Mitenkä sujunut ujon lapsen kaverikyläilyt ja muutenkin kavereiden saaminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äippä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äippä"

Vieras
Minkä ikäisenä alkanut kyläilemään niin, että vanhemmat vaan vie ja hakee kaverin luokse, mitenkä se on sujunut ujon lapsen kohdalla? Onko vanhempi ekaa kertaa ollut mukana uuden kaverin kotona käydessä?

Mitenkä muuten sujunut ujon lapsen kanssa esim. uuteen harrastukseen meneminen, tai hoitopaikan vaihto tai varahoitoon meno esimerkiksi?

Kaikki kokemukset kiinnostaa minua, 3,5-vuotiaan ujon lapsen äitiä.
Kiitos! :)
 
Meillä on tehty niin, että vanhempi on ollut mukana kyläpaikassa niin monta kertaa, että lapsi on uskaltanut jäädä yksin. Sen verran tuttuja olleet kavereiden vanhemmatkin, ettei tästä ole ollut ongelmaa. Myöhemmin ovat kyllä jääneet yksinään mielellään. Myös voi tuntua helpommalta, jos kaverit tulee ensin kotona käymään, ja sitten vasta itse menee kylään.
 
Ujous ja se, että miten jää vaikkapa kaverille leikkimään ei mun mielestä kulje käsi kädessä.
Mun lapsi ei ole ollenkaan ujo, mutta vieraat paikat ja esim. harrastuksen aloittaminen ovat tosi tiukkoja paikkoja, samoin ekaa kertaa yöksi jääminen mummolaan.
Meillä ei 4,5v ole vielä kertaakaan jäänyt yksin kaverin luo leikkimään, ajattelin, että se olisi ajankohtaista vasta eskarissa.
Itse kaipailisin apua tuohon harrastuksiin jättämiseen, miten sen saa onnistumaan.
 
Me ollaan ujon 5-vuotiaan kanssa käyty ensin yhdessä kylässä ja toinen osapuoli on myös käynyt äitinsä kanssa meillä kylässä. Siitä sitten rohkaistui ja juoksee jo naapurin tytön kanssa ulkona kahdestaan ja molemmin puolin kylässä. Oma-aloitteisesti on halunnut myös muille kavereille jo ilman äitiä kylään :) Uusi harrastus aloitettiin syksyllä ja sinne meni mielellään kaverin kanssa, yksin olisi voinut olla kova paikka. Eli äiti ekana mukaan kaverin hankintaan ja harrastuksen aloittaminen on paljon helpompaa tutun kaverin kanssa :)
 
up vielä

Mitenkä esim. ujon lapsen kohdalla niinkin tavallinen asia kuin wc:ssä käynti kaverin luona onnistunut. Meidän lapsen kun on vaikea lähestyä vieraita aikuisia... että jos apua tarvitsisi veskissä esim....
 
No mun kaverilla ei suju ollenkaan. Vuoden ikäinen lapsi, joka pelkää muita lapsia.
Kaveri ei tule KOSKAAN kylään, koska lapsi kuulemma ujostelee.
Miten lapsi voisi oppia olemaan muiden lasten kanssa, jos ei ikinä niitä nää?
Eihän lapsi edes tiedä sellaisten olemassa olosta.... He siis ovat vaankotona, tai käyvät mummolla.
Velejn laspen synttäreille ei voinnu mennä, koska siellä oli muita lapsia..
 
[QUOTE="pipsa";23259669]No mun kaverilla ei suju ollenkaan. Vuoden ikäinen lapsi, joka pelkää muita lapsia.
Kaveri ei tule KOSKAAN kylään, koska lapsi kuulemma ujostelee.
Miten lapsi voisi oppia olemaan muiden lasten kanssa, jos ei ikinä niitä nää?
Eihän lapsi edes tiedä sellaisten olemassa olosta.... He siis ovat vaankotona, tai käyvät mummolla.
Velejn laspen synttäreille ei voinnu mennä, koska siellä oli muita lapsia..[/QUOTE]

No joo taitaa olla ääripää. Meillä on siis kesällä 4v täyttävä tyttö ja kyläillään ihan normaalisti joka paikassa missä nyt muutenkin lapsen kanssa yhdessä. Kyseessä oli nyt siis se, että kun lapsi kyläilisi ns. itsekseen, eli vietäisiin kaverille kylään ja haettaisi parin tunnin päästä pois.

