Miten voisin tukea lasta? Ollut itku herkässä ja itkenyt ihme asioiden takia, syyn taidan tietää

["Nyt harmaana"]

Isänsä on vasta kertonut että hän saa toisenkin lapsen. Tää ollut isän poika aina (9v)

Eilen alkoi itkemään ihme asian takia ja hetken päästä toisen ihme asian takia. Ei tietenkään pidä hyvää juttuna sitä että isä saa toisenkin lapsen, ei ole kiva tulla isoveljeksi jne

Miten ihmeessä minä voisin tukea lasta? Huomaan hyvin että asia on mielessä kun on niin itkuherkkä, isän kanssa ovat jo puhuneet ja isä on kertonut ettei se muuta heidän välejä mitenkään. Paitsi tietäähän poika sen, että hän ei asu isän luona ja tää toinen lapsi sit saakin asua. Mielessä on varmasti tämäkin asia.

 

[keppälerttu]

mulla pisti silmään toi "ei tietenkään pidä hyvänä juttuna"

yritä tukea lasta siinä et se on hyvä juttu, saa pikkusisaruksen joka tulee pitämään isoveljeään idolinaan jne

 

[kuppa]

Pitäskö sille lapselle nyt etsiä asiasta niitä hyviä puolia mistä iloita?

 

[astrolabe]

Kirjastossa on materiaalia tähänkin. Korostaisin hyviä puolia siinä, että saa olla isoveli ja että saa sisaruksen. On ohjelmia ja kirjoja, joista vois asiaa yhdessä käsitellä. Minusta vaikea markkinoida edes asiaa lapselle jotenkin "huonona juttuna". Sitten sinne isän suuntaan vois infota näistä tuntemuksista ja ehdottaa, että jos vaikka ottasvat jonkin tradition "isoille pojille". Esim. käydä uimassa, leffassa tms. mitä isoveljet voi tehdä ja vauvoilla kestää aikaa että ne osaa.

 

["Aapee"]

No lapsi tekee isänsä kanssa jo näitä uinti yms hommia. Lapsi asuu mun luona.
Olen yrittänyt kertoa lapselle niitä hyviä puolia mutta hänen mielestään ne ei ole hyviä.

 

["vieras"]

Minun miehelläni on edellisestä liitosta 2 lasta, ja nyt suunnittelemme yhtä yhteistä. Muuten meillä on kaikki hyvin, lapset ovat hyvin käyttäytyviä, normaaleja lapsia ja pidän heistä kovasti. Lasten äitikin, mieheni exä on fiksu nainen, jonka kanssa ei ole ongelmia. Silti nuorin mieheni lapsista on minusta kovin mustasukkainen, ja olen miettinyt pääni puhki kuinka saan hänet rentoutumaan seurassani, ja ymmärtämään että en ole uhka, enkä vie hänen isänsä huomiota häneltä. Nyt tosiaan kun se uusi lapsi tulee jossain vaiheessa, niin murtuukohan tämänkin lapsen maailma siihen. Tuli vaan mieleen tästä sinun aloituksesta. Onneksi lapset ovat loppujen lopuksi sopeutuvaisia, ja toivon ja uskonkin, että jos hyvää tahtoa ja rakkautta osoitetaan, niin asiat järjestyvät kyllä. Pienihän se 9-vuotiaskin vielä on, ja isoja muutoksia ovat tällaiset, ja pähkäilyä tuottavia aikuisillekin. Tämän aiheen tiimoilta tulee itse luettua opuksia ja mietittyä asiaa paljon lasten kannalta. Uusioperhejutut on rankkoja. Voimia sinullekin äitinä!

 

[..]

[QUOTE="Aapee";27873364]No lapsi tekee isänsä kanssa jo näitä uinti yms hommia. Lapsi asuu mun luona.
Olen yrittänyt kertoa lapselle niitä hyviä puolia mutta hänen mielestään ne ei ole hyviä.[/QUOTE]

Kyllä se aika auttaa tuohonkin. Huomaa sitten vauvan syntyessä, että eihän se olekkaan häneltä poissa.. Kunhan vain isä osaa antaa huomiota, jopa enemmän kuin vauvalle, aluksi. Nyt ei voi oikein muutakuin koittaa kertoa, että se on iloinen asia että saa sisaruksen.

Meillä on myös miehellä lapsi joka ei meillä asu ja vasta syntyi vauva meille. Lapsi on ihan hyvin ottanut asian, vaikka aluksi sitä pelättiin miten reagoi.

 

[tän siitä saa]

ku aina paijattu eikä koskaan opetettu pettymään mihinkään. Helltanlettas sentää
No nyt sit oppii. Ei sun tarvitse isoa poikaa paapoa

 

["vieras"]

Kyllä ihan ydinperheessäkin tuon ikäiselle uuden sisaruksen syntymä on kova paikka. Ei meidän esikoinen ainakaan riemuinnut kun uuden vauvan tulemisesta lapsille kerroimme. Päinvastoin, itkua, kiukkua ja tunteenpurkausia riitti hyvin pitkälle raskauden aikana. Eikä hän vastasyntyneestäkään riemuinnut, kesti jonkin aikaa (no aika vähän loppujen lopuksi) ennen kuin hän menetti sydämensä pikkusisarukselleen. Toinen lapsemme taas odotti ja riemuitsi odotusaikana pikkusisaruksesta, hän on vasta nyttemin (kun vauva on ollut yli puolivuotias) alkanut reagoimaan negatiivisesti (mustasukkainen!) vauvaan välillä.

