Miten voisin tukea lasta? Ollut itku herkässä ja itkenyt ihme asioiden takia, syyn taidan tietää

[Lentokala]

[QUOTE="Nyt harmaana";27873220]Isänsä on vasta kertonut että hän saa toisenkin lapsen. Tää ollut isän poika aina (9v)

Eilen alkoi itkemään ihme asian takia ja hetken päästä toisen ihme asian takia. Ei tietenkään pidä hyvää juttuna sitä että isä saa toisenkin lapsen, ei ole kiva tulla isoveljeksi jne

Miten ihmeessä minä voisin tukea lasta? Huomaan hyvin että asia on mielessä kun on niin itkuherkkä, isän kanssa ovat jo puhuneet ja isä on kertonut ettei se muuta heidän välejä mitenkään. Paitsi tietäähän poika sen, että hän ei asu isän luona ja tää toinen lapsi sit saakin asua. Mielessä on varmasti tämäkin asia.[/QUOTE]

Siis miksi ei ole hyvä juttu eikä halua olla isoveli?
Kurjaa.. moni pitäisi sitä ihana juttuja ja odottaisi innolla uutta sisarusta.

Tässäpä siis asia jossa tukea lasta ja kertoa kaikki positiivinen mitä sisarus tullessaan nyt ja tulevaisuudessa

Ja tämä toki myös isältä kuin äidiltäkin!

 

[tän siitä saa]

[QUOTE="vieras";27873567]Lässyttämässä samaa asiaa?? Tee ihmiskunnalle palvelus ja piiloudu poteroosi.[/QUOTE]

Oletpa sä nyt tosi hauska,just tikahdun nauruu.
En edelleenkään ymmärrä miksi lapsia pitää aina paapoa, ketä se auttaa ja miten? Tämäkin asia on sellainen,että siitä vaan sanotaan,että asia on näin ja se ei siitä miksikään muutu. Pitääkö se lapsen oloa jotenkin helpottaa? Miten? Miten sä siihen esim. pystyt? Ei se saamarin karkkipussi paljoa lohdut ajo on paha mieli.

 

["Aika"]

Aika auttaa sopeutumaan. Mummoja ja ukkeja kuolee, ihmiset sairastuu, muutetaan, erotaan, uusia lapsia syntyy, kaverit kiusaa, otetaan lemmikkejä ja ne kuolee, aloitetaan koulu.... Onko se nyt niin ihmeellistä, eiköhän jokaisen kohdalla ole joku noista lapsena tapahtunut. Leviskö pälli siihen? Ei vaan ajan myötä siihen tottu ja elämä jatku taasen.

 

["vieras"]

mulla pisti silmään toi "ei tietenkään pidä hyvänä juttuna"

samaan kiinnitin huomiota.
kai se yleisin tilanne on että lapsi pitää sisaruksen saamista hyvänä juttuna. ettei olis äidiltä tää asenne poikaan tullu

 

[Lilii lisänimetön]

Oletpa sä nyt tosi hauska,just tikahdun nauruu.
En edelleenkään ymmärrä miksi lapsia pitää aina paapoa, ketä se auttaa ja miten? Tämäkin asia on sellainen,että siitä vaan sanotaan,että asia on näin ja se ei siitä miksikään muutu. Pitääkö se lapsen oloa jotenkin helpottaa? Miten? Miten sä siihen esim. pystyt? Ei se saamarin karkkipussi paljoa lohdut ajo on paha mieli.

Tottakai asia pitää puhua, jos lapsella on jostain syystä paha mieli siitä, että pääsee isoveljeksi! Voi tulla muuten vaan suurempia ongelmia. Ei tässä mitään karkkipusseja tarvita, vaan juttelua, myös ap:n ja eksänsä välillä.

Ap, kun ehdot niin kerro, että olethan jutellut isän kanssa (aikuiskeskustelu) siitä, miten poika kokee asian. Poika voi isän luona esittää reipasta.

 

[tän siitä saa]

[QUOTE="Aika";27873689]Aika auttaa sopeutumaan. Mummoja ja ukkeja kuolee, ihmiset sairastuu, muutetaan, erotaan, uusia lapsia syntyy, kaverit kiusaa, otetaan lemmikkejä ja ne kuolee, aloitetaan koulu.... Onko se nyt niin ihmeellistä, eiköhän jokaisen kohdalla ole joku noista lapsena tapahtunut. Leviskö pälli siihen? Ei vaan ajan myötä siihen tottu ja elämä jatku taasen.[/QUOTE]

Nimenomaan, ei tarvitse niin paijata.
Äiti tässä nyt on ilmeiseti pojasta tehnyt tuollaisen nyhverön ja iskostanut hänen päähänsä,että velipuoli ei ole hyvä juttu.