Ei kai 1v nyt yksinään vielä kyläilekään...
 
jos vähän tuntemattomampi kaveri niin ulkoilkaa ensin yhdessä tämän perheen kanssa pari kertaa (kaikille ei voi ilmoittaa tulevansa kylään koko porukka...) niin lapset saavat vähän rutiiniksi tuota tapaamishommaa.
muuten kyläilkää ensin lapsi/vanhempi sitten esim. siten että juot kahvit ensin ja lähdet sitten pois ja lapsi jää itsekseen hetkeksi leikkimään kunnes haluaa kyläillä ihan itse.
meillä kolme- ja neljävuotiaiden kyläilypaikat löytyvät ihan taloyhtiön piiristä joten viennit/tuonnit ym. helppoja järjestää. yksi kyläpaikka on tarhakaverin luona, sinne ollaan sovittu vanhempien kanssa että tarvittaessa soitellaan puolinjatoisin heti jos jotain hätää tulee, mutta yleensä ainakin meillä kaikki sujunut hyvin.
ja siis ujo lapsi kyseessä :)
 
eIKÖHÄN NE ALA ISOMPANA, KOULULAISENA IHAN ITSE SOPIA KYLÄILYJÄ TOISTENSA LUO. eI MEILLÄ NOIN PIENET VIELÄ KAVEREILLA OLE YKSIN KYLÄILLYT. kOULULAISET ALKAVAT OLLA YÖKYLÄSSÄKIN TOISILLAAN TAI OIKEAMMIN SEKIN ALKOI VASTA EHKA KOLMANNELLA LUOKALLA.
Anteeksi, kun tuli isolla, mutten jaksa uudelleen.
 
eIKÖHÄN NE ALA ISOMPANA, KOULULAISENA IHAN ITSE SOPIA KYLÄILYJÄ TOISTENSA LUO. eI MEILLÄ NOIN PIENET VIELÄ KAVEREILLA OLE YKSIN KYLÄILLYT. kOULULAISET ALKAVAT OLLA YÖKYLÄSSÄKIN TOISILLAAN TAI OIKEAMMIN SEKIN ALKOI VASTA EHKA KOLMANNELLA LUOKALLA.
Anteeksi, kun tuli isolla, mutten jaksa uudelleen.

Joo voihan se olla että tässä meidän tapauksessa taitaa nyt äiti vähän "hätäillä" :)

Oliko teillä lapset sitten esim. kaverisynttäreillä tarhaikäisinä? vai oliko kyläilyt tosiaankin vasta kouluiässä?

Täällä esim. työkavereiden lapset tuntuvat kyläilevän jo 3-5 vuotiaina hyvinkin niin että vanhemmat vaan kuskaa. me taidetaan ollla poikkeustapauksia.... :0
 
Meidän esikoinen on ollut pienestä asti ujo ja arka aikuisten kanssa. Mutta tuosta nelivuotiaasta ylöspäin alkoi pärjätä kavereiden kanssa todella hyvin. Nyt täyttää justiinsa seitsemän, ja kavereita on vaikka miten paljon, vaikka edelleen arastelee aikuisia. Mie olen tehnyt paljon töitä kaverisuhteiden eteen ja laittanut tyttöä leikkimään - tosin asiaa on helpottanut se, että pikkusisko on vain vuoden nuorempi, joten ovat käyneet tähän asti yhdessä. Nyt on jo omat kaverit.
 
[QUOTE="vieras";23259821]jos vähän tuntemattomampi kaveri niin ulkoilkaa ensin yhdessä tämän perheen kanssa pari kertaa (kaikille ei voi ilmoittaa tulevansa kylään koko porukka...) niin lapset saavat vähän rutiiniksi tuota tapaamishommaa.
muuten kyläilkää ensin lapsi/vanhempi sitten esim. siten että juot kahvit ensin ja lähdet sitten pois ja lapsi jää itsekseen hetkeksi leikkimään kunnes haluaa kyläillä ihan itse.
meillä kolme- ja neljävuotiaiden kyläilypaikat löytyvät ihan taloyhtiön piiristä joten viennit/tuonnit ym. helppoja järjestää. yksi kyläpaikka on tarhakaverin luona, sinne ollaan sovittu vanhempien kanssa että tarvittaessa soitellaan puolinjatoisin heti jos jotain hätää tulee, mutta yleensä ainakin meillä kaikki sujunut hyvin.
ja siis ujo lapsi kyseessä :)[/QUOTE]

Kiva kuulla että teillä ujon kanssa sujunut hyvin kyläilyt :)

Joo näinhän se täytyy tehdä että olen vaikka ekalla kerralla itse koko ajan mukana ja vaikka sitten seuraavalla kerralla tyttö jäisi tunniksi pariksi itsekseen leikkimään, eikös?

Niin tulisi sitten samalla kaverin äitikin tutuksi jne. Kivahan se on itsekin vähän lapsen kaverin vanhempiin tutustua.
 
[QUOTE="myö";23260014]Meidän esikoinen on ollut pienestä asti ujo ja arka aikuisten kanssa. Mutta tuosta nelivuotiaasta ylöspäin alkoi pärjätä kavereiden kanssa todella hyvin. Nyt täyttää justiinsa seitsemän, ja kavereita on vaikka miten paljon, vaikka edelleen arastelee aikuisia. Mie olen tehnyt paljon töitä kaverisuhteiden eteen ja laittanut tyttöä leikkimään - tosin asiaa on helpottanut se, että pikkusisko on vain vuoden nuorempi, joten ovat käyneet tähän asti yhdessä. Nyt on jo omat kaverit.[/QUOTE]

Mitä olet tehnyt kaverisuhteiden eteen? Mitenkä aloititte kaverikyläilyt? Mitenkä pärjäsi esim. kylässä juuri tuon vessassa käymisen suhteen tai syömisen suhteen tms. Uskalsiko sanoa kaverin vanhemille asiansa?
 
