Moni täälläkin on täällä vaan pitämässä kulisseja yllä.

["SoileM"]

Olen huomannut sellaisen seikan, että eniten onneaan kuuluttuvat ovat aika useasti juuri sellaisia kulissi-ihmisiä ja kulissien takana totuus on toinen. Usein onnellisimmat ovat sellaisia, jotka eivät siitä kauheaa numeroa tee. Eivät ainakaan tyrkytä sitä esim. netissä. Toki onnea ei tarvi piilotella.

Hienoja sellaiset tasapainoiset ihmiset, joista onni loistaa, mutta koskaan ei tarvi pröystäillä (en tarkoita pelkkää materialistista pröystäilyä). Näissä sellainen aito onni hehkuu.

Hassua silti, että moni on niin sokea joidenkin kulissi-ihmisten jutuille. Vaikka tunneälykäs havaitsee heti, että kulissien takana on jotain mätää, jotkut ajattelevat automaattisesti, että ihmisen on oltava onnellinen jos on tietyt ulkoiset puitteet kunnossa.

Ja pakko sanoa, että tällä palstalla on tosi paljon semmoisia ihmisiä, jotka hehkuttavat onneaan. Ja jotenkin aika moni noista vaikuttaa aika epäilyttävältä. Ja kaikki nämä eivät ole tyhmiä, vaan yrittävät salakavaluuden ja tekopyhyyden konstein nostaa itseään jalustalle...

Että semmosta tänään.

 

[Data]

Minä olen onnellinen, mutta en tietääkseni kuulu noihin kulissi-ihmisiin. Toisaalta ei materiaalinen onni sulje pois onnellisuutta eikä se että olisi vaikeuksia elämässä. Joten miten tiedät että he ovat kulissi-ihmisiä?

 

["Äiree"]

Häh. Kyllä täällä todella moni on hehkuttanut jotain iloista asiaa ihan vilpittömänä. Eikö täällä(kään) saa näyttää iloa?

 

["mä"]

Oma ilo on ilmeisesti sitten muilta pois ja valheellista.

Surkea maailmankatsomus aloittajalla..

 

[idunnor]

Hmmh... Mä luulen, ettei täällä pahemmin mua tuntevia henkilöitä palstaile, joten miten voisin pitää kulisseja yllä? En tosin kyl mitenkään hehkuttele onneani parisuhteessa, ellei sitä erikseen jossain ketjussa kysytä, mut en mä onnetonkaan ole.

 

["SoileM"]

Minä olen onnellinen, mutta en tietääkseni kuulu noihin kulissi-ihmisiin. Toisaalta ei materiaalinen onni sulje pois onnellisuutta eikä se että olisi vaikeuksia elämässä. Joten miten tiedät että he ovat kulissi-ihmisiä?

Ei voikkaan aina tietää. En usko mihinkään materiaaliseen onneen. Vain onneen. Ja sitä ei sinällään materiaalinen yltäkylläisyys poissulje. Uskoisin, että varakkaammat ovat keskimäärin vähän onnellisempia kuin köyhemmät. Suomessa ainakin juuri kukaan ei ole köyhä jos elää tasapainoista elämää. Eli jos Suomessa on köyhä, on siihen syynä mitä ilmeisemmin epätasapaino elämässä ja henkisessä kehityksessä, joten tämmöinen henkilö tuskin olisi erityisen onnellinen edes varakkaampana.

Sanotaan nyt näin, että aika monta kertaa kun olen muodostanut mielikuvan kulissionnesta, ajan kuluessa tuo kulissi on romahtanut. Ja onnettomuus tullut monille yllätyksenä (tosin jotkut tekopyhäilee ja teeskentelevät yllättynyttä), ei minulle.

Ja erittäin harvoin jos koskaan minun aidosti onnellisina pitämät ihmiset ovat paljastuneet feikeiksi... Mutta se on totta, että onnea on vaikea mitata ja määritellä. Mutta hienoa jos sinä olet onnellinen... Oletko varmasti?

 

[Phoebsi]

Miten sitä onnea sitten saa näyttää?