Näin sanoisin, että melkein helpompi kaikille kun sisarus etukäteen jo purkaa kaikkia kokemiaan tunteita. Ei se helppo paikka sisarukselle ole. En oikein osaa muuta sanoa kuin anna aikaa, olkapäätä, juttelua ja kuten joku jo sanoikin, kirjastosta löytyy kirjoja. En tiedä kuinka helppo/vaikea asia sinulle itsellesi on jutella isän uudesta lapsesta mutta lapsi tarvitsee apuasi tässäkin.

 

["vieras"]

ku aina paijattu eikä koskaan opetettu pettymään mihinkään. Helltanlettas sentää
No nyt sit oppii. Ei sun tarvitse isoa poikaa paapoa

Miten joku voi olla noin tyhmä ja hengissä???

 

["Aapee"]

Ja mun pojalle vielä paha se, että tää uus lapsi saa asua isän luona ja hän ei ole siellä koko aikaa.
Isä näkee tätä uutta lasta enemmän kuin häntä

 

[astrolabe]

[QUOTE="Aapee";27873510]Ja mun pojalle vielä paha se, että tää uus lapsi saa asua isän luona ja hän ei ole siellä koko aikaa.
Isä näkee tätä uutta lasta enemmän kuin häntä[/QUOTE]

Niin no, oisko aika tarkistaa huoltajuussoppari sitten?

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";27873505]Miten joku voi olla noin tyhmä ja hengissä???[/QUOTE]

Mä en ainakaan noteeraa tällaisia vastauksia ollenkaan en kaipaa apua tyhmemmiltä kuin itse olen
Ehkä tosiaan aika auttaa eikä just tällä hetkellä voi lasta tukea mitenkään. Menee sihen vielä aikaa että vauva syntyy.

 

["Aapee"]

Niin no, oisko aika tarkistaa huoltajuussoppari sitten?

Lapsella on koulu täällä eikä isän luona, näkee tätä kyllä paljon, eikä se tule muuttumaan

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";27873510]Ja mun pojalle vielä paha se, että tää uus lapsi saa asua isän luona ja hän ei ole siellä koko aikaa.
Isä näkee tätä uutta lasta enemmän kuin häntä[/QUOTE]

Niin. Se on tosi ikävä juttu, mutta ei auta kun sopeutua kun sille ei mitään voi. Toivottavasti isä tajuaa sitten lapsen vierailun aikana ottaa tämän huomioon yhtä rakkaana kun uuden vauvankin.

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="Aapee";27873510]Ja mun pojalle vielä paha se, että tää uus lapsi saa asua isän luona ja hän ei ole siellä koko aikaa.
Isä näkee tätä uutta lasta enemmän kuin häntä[/QUOTE]

No voisiko poika olla enemmän isällään?
Lisäksi nyt olisi tosi tärkeää, että isä puhuisi tästä asiasta pojan kanssa.

 

[Lilii lisänimetön]

Niin ja tietäähän isä nyt tästä pojan murheesta?

 

[tän siitä saa]

[QUOTE="vieras";27873505]Miten joku voi olla noin tyhmä ja hengissä???[/QUOTE]

ai jos ei ole aloittajan kanssa lässyttämässä samaa aisaa niin on tyhmä? Jotenkin nyt tuntuu kyl sltä et sä olet jäänyt ajat sitten asemalle.

 

["Aapee"]

Tämän enempää ei pysty olemaan isän luona, koulu on täällä

 

["Aapee"]

Lässyttäminen/paapominen ja tukeminen on mun järjellä ajateltuna ainakin aika kaukana toisistaan.

 

[tän siitä saa]

Jos se noin koville ottaa niin eiku isälle asumaan niin ei tarvii siitä sit ainakaan nurista. Oikeesti millaisina kakaroine te pidätte 9 ikäistä.

 

["vieras"]

ai jos ei ole aloittajan kanssa lässyttämässä samaa aisaa niin on tyhmä? Jotenkin nyt tuntuu kyl sltä et sä olet jäänyt ajat sitten asemalle.

Lässyttämässä samaa asiaa?? Tee ihmiskunnalle palvelus ja piiloudu poteroosi.

 

[Lilii lisänimetön]

Puhelinkeskusteluja yms. isän kanssa, niin voi olla yhteydessä useammin. Ja on tärkeää että sinä ap kerrot isälle lisää pojan murheista. Keskustelua tarvitaan lisää, siis isä-poika -keskustelua. Isä ei voi tietää sitä, jollei hänelle kerrota.

 

["vieras"]

Jos se noin koville ottaa niin eiku isälle asumaan niin ei tarvii siitä sit ainakaan nurista. Oikeesti millaisina kakaroine te pidätte 9 ikäistä.

Fiksumpina kuin sinun kasvattajasikaan ovat sinua pitäneet .

 

[vieraaas]

Jos se noin koville ottaa niin eiku isälle asumaan niin ei tarvii siitä sit ainakaan nurista. Oikeesti millaisina kakaroine te pidätte 9 ikäistä.

Se on kyllä totta, että kyllä 9 v. alkaa jo asioita tajuta. Ja tosiaan jos isiä on niin ikävä, niin miksi ei voi mennä sinne sitten käymään viikolla. Elämä muuttuu joka perheessä, ja joka elämässä. Se on ainut asia mikä on varmaa.