mitkä asiat vaikuttavat/vaikuttivat lapsilukumääräänne?

Meille tulee kesäkuussa kolmas ja taatusti viimeinen. Syynä lähinnä jaksaminen ja myöskin raha: kolme lasta mahtuu vielä "tavalliseen" autoon ja taloon, lisäksi ihan itsekkäästi toivomme, että kun lapset ovat isoja, meillä on vielä aikaa reissata ja touhuta miehen kanssa kahdestaan.

Rakkaista rakkaimpia nämä lapsoset ovat, mutta kolme saa luvan riittää.
 
yhteen jää, en ole koskaan pitänyt isosta lapsimäärästä vaikka sisaruksia onkin miun lisäks vielä 3. Ja terveydelliset syyt sekä tämän hetkiseen tilanteeseeni ajatus lapsesta saa karvat pystyyn<br><br>
 
Olen ajatellut, että max. 5 lasta, mutta jää varmasti haaveeksi. Mies sanoi jo, että tähän kolmanteen saa jäädä. Ja ei meillä taitaisi enempään "varaa" ollakaan, kun haluan jokaiselle oman huoneen (jossakin vaiheessa ainakin) ja tila-autokin maksaa hunajaa...
 
Oma terveyteni sanelee sen että lapsiluku jää kahteen. Ellei perheemme kasva adoptiolapselle. Kroppa ei kestä enää yhtään raskautta. Haikealta tuntuu ja surutyötä olen tehnyt sen suhteen viime kuukausina sairaalassa maatessani.

MUTTA kiitollinen ja onnellinen olen noista kahdesta ihanasta lapsesta jotka olen saanut kantaa sisälläni. Olisi kurjempaa jos en olisi saanur yhtään lasta.
 
Se, miten monen kanssa tunnen jaksavani. Haaveissa oli kolme ennen kolmeakymppiä (nimenomaan siksi että lasten kasvettua olis taas joskus sitä omaakin aikaa ennen kuin on toinen jalka haudassa), mutta tällä hetkellä kolmas taitaisi vetää meidät liian piippuun. Ja se kolmekymmentä on kuitenkin vaan 1,5v päässä...

Toinen on tila, vuokralla asutaan kun lainaan ei oo mahdollisuutta (mies vain töissä ja itse opiskelen vielä varmaan aika pitkään) ja tähän asuntoon ei kolmatta mahdu. Vasta on muutettu ja alue kiva, mutta täällä ei isompia asuntoja, ja vuokrakin olisi varmaan jo aika mahtava...

Mutta ennen kaikea tuo omien rahkeiden riittäminen, se on tärkein kriteeri. Jos tuntuu ettei pää välttämättä kestä useampaa niin haaveet saa jäädä haaveiksi.

Niin ja se unohtui, että viime raskausaika oli jo sinänsä vaikea, että en tiedä miten kävisi suraavalla kerralla...iskiaksen takia liikkuminen oli tosi kivulloista jo heti alusta asti, ja painoa tulikin sitten 30kg. Poika oli iso ja selkä ei todellakaan kestänyt, lenkkeillä olisi pitänyt mutta jos erehdyin 15 min kävelemään, niin kaksi päivää (ja yötä!) siitä kärsin. Hyvä oli neuvolantädin patistaa lenkille kun ei itte ollut minun housuissani...<br><br>
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.05.2007 klo 15:51 swerfiel kirjoitti:
Meillä vasta eka tulossa. suunnitelmissa on kolme tai korkeintaan neljä lasta. Enempää ei siksi, että 1) haluan antaa aikaa kaikille lapsille ja 2) voisin joskus vanhempana viettää omaakin aikaa, enkä olla seuraavaa kahtakymmentä vuotta jumissa vaippaikäisten kanssa.

Tää oli just suoraan mun näppiksestä(paitsi että meidän esikko on jo 4kk)! Mutta jos kaikkien kanssa tulee tuo alulle laitto olemaan yhtä hankalaa, kun tän ekan kanssa, niin sit jää kyllä pienemmäks lapsien lukumäärä :whistle: <br><br>
 
- laiskuus
- en tykkää lapsista
- haluan omaa aikaa (ja laatuaikaa tuon ainokaisen kanssa)
- raha
- perinnöllinen sairaus, josta en tiennyt ja jonka periytin jo yhdelle lapselle. Tahallani en virheellistä geeniä halua eteenpäin siirtää
 
itse haluaisin neljannen ja vaikka viidennenkin, miehen mielesta 3 on hyva. asioita jotka ottaisin huomioon on
- pitaa pystya elattamaan perhe (mies haluaa jokaiselle lapselle mm. oman huoneen ja maksaa koulutuksen)
- voimia hoitaa lapset ja koti ja jaksamista olla lasnaoleva aiti

mieluimmin saisin lapsen lisaa kun miettisin etteivat voi muka voi jakaa makuuhuoneita tai ottaisin vanhemman auton uudemman tilalle. koulutus on tarkeaa, mut voi valita jonkun koulun joka ei maksa 10 000 per vuosi ja opiskelun ajan voisivat asua kotina jne jne. mun mielesta sopu tilaa antaa.
 
Nyt kolmatta odottaessa on puhuttu, että alkaa tuntumaan siltä että perhe on tämän pienen synnyttyä koossa. Kummastakin vaan tuntuu siltä :) tietenkään koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta kummatkin ollaan samaa mieltä siitäkin, että ei enää 10-15 vuoden päästä haluta "aloittaa tätä hommaa" alusta, eli enää vauvoja silloin. Nautitaan nyt tästä ja ollaan onnellisia siitä mitä ollaan saatu :)
 
Kaksi lasta riittää koska:
-olen mukavuudenhaluinen
-inhoan raskaana olemista
-haluan että on rahaa kustantaa tulevaisuudessa koulutus kaikille ja varaa laittaa lapsille säästöön
-en halua enää olla kotiäitinä
-kahden lapsen elättämiseen riittää rahat eikä tarvitse pihistellä heidän tavaroissaan yms.
-aikamme riittää kahdelle lapselle täydellisesti, molemmat saavat täyden huomiomme
 

Yhteistyössä