(En minä täällä jaksa niitä huonoja asioita purkaa, käyn ne läpi jotenkin toisin. En pidä kulisseja yllä, jos jätän jotain mainitsematta.)

 

["Mölli"]

Meillä asuu ihminen joka on kotona TÄYSIN eri ihminen ja työporukassa toinen, töissä pitää nuoremmille näyttää että on bilehile ja uskaltaa tehdä mitä vaan ja seuraamuksista viis ja palstoilla vielä eri ihminen

 

["SoileM"]

[QUOTE="Äiree";24989000]Häh. Kyllä täällä todella moni on hehkuttanut jotain iloista asiaa ihan vilpittömänä. Eikö täällä(kään) saa näyttää iloa?[/QUOTE]

Toki saa ja pitääkin. No onhan ääriesimerkki se yksi sekoilija, joka on kyllä varmaan sairas päästään. Tarkoitan siis tätä jokseenkin rikkaan miehen sekoa naista, joka tänne kirjoittelee kuin jossain lääkehöyryissä välillä.

Sitten on näitä ovelampia ja kierompia tapauksia...

 

[Data]

[QUOTE="SoileM";24989029]Ei voikkaan aina tietää. En usko mihinkään materiaaliseen onneen. Vain onneen. Ja sitä ei sinällään materiaalinen yltäkylläisyys poissulje. Uskoisin, että varakkaammat ovat keskimäärin vähän onnellisempia kuin köyhemmät. Suomessa ainakin juuri kukaan ei ole köyhä jos elää tasapainoista elämää. Eli jos Suomessa on köyhä, on siihen syynä mitä ilmeisemmin epätasapaino elämässä ja henkisessä kehityksessä, joten tämmöinen henkilö tuskin olisi erityisen onnellinen edes varakkaampana.

Sanotaan nyt näin, että aika monta kertaa kun olen muodostanut mielikuvan kulissionnesta, ajan kuluessa tuo kulissi on romahtanut. Ja onnettomuus tullut monille yllätyksenä (tosin jotkut tekopyhäilee ja teeskentelevät yllättynyttä), ei minulle.

Ja erittäin harvoin jos koskaan minun aidosti onnellisina pitämät ihmiset ovat paljastuneet feikeiksi... Mutta se on totta, että onnea on vaikea mitata ja määritellä. Mutta hienoa jos sinä olet onnellinen... Oletko varmasti?[/QUOTE]

Minusta onnellisuus on tyytyväisyyttä itseensä ja elämäänsä. Se on mielentila ja olen siten onnellinen. Tyytyväisyys ei kuitenkaan tarkoita että en haluaisi enemmän. Tiedostan sen että onnellisuuteni ei ole siitä kiinni saanko haluamani vai en.

 

[MorbidMama]

No helvata, jos mun pitäis jatkuvasti pitää kulisseja yllä niin emmää täällä kerkeis palstaillat. Nethän perhanat kaatuisivat kesken kisojen...

 

[Ken guru]

Mä olen onnellinen, mutta ei mun elämä ole "täydellistä". Mulla on hyvä olla arjen jokaisena päivänä, ja pidän kaikesta ja kaikista mitä mulla nyt on. Kaikkea mulla ei ole, ja osan onnellisuudesta tekeekin se, että on asioita joita voi tavoitella. Aika isonkin osan.

Itsestäni annan täällä netissä mahdollisimman vähän. Joskus muakin v*ttaa, mutta se on vaan kulloinkin hetkellinen, ohi menevä mielen tila. Yleensä nykyään ei.

Jos joku kyseenalaistaa mun onnellisuutta, tai on siitä kateellinen, niin mut valtaa äkkiä suuttumuksen tunne kun ajattelen että mun pitää jotenkin todistella että olen minäkin kärsinyt, ja onneni ansainnut. Sitten onneksi tajuan ettei mun tarvitse, ja jokainen ansaitsee olla onnellinen ilman mitään aiempia tekoja tai kärsimyksiä. Vaikka niitäkin on kyllä mulla joka tapauksessa ollut.

Mutta summa summarum, olen onnellinen. Ja mulle onni on henkistä ja fyysistä hyvää oloa, ja siihen liittyy myös materia tiettyyn rajaan asti.

