Miten voittaa ajopelko?

["onneton"]

Eilen tulikin sattumalta iltavuoro eteen ja ajattelin, että jospa nyt rohkaistuisin ja menisin autolla "töihin", mutta kun tavaroita takapenkille laitoin, iski niin hirmuinen paniikki, että en pystynytkään autolla minnekään lähtemään, vaan kävellen menin tuttuun tapaan "töihin."

Ongelma tässä on nyt se, että kahden viikon päästä minun on PAKKO viedä lapsi autolla hoitoon, ei sinne voi kävellenkään mennä. Miten pystyn viemään lapsen autolla hoitoon?
Eihän häntä kotiinkaan voi jättää, ties' mitä hän saattaa tehdä, vaikka ensi syksynä kouluun
on jo menossa.

Lapsi on vielä ensi viikonkin mummolassa, kun hänen nuhatautinsa vain jatkuu. Eskarissa kun ollaan niin tarkkoja siitä, että lapsen pitää olla terve siellä ollessaan. Jos on vähänkin häikkää, niin heti käsketään pois hakemaan.

 

[Hoodrat]

Ajamalla. Tai sit autokouluun yks tunti treeniä.

 

[...]

harjoittelemalla. ota mukaan joku ajotaitoinen(kaveri, mies). ajatte ensin jossakin missä on vähän liikennettä että pääset kiinni asiaan uudestaan sitten pikkuhiljaa missä enemmän liikkenneettä jne.

 

[alkuperäinen]

No ei se nyt kiinni ole ajamisesta, koen, että ajamisen hallitsen. Kyse on vain pelon ja paniikin voittamisesta omassa mielessä. Ajoin 2 viikkoa sitten autolla liukkaalla pikku tiellä metsään ja siitä tämä ajopelko/-paniikki alkoi. Ja se olisi nyt PAKKO voittaa, ei tässä muutakaan voi. Kun eihän lasta voi tänne kotiinkaan jättää, ties mitä hän täällä aikaiseksi saa. Eikä lasta voi kävellenkään eskariin viedä, se on toisessa taajamassa ja sinne on matkansa.

 

["Meimi"]

Ajamalla se tuokin paniikki lähtee. Pikkuhiljaa, hitaasti. Ajat varoen, hitaasti, sama se vaikka muut ohittaa, muistat vain antaa niille tietä.

Kokemusta on.

 

[alkuperäinen]

No kyse ei ole ajamisesta, vaan siitä miten omassa mielessäni saan ajopelon/paniikin voitettua. PAKKO on kohta taas autolla lähteä liikenteeseen.

 

[Mulla oli sama homma]

kauheesti ajamista... Siihen ei auta ku se autoon rattiin lähteminen... Ota vaikka mies mukaan ja lähette ajelemaan semmoseen aikaan ettei kauheesti ole liikennettä ja sitten seuraavan kerran silleen et on enemmän...

Jos sä et aja niin sä et uskalla ikinä ajaa. Vähän sama ku hevosten kanssa, jos tiput selästä niin takas pitäs nousta ettei ala pelkäämään!

 

[alkuperäinen]

Mutta kun menen auton lähellekin tai istun autossa, niin siinä jo iskee niin karmea paniikki, että ei pysty ajamaan - pakko oli eilen lähteä pois ja kävellen töihin. No yhden pitemmän matkan (ainoan tuolla autolla) tein viime viikonloppuna, kun piti miehen piti hakea autonsa toisesta kaupungista ja minun piti ajaa tuota uutta autoa, alkumatka meni toisaalta hyvin mutta sitten iski se järjetön paniikki - meinasin että ei tästä tule mitään, no onneksi kuitenkin kotiin asti pääsimme. Mutta en ole sen jälkeen auton rattiin uskaltanut mennä. Eilen yritin, mutta en pystynyt. Meni aikaa ennenkuin sain olotilani tasattua, enhän nyt paniikkisena voi töihinkään mennä. Ja kuitenkin 2 viikon päästä on PAKKO lapsi hoitoon kuskata, en tiedä mitä siitäkin mahtaa tulla (