Mites tää nyt pitäis ottaa? Mies ei osannut sanoa musta mitään positiivista :O

[diipa]

Sain kerrankin miehen rupattelemaan niitä näitä, ja oli mukavaa. Itse pidin juttua yllä, ja ajattelin sitten, että voisi olla piristävää kummallekin, kuulla mitä puolia kumppani arvostaa toisessa.
Ensin kysyin, mitä arvostaa minussa. Ei osannut vastata, liian vaikea kysymys, eikä kuulema oikein tiedä mitä koko arvostus tarkoittaa.
Kysyin mikä tai mitkä ovat parhaat luonteen piirteeni, ei osannut siihenkään oikein sanoa mitään. Lopulta kun oikein mietti, vetäisi hatusta kiltteyden.
Yritin vielä kerran, mielestäni helpon kysymyksen. Pyysin kertomaan missä olen mieheni mielestä hyvä. Ei osannut sanoa, kuulema liian vaikeita kysymyksiä

Itse olisin miehestä kysyttäessä osannut joka kysymykseen vastata, ja miehelle sen kerroinkin jo etukäteen, kun ehdotin, että mä kysyn ensin, ja kerron sitten mitä itse ajattelen.
Tuntuu vähän hullulta, ettei tuollaisiin kysymyksiin osannut vastata mitään.

Onko se sitten niin, että miehille on tuollainen liian vaikeaa ajateltavaa, vai missä mättää?

 

[Leena]

Vika on miehessäsi.Oma ukkoni osaa ja on vastannut aikoinaan noihin samoihin kysymyksiin jotka esitin.

 

[..]

uskoisin että ei ole ymmärtänyt koko sun ideaa ja siksi ei "osannut" vastata. Ei ehkä osaa ajatella,että tahdot kuulla esim. olevasi hyvä äiti, luotettava puoliso. Arvostavansa sitä kuinka hoidat kodin ja lapset ym... ei vaan tajua.
Elä ota ainakaan stressiä

 

[Kowalski]

Miehesi on ehkä vain huono kehumaan, ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Ei se varmaankaan sitä tarkoita, etteikö hän pitäisi vaikka miten monesta asiasta sinussa.

 

[myös mörököllin vaimo]

Mutta on aika mörökölli mies. Pitäisi tuollaisissa tilanteissa edes yrittää!

 

[Vieras]

Mutta mitä jos miehes mielestä sussa ei ole mitään hyviä luonteenpiireteitä etkä hänen mielestään ole hyvä missään?

Ja sama kuin edellisellä, mun mies osaa vastata samaisiin kysymyksiin mitä olit ukoltas kysynyt.

 

[Vinha]

Onko miehesi ujo? Saattoi keksiä montakin mukavaa asiaa mutta koki niiden ääneen sanomisen vaikeana. Tai sitte sitä ärsytti että "kerjäsit" kehuja...Riippuu niin tyypistä. Oma mieheni kyllä vastais jos kysytään. Ja jos niitä hyviä puolia ei alkas löytyä niin sanois se senkin ettei niitä ole.

 

[...]

No mun mielestä mun miehessä ei oo niin yhtään mitään hyvää, ku se on niiin saatanan ärsyttävä

 

[ap]

Mutta mitä jos miehes mielestä sussa ei ole mitään hyviä luonteenpiireteitä etkä hänen mielestään ole hyvä missään?

tämä kyllä kävi itsellä mielessä.
Kun lopulta pyysin, että sanoisi edes jotain mikä hänen mielestään on minussa hyvää, ei osannut vastata sittenkään.
Eikö edes sen vertaa olisi voinút keksiä, että teen toisinaan tosi hyvää ruokaa tms.

Mä vielä nimenomaan ajattelin, että kummastakin varmasti olisi kiva kuulla itsestä jotain hyvää, kun arjen keskellä tulee sanottua vain ikävistä asioista liian helposti.

Mulla taas oli pitkä litania, mitä en kyllä sitten sanonutkaan...
Voin osan ainakin nyt tähän laittaa.
Mies on turvallinen, Kätevä käsistään, hauska, kekseliäs, loistava kokki, loistava mekaanikko, ei ole hänen taitojensa ansioista tarvinnut tuhlata rahoja korjaamoon, kun mies on itse osannut hoitaa homman.

 

[Kumipuu]

sama juttu ku mä kysyin! Sanoi että miettii yön yli, kahden viikonkaan jälkeen ei keksinyt mitään, eikä ole vieläkään osannut mitään sanoa. Ihmettelen että mitäköhän se edes minun kanssa tekee kun ei minussa kerta MITÄÄN hyvää ole, edes ulkonäössä.

 

[-]

ehkä ei pitänyt tuon tyyppisestä rupattelusta. saattoi ottaa sen tiukkaamisena,muka rentona.

 

[rattus]

En oikein tiedä itsekään miksi, mutta jostain syystä mulla tulee kuva hirveän väkinäisestä tilanteesta. Kehut on sitä paitsi muutenkin kivoimpia silloin kun ne tulee spontaanisti eikä tivaamalla.

 

[hei]

Tällaiset kysymykset ovat aika "naismaisia" ja miesten näkökumasta emotionaalistamiinakenttää pahimmillaan. Viakeuksia tulee vastaa mitä tahansa. Niin ihmekoös se että siinä sitten menee lukkoon.

Vastaavaan kysymykseen työhaastattelussa (niemä kolem hyvää ja huonoa puolta itsessäsi) mies varmasti osaisikin vastata kakistelematta, sillä silloin ei ole kyse kysyjän emotionaalisiin tarpeisiin vastaamisesta.

Taatusti pelkäsi, että jos sanoo hyvä äiti, niin sitten luokkaannut, kun ei ajattele sua naisena jne jne...

 

[myös mörököllin vaimo]

Mä vielä nimenomaan ajattelin, että kummastakin varmasti olisi kiva kuulla itsestä jotain hyvää, kun arjen keskellä tulee sanottua vain ikävistä asioista liian helposti.

Voi että, osaan eläytyä sinun harmiisi. Mitenhän sen miehen saisi tajuamaan kuinka tärkeää edes kysyttäessä olisi avata suunsa.

 

[nainen ei ole mies]

Tällaiset kysymykset ovat aika "naismaisia" ja miesten näkökumasta emotionaalistamiinakenttää pahimmillaan. Viakeuksia tulee vastaa mitä tahansa. Niin ihmekoös se että siinä sitten menee lukkoon.

Vastaavaan kysymykseen työhaastattelussa (niemä kolem hyvää ja huonoa puolta itsessäsi) mies varmasti osaisikin vastata kakistelematta, sillä silloin ei ole kyse kysyjän emotionaalisiin tarpeisiin vastaamisesta.

Taatusti pelkäsi, että jos sanoo hyvä äiti, niin sitten luokkaannut, kun ei ajattele sua naisena jne jne...

Mää komppaan tätä!
Oikeesti kuule elämä on opettanut että "ei pidä kysyä sellaista mihin ei eihkä kestä kuulla vastausta" Sopinee tähänkin eli "tai jos on mahis jäädä ilman vastausta"...
Mun miehellä oli tapana sanoa ton tapasiin (tosin ihan noin en oo kysynykkään) että mitä sa haluisit hänen vastaavan!!!???Eli joo, en oo kysyny enää...