En kyllä tiedä minkälaisen kuvan musta täällä saa. Kulisseja en pidä yllä. En edes pystyisi kun olen niin spontaani ihminen, että jäisin alle minuutissa kiinni omista valheistani.

 

[PipariSuu]

Minusta onnellisuus on tyytyväisyyttä itseensä ja elämäänsä. Se on mielentila ja olen siten onnellinen. Tyytyväisyys ei kuitenkaan tarkoita että en haluaisi enemmän. Tiedostan sen että onnellisuuteni ei ole siitä kiinni saanko haluamani vai en.

Juuri näin.

Ihminen voi olla myös onnellinen, vaikka parisuhde olisi mennyt katki tai parisuhde rakoilee, olisi yksin tai vaikka olisi täysin holtiton rahankäyttäjä ja köyhä. Parisuhteen kuntokaan ei välttämättä ole itse henkilön onnellisuuden mittari kuten moni erehdyttävästi kuvittelee ja kun itse ei olekaan onnellinen, näkee sen vain ja ainoastaan parisuhteen viaksi.

 

[Amanda_G]

Minä olen sitten varmaan tuommoinen kulissi-ihminen. Mutta kun sitä muuten on epäonnellinen joka tapauksessa, niin sitten yritän repiä jotain iloa siitä, että ihmiset on sentään kateellisia. On sellaisia foorumeita, joissa esiinnyn nikillä, mutta moni tietää kuka olen oikeasti. Lisäksi tietysti Facebookissa esiinnyn ihan oikealla nimellä.

Meillä on kaikki ulkoisesti hyvin: Olemme hyvin toimeentulevia: hieno talo, hienot autot, lapsilla aina kaikki tip top, niinkuin minullakin. Facessa vaivihkaan kerron elämästäni, en tyrkytä, osaan kyllä temput. Luulenpa, että tosi moni on mulle/meille kateellinen... Tästä saan iloa, en voi sille mitään. Ja saan myös iloa siitä kun kerron juttujani ja huomaan jonkun ihmisen ihailevan minua. Tai joissakin tapauksissa kokevan itsensä melko mitättömäksi. Yleensä vähän ajan päästä tulee itselle paha mieli näistä toimista.

Oikeesti mun elämä on todella perseestä. Ja se johtuu lähes yksinomaan mun miehestä, joka on ihan täysi kusipää. Järkyttävä ihminen. Hänelle kulissit on vielä enemmän kaikki kaikessa ja hän on toimillaan saanut minut sidottua tähän Helvettiin... Sillä Helvettiä tämä on... Minun pitäisi lähteä, mutta ette te osaa edes kuvitella miten sidottu olen tuohon ihmishirviöön...

 

[Phoebsi]

Olen huomannut, että täällä ärsyynnytään perustyytyväisiin ihmisiin. Sellaisiin, jotka eivät valita huonosta miehestä, kamalasta anopista, rahanpuutteesta tai vuokra-asunnon pienuudesta.

 

[Lunatic]

Tämmösellä palstalla on varmaan enemmän kulissi-ihmisiä kuin muun tapasilla palstoilla... joku äiti kanasten juttu vissiin.. Aika teennäisiä ja tätimäisiä vastauksia näkee joka ketjussa.

Mutta koitetaan kestää.

 

[PaskaMama]

Mua vituttaa eniten tietyt Tekopyhyyden Jumalattaret... Niitä täällä kyllä piisaa... mustana ja harmaana... JAK!

 

[thetööt]

Moni on täällä myös ihan ajankulukseen

 

[Keittiönoita]

Mun mielestä olisi hyvä muistaa, että onnellisuus on subjektiivinen käsite. Joku voi olla onnellinen elämäntilanteessa, jossa toinen taas tuntisi itsensä hyvinkin onnettomaksi. Ihan esimerkkinä vaikka lasten lukumäärä. Joku voi kaivata valtavasti suurperhettä, kun taas joku toinen ei edes halua kuin yhden lapsen. Joku kaipaa omakotitaloa ja omaa pihaa, jossa voi hoitaa puutarhaa ja järjestää vaikka juhlia, toinen taas viihtyy loistavasti kerrostaloasunnossa, josta on lyhyt matka ja/tai hyvät kulkuyhteydet harrastuksiin. Yksi viihtyy parhaiten vain oman perheen kesken, toinen taas isommassa porukassa. Ihmiset ja heidän toiveensa ovat erilaisia ja siten myös asiat, jotka tekevät heidät onnellisiksi, ovat erilaisia.

