Monen lapsen äityleitä?

[huh]

Mä oon sitten varmaan se, jolla on yhden kanssa niin vaikeeta, etten voi millään ymmärtää, että olis useampi, jostain viidesta puhumattakaan!! Tää tulee varmaan väärään ketjuun, mutta kiinnostaa minuakin, että miksi niitä lapsia on teillä monta ja onko olleet jotenkiin 'helppoja' (suhteellista on joo, tiedän) kun on ollut jaksamista tehdä enemmän? Mun on vaan niin vaikea käsittää koko asiaa. Se tarve kauheaan pesueeseen varmaan vaan puuttuu mun biologiasta. Ja hyvä kai niinkin, johan maailma olisi räjähtänyt jos kaikki ihmiset tekis suurperheen!!

 

[Äiti-Kengu]

Mä oon sitten varmaan se, jolla on yhden kanssa niin vaikeeta, etten voi millään ymmärtää, että olis useampi, jostain viidesta puhumattakaan!! Tää tulee varmaan väärään ketjuun, mutta kiinnostaa minuakin, että miksi niitä lapsia on teillä monta ja onko olleet jotenkiin 'helppoja' (suhteellista on joo, tiedän) kun on ollut jaksamista tehdä enemmän? Mun on vaan niin vaikea käsittää koko asiaa. Se tarve kauheaan pesueeseen varmaan vaan puuttuu mun biologiasta. Ja hyvä kai niinkin, johan maailma olisi räjähtänyt jos kaikki ihmiset tekis suurperheen!!

No tulipas tämäkin näkökanta tähän ketjuun


Mulla ei odotukset ole helppoja eivätkä synnytykset.Silti halusin mieheni kanssa kolmannen yhteisen.Entuudestaan mulla oli kaksi.
No tosille sopii yksi lapsi ja toisille monta

 

[Auringonkukaksi]

no mulla on mennyt hyvin raskaudet ja synnytykset mutta on ollut tosi pahaa pahoinvointia ja ei ne synntyksetkään mitää mukavia ole.
kukaan lapsista ei tosin ole pienenä itkeskellyt ja imetys on sujunut ja nukkuneet ovat hyvin..joten ehkä ihan helppoja ovat olleet.on vaan niin kova vauvakuume :heart:
ja mikä sen ihanampaa kuin rakkaat lapset ja niiden hauskat touhut ja katsoa kuinka ne kasvaa ja rakastaa sisaruksiaan =)
mahtuuhan sitä väsymistä ja hampaiden kiristystäkin joukkoon...mutta se on elämää!

 

[huh]

Niin, sori, että menin kirjoittamaan tähän ketjuun. Ei paheksuen, vaan kiinnostuksella. Mutta oikeasti kiinnostaa MIKSI monta lasta tehdään? Kukaan ei koskaan tunnu selittävän sitä, vaan ehkä se ei kaipaa selitystä, jos tulee luonnostaan se tarve tai halu. Vaan voi olla, etten silti koskaan ymmärrä, kun ne tunteet ei omaan päähän ole tulleet...

 

[huh]

Ja pakko munkin sanoa, ettei odotus ja synnytys varmaan ollut sen kauheampaa kuin muillakaan, mutta ihan se vauva-arki on ollut sellaista, ettei millään voisi ajatella heti samanlaista. Unettomia öitä yli vuotiaaksi (ihan jokaikinen yö ), ei lastenhoitoapua, itkemistä, tyytymättömyyttä.... Ihaniakin hetkiä TIETENKIN, mutta perustuntuma ekasta vuodesta jäi todella rankaksi ja vaikeaksi. En kellekää toivo samaa, ja ihanaa, jos muiden elämä soljuu paremmin isoissakin perheissä.