 

[sdfgh]

Oletpa sä nyt tosi hauska,just tikahdun nauruu.
En edelleenkään ymmärrä miksi lapsia pitää aina paapoa, ketä se auttaa ja miten? Tämäkin asia on sellainen,että siitä vaan sanotaan,että asia on näin ja se ei siitä miksikään muutu. Pitääkö se lapsen oloa jotenkin helpottaa? Miten? Miten sä siihen esim. pystyt? Ei se saamarin karkkipussi paljoa lohdut ajo on paha mieli.

Kait sitä nyt empaattisuutta saa osoittaa, jos lapsella on paha mieli :-OOO Vai oletko sitä mieltä, että koettelemukset vaan karaisee, eikä lapsi saa odottaa kriisitilanteessaan apua keneltäkään? Kuka tässä karkkipusseista on puhunut?

 

[tän siitä saa]

Tottakai asia pitää puhua, jos lapsella on jostain syystä paha mieli siitä, että pääsee isoveljeksi! Voi tulla muuten vaan suurempia ongelmia. Ei tässä mitään karkkipusseja tarvita, vaan juttelua, myös ap:n ja eksänsä välillä.

Ap, kun ehdot niin kerro, että olethan jutellut isän kanssa (aikuiskeskustelu) siitä, miten poika kokee asian. Poika voi isän luona esittää reipasta.

Puhuminen onkin ok.
Aloitukseta saa sen käsityksen,että äiti nyt repeää siellä huoleta ja jotain pitäisi piristykseksi saada lapselle vaikka se karkkipussi.

 

["vieras"]

Onko poika ap:n ainokainen? Ja kenen mielestä ei ole hyvä asia, että tulee uusi veli tai sisko? Äidin vai pojan? Eihän siinä ole muuta kuin hyvää, koska sisarus on lahja loppuelämäksi. Kannattaa tehdä siitä positiivinen ja jännä juttu. Ei se lapsi isän luona ole asunut tähänkääna asti, joten se ei tule muuttumaan, kuten ap sanoi. Mutta eikös sitten tapaamisilla ole kiva, kun on oma pikkuveli tai -sisko? Onhan se, kunhan äiti pystyy sen niin selittämään lapselle, eikä tuo omaa kaunaa ja katkeruutta esille lapselle.

 

["Aapee"]

En usko että vastaavassa tilanteessa kovinkaan moni lapsi innosta hihkuisi uudesa lapsesta. Ydinperheessä tilannekkin aivan eri. Joku muukin tulee nyt kutsumaan hänen isäänsä isäksi, isä tuntee jotain muutakin kohtaan samoin miten häntä kohtaan. Tietenkin kaikki nämä on lapsen mielessä.

 

[Eipäs Juupas]

Onko kukaan kysynyt pojalta miksi tämä uusi sisarus ei ole hänen mielestään hyvä juttu? Mistä hän on sen ajatuksen saanut päähänsä?

 

["vieras"]

Mistä hän on sen ajatuksen saanut päähänsä?

eiköhän yleensä äideiltään joita harmittaa että eksällä menee paremmin..

 

[Lentokala]

[QUOTE="Aapee";27873786]En usko että vastaavassa tilanteessa kovinkaan moni lapsi innosta hihkuisi uudesa lapsesta. Ydinperheessä tilannekkin aivan eri. Joku muukin tulee nyt kutsumaan hänen isäänsä isäksi, isä tuntee jotain muutakin kohtaan samoin miten häntä kohtaan. Tietenkin kaikki nämä on lapsen mielessä.[/QUOTE]

Mun ystäväpiirissä on runsaasti uusperheitä ja oikeestaan järjestäen lapset ovat olleet alusta asti innostuneita uudesta (etä) sisruksesta, iästä riippumatta.
Pienemmillä on ollut mustasukkaisuutta ehkä sit vauvan synnyttyä, mutta niinhän usein ydinperheessäkin saattaa olla...
Varmaan on sit vaan ollut hyvää tuuria

 

[astrolabe]

Oisko sitten ihan mahdoton ajatus, että jos pojalla kova isänikävä, että lapsi olisi isän luona asumassa?

 

[Lentokala]

Oisko sitten ihan mahdoton ajatus, että jos pojalla kova isänikävä, että lapsi olisi isän luona asumassa?

Ei kai se noin yksiselitteistä ehkä ole...sitten olis karmee ikävä äitiä?
Tuntuu siltä, että soputuminen uuteen tilanteeseen vaatii aikaa eikä välttämättä lisää muutoksia heti.

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";27873786]En usko että vastaavassa tilanteessa kovinkaan moni lapsi innosta hihkuisi uudesa lapsesta. Ydinperheessä tilannekkin aivan eri. Joku muukin tulee nyt kutsumaan hänen isäänsä isäksi, isä tuntee jotain muutakin kohtaan samoin miten häntä kohtaan. Tietenkin kaikki nämä on lapsen mielessä.[/QUOTE]

Niinkö? Tulee mieleen kyllä, että miten sinä tän asian olet sitten poikasi kanssa käsitellyt. Hän itki asiaa,ja sinä sanoit siihen, että niin on se kauheeta kyllä ja ikävää, ei sille nyt mitään voi, että isi saa toisen vauvan, joka on siellä KOKO ajan ja sinä saat vaan isiä nähdä niin harvoin, voi voi... Sori ap, mutta tällaisen kuvan tästä saa.

 

["Vieras"]

Kaikkien lapsien on hyvä tajuta, ettei ole maailmannapa.

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";27873850]Niinkö? Tulee mieleen kyllä, että miten sinä tän asian olet sitten poikasi kanssa käsitellyt. Hän itki asiaa,ja sinä sanoit siihen, että niin on se kauheeta kyllä ja ikävää, ei sille nyt mitään voi, että isi saa toisen vauvan, joka on siellä KOKO ajan ja sinä saat vaan isiä nähdä niin harvoin, voi voi... Sori ap, mutta tällaisen kuvan tästä saa.[/QUOTE]

Siis justiinsa prikulleen näin hoidin asian, huoh

Ootko ihan tyhmä?

 

[astrolabe]

Meillä on täällä 2 x 9v tytöt ja 1 kpl 8v poikia (sekä 11v tyttö ja 12v poika). Nyt odotan vauvaa. 8v on selaillut neuvolan esitteet läpi ja kasonut aina välillä esitteiden kuvista, että miltä se "meidän vauva nyt näyttää". Ainut on ollut tuo biologinen yhdeksänvuotiaani, joka oli huolissaan terveydestäni, koska olin kuitenkin kuukauden saikulla tämän raskauden takia ja päivystyksessäkin olen käväissyt pari kertaa. Hän on ollut sitä mieltä, että ei halua vauvaa, jos se tarkoittaa, että minulle; äidille, käy huonosti.

 

[Eipäs Juupas]

AP! kysyn vielä uudestaan kun et vastannut!
Onko kukaan kysynyt pojalta miksi tämä uusi sisarus ei ole hänen mielestään hyvä juttu? Mistä hän on sen ajatuksen saanut päähänsä?

 

["Aapee"]

Enkä tähän nyt ole ihan kaikkia juttuja laittanut koska muuten joku tunnistaisi, eipä sillä ole merkitystäkään, koska ei ne jutut liity kysymykseeni mitenkään.

Lapselle tää on kova pala ja ymmärrän kyllä miksi. Isän kanssa lapsi on tän jo jutellut, ilmeisesti joku jäi silti kaivertamaan kun niin monta kertaa kotona pillastui itkemään ihan hölmöistä jutuista

 

["Vieras"]

[QUOTE="Aapee";27873885]Siis justiinsa prikulleen näin hoidin asian, huoh

Ootko ihan tyhmä?[/QUOTE]

No sitten tajuat itsekin, että ajan myötä ajatukseen tottuu, ja jatkat positiiviseen sävyyn juttelemista asiasta, sekä puhut exäsi kanssa poikasi huolista. Kyllä se siitä. Ja en ole tyhmä, kiitos kysymästä. Ei vain käynyt ilmi miten olit asian tähän asti hoidellut.

 

["Aapee"]

AP! kysyn vielä uudestaan kun et vastannut!
Onko kukaan kysynyt pojalta miksi tämä uusi sisarus ei ole hänen mielestään hyvä juttu? Mistä hän on sen ajatuksen saanut päähänsä?

Vastaus oli, "ei vaan ole", isälle sanoi samaa ja isä selitti ettei se muuta heidän välillä mitään. Ei lapsi varmaan itsekkään tiedä et miksi ei ole hyvä.

 

["vieras"]

Eikä se asia kerralla uppoa tajuntaan. Joten varmaan pyörii mielessä koko ajan kysymyksiä ja huolia, ja jännitystä ja iloakin, kunnes se vauva syntyy. Poika saattaa ihastua vauvaan, ja siellähän se voi yhdistää perhettä kun hänellä on velipuoli.

 

[Harmaaminäkin]

[QUOTE="Nyt harmaana";27873220]Ei tietenkään pidä hyvää juttuna sitä että isä saa toisenkin lapsen, ei ole kiva tulla isoveljeksi jne
[/QUOTE]

Tietenkään? :O Olin itse 9v, kun sain kuulla, että äitini saa vauvan isäpuoleni kanssa. Uutinen oli ihan mahtava, sain vihdoin sisaruksen mikä kaikilla kavereillani jo oli. Omat lapseni olivat 4 ja 6v, kun aloin odottaa kolmatta. Molemmat iloitsivat raskaudesta ja vastasyntyneestä. Kurja tuo tilanne lapsellesi, mut elämä on. Pisti vaan silmään "Ei TIETENKÄÄN pidä hyvänä juttuna...". Minusta asia on ihan päinvastoin. Lasta painaa varmaan joku muu juttu (ero?) tuon vauvauutisen taustalla.