 

[ansarikukka]

No jo ois elämä surkealla tolalla, jos tarvisi jollain mammapalstalla täytyis pitää jotain kulisseja yllä.

 

[Sanna80]

Mä olen tehnyt ihan tietoisen valinnan siinä, että yritän aina muistaa korostaa niitä asioita mitkä on hyvin ja välttää "valittamista". Siis jos joku asia on vituillaan, yritän miettiä miten sen voisi korjata ja jos ei onnistu, yritän päästä siitä yli. Ts. en jää märehtimään huonoja asioita elämässäni. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja kun yrittää aina ajatella niitä asioita jotka on hyvin - sitä tuntee itsensä onnellisemmaksi. Ja ehkä niistä asioista tulee sitten puhuttua kavereiden kesken/täällä/töissä/naamakirjassa/tiesmissä. Lähimmät ystävät tietää myös ne kipukohdat, mutta pyrin nostamaan niitä asioita esille mahdollisimman vähän ja keskittymään siihen mistä tykkään, mistä nautin, mistä olen onnellinen, ylpeä, mihin olen tyytyväinen

 

["hmmm"]

Kuka esimierkiksi? En ole huomannut...

 

[Data]

Oikeesti mun elämä on todella perseestä. Ja se johtuu lähes yksinomaan mun miehestä, joka on ihan täysi kusipää. Järkyttävä ihminen. Hänelle kulissit on vielä enemmän kaikki kaikessa ja hän on toimillaan saanut minut sidottua tähän Helvettiin... Sillä Helvettiä tämä on... Minun pitäisi lähteä, mutta ette te osaa edes kuvitella miten sidottu olen tuohon ihmishirviöön...

Ehkä onnellisuus tulee ainakin osittain siitä, että ihmisellä on tunne (tai illuusio) siitä että hän on vapaa ja hallitsee omaa elämäänsä.

 

[Phoebsi]

Mä olen tehnyt ihan tietoisen valinnan siinä, että yritän aina muistaa korostaa niitä asioita mitkä on hyvin ja välttää "valittamista". Siis jos joku asia on vituillaan, yritän miettiä miten sen voisi korjata ja jos ei onnistu, yritän päästä siitä yli. Ts. en jää märehtimään huonoja asioita elämässäni. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja kun yrittää aina ajatella niitä asioita jotka on hyvin - sitä tuntee itsensä onnellisemmaksi. Ja ehkä niistä asioista tulee sitten puhuttua kavereiden kesken/täällä/töissä/naamakirjassa/tiesmissä. Lähimmät ystävät tietää myös ne kipukohdat, mutta pyrin nostamaan niitä asioita esille mahdollisimman vähän ja keskittymään siihen mistä tykkään, mistä nautin, mistä olen onnellinen, ylpeä, mihin olen tyytyväinen

Minä olen myös opetellut siihen ajattelutapaan, että tietoisesti korostan niitä asioita, jotka elämässäni on hyvin. On ihana mies ja ihanat lapset, ihania ystäviä. On mahdollisuus remontoida kotia jne.

Samoin kun moni valittaa kotiäidin puuduttavasta arjesta, minä yritän nähdä asian vähän eri kantilta, enkä siksi edes tunne tarvetta valittaa.

 

[Ken guru]

Ehkä onnellisuus tulee ainakin osittain siitä, että ihmisellä on tunne (tai illuusio) siitä että hän on vapaa ja hallitsee omaa elämäänsä.

Juu, samaa mieltä. Itse haluan tuntea olevani vapaa, tai mun on pakko tuntea olevani vapaa, enkä halua hallita tai kahlita ketään.