 

[Äiti-Kengu]

No huh mulla jokainen on enempi tai vähempi valvottanut ensimmäisen vuoden.
Varsinkin tän hetken nuorimmainen,mutta.
se on luonne tai persoona mikä saa aikaiseks lapsi määrän.Tietysti kun se oikea kumppani löytyy,niin kaikki tulee kuin luonnostaan.
Samanlaisesti kysyn sulta miks vain yksi?
Miks toisaalta mun tarvis selittää kenellekkään,että miksi.Tämä sopii meille ja haluamme monta lasta.Vaikka mulle odotukset ei halpoimmasta päästä ole ja vauva-aikana saa valvoa.Silti se on sen arvoista.

 

[poikien äiti]

kyl on varmasti nimimerkillä "mä" hommaa. itellä on 3 poikaa, nyt pojat ovat 2v10kk,1v10kk ja 4kk ja kyl noissaki herroissa työtä piisaa.

 

[minulla]

10 on

 

[ihanaa]

Kyllä noi 9kpl nyt riittää.

 

[vieras]

Meillä neljä ja viides tulossa. Vanhin 7v. Ja miksi? Siksi kun me kumpikin niin tykätään lapsista ja niiden kautta saa elämään PALJON sisältöä.

Jos meillä olisi jäänyt lapset ensimmäiseen, kokisin että vauva-aika on kauheaa. Kaikki uutta ja opettelua ja ehkä siksi myös itkuisuutta ja valvomista yms. Kauhea stressi ja huoli, osaanko tehdä kaikki oikein, meneekö kaikki niinkuin opetetaan ja kirjoissa ja neuvola lappusissa lukee jne. Itse koen että kolmannen kohdalla opin ottamaan elämän ja lastenhoidon oikealla tavalla. Rennosti mutta kuitenkin huolehtien. Kolmas ja neljäs ovat vähiten "hidastaneet" ja vaikuttaneet meidän perhe-elämään, ainakaan negatiivisesti. Positiivisesti kyllä. Ja siksi vielä viideskin tulossa...

Miten me jaksetaan? Hyvä, ihana ja tasapainoinen ja tasa-arvoinen parisuhde. Se on kaiken pohja. se on NIIIIN totta että vanhempien parisuhde on lasten koti. Jokainen on varmaan huomannut että jos on huono päivä puolison kanssa, ei jaksa niin hyvin lastenkaan kanssa. Molemmat kantaa vastuun perheestä, molemmilla on omaa vapaa-aikaa kerran viikossa ainakin. Ja yhteiset viikonloppulomat vähintään kerran vuodessa puolison kanssa. Silloin palkataan joku tuttu nuori hoitamaan, joskus aiemmin oli isovanhemmat.

Päivät on suunnilleen samanlaisia, se helpottaa huomattavasti elämää kun on hyvä rytmi elämässä. Ja eskari ja kerhot tuo mukavaa vaihtelua ja piristystä lapsille, ja puistossa näkee itse aikuisia. Touhua riittää ja se on mukavaa, ei ainakaan käy aika pitkäksi kotiäitinäkään. Välillä olen käynyt töissä täysiaikaisena, välillä keikannut.

Lapset tuo rakkautta elämään ja heistä oppii itsekin yllättävän paljon!

 

[huh]

Kiitos vieras, tuosta kirjoituksesta ymmärsin minäkin jotakin

Ja Äiti-Kengulle vastaus 'miksi yksi'-kysymykseen. No ehkä juuri siksi, että pelkään, ettei muille riittäisi aika eikä rahkeet. Rakkaus varmaan riittäisi, mutta jos ei ole aikaa olla lasten kanssa yhtä paljon kuin tän yhden, niin sekin tuntuisi tässä vaiheessa oudolta. Itselläni on sisaruksia enemmän, ja arvostan kyllä sitä sisarusten tuomaa toveruuttakin. Sen vuoksi voisin vielä lapsen tehdä, mutta toisaalta jos ei itse jaksa, niin en tiedä onko siinäkään järkeä... Aina ei ole järkiratkaisua tähän lapsilukujutuun varmaan, pitää tehdä niin kuin sopivalta tuntuu.

 

[mä]

Työleiri no joo, välillä sitäki mutta aika antosa semmonen.. Nii ja mulla nuo raskaudet ei myös oo ihan kaikki ollu helpoimmasta päästä mut silti vain niitä lapsia on vielä lisää halunnut. Vauvat on sentään ollu kohtuu helppoja jotain alle vuosikkaana lukuunottamatta tätä nykystä nuorinta joka on hoidattanut sitte senkin edestä.

Silti niinku joku jo sano, kolmannen kohdalla sitä oppi jo ottamaan vähän löysemmästi mutta kuitenki tarpeeksi huolehtien. Sen voin kyllä sanoo että tämmösessä sakissa esimerkiksi huusholli pysyy kerralla kunnossa sen ehkä 5min lasten heräämisen jälkeen mutta siitä ku ei koko ajan ressaa niin seki auttaa jo paljon

Nii ja sen muistan et ensimmäinen ootus ja ensimmäisen lapsen hoito sillon 6v sitte oli kaikista rankinta.. Ehkä se on se sitovuus joka siinä ensimmäisen kohdalla rassaa. Sitte ku lapsia on jo useempi ne menee sillä samalla sitovuudella kaikki vaikkakin työtä on enemmän. Ja.. luultavasti ei jää meillä lapset vielä tuohon kuudenteenkaan. En vaan osaa kuvitella että meidän lapset ois sitten vielä siinäkään. Ap:lle.. kyllä se arki sujuu vaikka se viideski teille joskus tulisi.

 

[ap]

Ois kiva jos viitsisit laittaa yv:tä?
Mukavasti kirjoittelit,missäpäin asustatte?

 

[ap]

ja kiva ja kiitos kaikille vastanneille

 

[M Y R K K Y]

Mulla viis omaa +bonari päälle.
Lapset poika -94, kaksoset(tyttö ja poika) -99 ja bonaripoika kans
tyttö -05 ja poika -07

Arki sujuu ok,meillä on lapsilla kotityölista,rasti ruutuun kun homma tehty.Tiskikoneen tyjentää vuoronperään ja kaikki laittaa aina astiansa koneeseen suoraan.Tiskihädelliltä vältytään!
kohta 2 veekin osaa omansa laittaa.

Imurointi on myös vuorolista hommaa,ja koti on suht siisti aina.
Lapset viihtyy keskenään paljon,isommat tykkää leikkiä pienten kanssa.Se on täysin omaehtoista joten siksi mukavaa!!

En osaa ees aatella että olis vähemmän lapsia.Jotain puuttuis.
Mies kuumeilee lisää mut mun järki sanoo että tässä tämä.

Asutaan maalla,hehtaari tonttia ja talo 200 neliötä+
Piharakennuksessa lämmintä tilaa,siellä lasten bändikämppä.
Pelihuone sinne myös siirretään kunhan saadaan valvontakamerat kuntoon.

 

[vieras]

AP: Mä oon berttakerttuli nikiltäni, ei vaan jaksa aina kirjautua. Eli laita yv:tä jos haluat enempi jutella. Ja Pohjoispohjanmaalta olen, eli ei ihan lähistöltä. Mutta eihän se kirjoittelua estä.

 

[miia]

Mulla kuusi lasta, vanhin pian 10v ja nuorin pian 8kk. Arki ihan normaalia lapsiperheen arkea, ei hoitoapua lähettyvillä.Sairastamiset on äärettömän rankkaa. Hämmästelijöitä ja kummastelijoita riittää. Pirkanmaalla asustellaan. Laita ihmeessä yksäriä jos kiinnostaa!

 

[elokuu19]

Meillä kolme lasta 7v,pian 6v ja 2v..joskus heikkoina hetkinä on vauvakuume,mutta aika vähäistä kuitenkin..miehellä munki edestä=)En sano että ei koskaan enää.

 

[nasu1]

täälä 5 lasta. 91,92,95,98 ja 01. Itse oon 37v ja kaakkois-suomesta.