niin paljon helpompaa kuin alussa vähän vahtia ja tsekata, että onko toi toinen sitä, mitä väittää olevansa.

Kun löydät sinua kiinnostavan miehen, älä hyppää sen kanssa heti sänkyyn. Jutelkaa ja tutustukaa. Jos miehellä on sinulle aikaa eikä hänellä ole selittämättömiä menoja eikä vahdi hysteerisesti puhelintaan, niin mies vaikuttaisi siltä, että hän on sitä, mitä väittääkin olevansa. Jos et hyppää heti sänkyyn, niin kärsimättömimmät seksinetsijät karsiutuvat jo silloin heti. Ihan samoin on baarissakin: kärsimättömimmät vain vonkaavat, mutta eivät kysy puhelinnumeroa, kun taas seurustelukumppania etsivä saattaa tyytyä pakkeihin, mutta kysyy silti puhelinnumeroa ja pyytää, että voisi soittaa huomenna.
 
Kiitos kaikille vastauksista!

Niin, en ole aivan nuori enää, 4-kymppinen. Enkä aivan sinisilmäinenkään ja tunnistan kyllä sellaiset puhelimen vahtimiset ja muut merkit. Tämä exäni osasi kuitenkin antaa 100%n huomionsa minulle yhdessä ollessamme enkä tullut ajatelleeksikaan, että hän voisi sivussa tehdä jotain muuta. Lupaukset pidettiin ja puhelimella hän oli aina tavoitettavissa, jos soitin.

Lienee inhimillistä mennä aktivoimaan nettideittiprofiili ja vähän "katsella ympärilleen" ilman, että tekee mitään, vähän petaa maastoa, vaikka vielä seurustelisikin. Itse en niin tekisi. EHKÄ hänkin teki vain niin, sekin on kyllä mielestäni täysin epäkypsää. Tai sitten hänellä oli profiili siellä pitkään, tai monessa paikassa ja hän tapaili naisia siinä sivussa. En tiedä enkä ole varma, että haluan tietää. Kuitenkin puolen vuoden suhde kuitattiin vain yhdellä puhelulla (kun soitin kovistellakseni häntä siitä profiilista). Hän olisi halunnut naamatusten palauttaa tavarani, mutta totesin, etten halua nähdä häntä enää, laita postiin. Nyt olen miettinyt, että pitäisikö minun vielä jutella hänen kanssaan asiat selviksi, ettei minua jää vaivaamaan liikaa ja että voin itse lähteä eteenpäin elämässä. Ehkä hän kertoo totuuden, ehkä ei.

Niin, netti tarjoaa kyllä oivat mahdollisuudet salapoliisihommiin, tapasi sitten livenä tai netissä. Itse en ole kovin innokas baareissa kävijä, sillä samat jututhan siellä on edessä. En tietysti etsi epätoivoisesti seuraa, mutta en halua kasvattaa sellaista kovaa, kyynistä kuortakaan, josta kimpoaa jokainen vähänkin kiinnostunut pois. Hankalasti tavoiteltava kannattaa tietysti olla, enkä ole ikinä harrastanut yhden illan juttuja enkä mene sänkyyn samantien, missään tapauksessa. Samaa pyöritystä ("kiitos illasta, soitellaan") harrastin myös tämän exän kanssa pitkään. Hän kertoi väliensä olevan kunnossa ex-puolison ja ex-tyttöystävän kanssa eikä hänellä ollut käsittelemättömiä asioita kenenkään kanssa. Voiko sitä tivata enemmänkin? Ehkä pitäisi.

Yritän hahmottaa itselleni olotilan, joka on minulle oikeantuntuinen. Olen edelleen harkitsevainen ja terveen epäluuloinen, mutta pakko on luottaa, ainakin jos toinen on sen arvoinen. Luottamus ansaitaan ja sen voi menettää vain kerran, eikö se näin mene?
 
Niin se elämä opettaa ne typerätkin pitämään varansa. Ikinä en saa luottaa, keneenkään. Vain itseensä voi luottaa.
Eikä se luottamuksen puute tarkoita nalkutusta ja vahtimista, elämä kasvattaa tai sitten ei.
 

Yhteistyössä