[QUOTE="aloittaja";23260043]Mitä olet tehnyt kaverisuhteiden eteen? Mitenkä aloititte kaverikyläilyt? Mitenkä pärjäsi esim. kylässä juuri tuon vessassa käymisen suhteen tai syömisen suhteen tms. Uskalsiko sanoa kaverin vanhemille asiansa?[/QUOTE]

No, siis olen kutsunut lapsia äiteineen kylään. Mie asun täällä Hämeessä, vaikka olenkin Itä-Suomesta kotoisin, ja olen huomannut, että täällä ihmiset ovat aika pidättyväisiä, joten olen sit itse ollut se aktiivinen osapuoli. Aluksi ollaan puolin ja toisin oltu mukana ja kahviteltu, ja silleen on se kaverin äitikin tullut lapselle tutuksi.

Vessa ei ole ollut meille ongelma, mutta pienempänä kyllä sanoin kaverin äidille, että kyselis, onko pissihätää. Mitäs muuta? Niin, kutsu siis ensin teille käymään, äläkä tee asiasta kauheaa numeroa, kun viet leikkimään. Ja jos ei itse halua, niin ei sitten. Mutta meillä ei kyllä ole koskaan tarvinnut kesken hakea pois.
 
[QUOTE="myö";23260073]No, siis olen kutsunut lapsia äiteineen kylään. Mie asun täällä Hämeessä, vaikka olenkin Itä-Suomesta kotoisin, ja olen huomannut, että täällä ihmiset ovat aika pidättyväisiä, joten olen sit itse ollut se aktiivinen osapuoli. Aluksi ollaan puolin ja toisin oltu mukana ja kahviteltu, ja silleen on se kaverin äitikin tullut lapselle tutuksi.

Vessa ei ole ollut meille ongelma, mutta pienempänä kyllä sanoin kaverin äidille, että kyselis, onko pissihätää. Mitäs muuta? Niin, kutsu siis ensin teille käymään, äläkä tee asiasta kauheaa numeroa, kun viet leikkimään. Ja jos ei itse halua, niin ei sitten. Mutta meillä ei kyllä ole koskaan tarvinnut kesken hakea pois.[/QUOTE]

Kiitos sinulle paljon vastauksestasi!

Juu näin taidan tehdä, että kyläillään lapsen kavereiden luokse ensin yhdessä että kaverin äitikin tulee tutuksi, niin varmasti sitten seur. kerralla myöhemmin haluaakin jo jäädä itsekseen kylään. Hiljaa hyvä tulee! :)

Kunhan nyt ensin alkaa saamaan oikeita kavereita tuolta päiväkodista, johonka vasta juuri siirtyi perhepäivähoitajalta. Eiköhän se siitä sitten. Hoidossa niin pph:lla kun päiväkodissa meidän tytöllä aina asiat hoituneet, jotenka eiköhän se onnistu tuolla kavereillakin sitten. Täytynee harjoitella asiaa vaikka ensin tytön serkun luona jossa jo pari kertaa ollutkin kylässä itsekseen. Se on tietysti helpompaa kun kyseessä on tuttu serkku ja hänen äiti (minun sisko) joka myös tytölle hyvin tuttu. Mutta yhtälaillahan niistä kavereistakin sitten aikanaan tulee tuttuja.
 
[QUOTE="aloittaja";23260156]Kiitos sinulle paljon vastauksestasi!

Juu näin taidan tehdä, että kyläillään lapsen kavereiden luokse ensin yhdessä että kaverin äitikin tulee tutuksi, niin varmasti sitten seur. kerralla myöhemmin haluaakin jo jäädä itsekseen kylään. Hiljaa hyvä tulee! :)

Kunhan nyt ensin alkaa saamaan oikeita kavereita tuolta päiväkodista, johonka vasta juuri siirtyi perhepäivähoitajalta. Eiköhän se siitä sitten. Hoidossa niin pph:lla kun päiväkodissa meidän tytöllä aina asiat hoituneet, jotenka eiköhän se onnistu tuolla kavereillakin sitten. Täytynee harjoitella asiaa vaikka ensin tytön serkun luona jossa jo pari kertaa ollutkin kylässä itsekseen. Se on tietysti helpompaa kun kyseessä on tuttu serkku ja hänen äiti (minun sisko) joka myös tytölle hyvin tuttu. Mutta yhtälaillahan niistä kavereistakin sitten aikanaan tulee tuttuja.[/QUOTE]

Ihan varmasti, juu, ja miun muistin mukaan mekin alotettiin nuo kyläilyhommat siinä nelivuotiaana. Ja ihan lapsen oman halun mukaan mentiin, mutta äkkiä se kaverikyläily alkaa kiinnostaa, kun siihen makuun pääsee.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä