A
alma
Vieras
Meille muutti pari viikkoa sitten naapuritaloon uudet naapurit, joilla on kutakuinkin samanikäisiä lapsia kuin meillä (2v,4v ja 7v). Puuhailtiin sitten eilen takapihallamme ja naapurit tulivat myös omalla takapihalleen viettämään aikaa.
Meidän perheemme on monikielinen: mieheni puhuu äidinkielenään englantia, minä puhun äidinkielenäni ruotsia, ja tietysti myös suomi kuuluu puhuttuihin kieliin perheessämme. Lisäksi minä ja kaksi vanhinta lastamme puhumme saksaa. Mieheni puhuu lapsille yleensä englantia ja minä ruotsia, joten takapihamme äänimaailma on takuulla tavallista eksoottisempi.
No, eilen sitten minun ja lapsien ulkona ollessamme meidän lapset ja naapurin lapset kuikuilivat toisiaan aidan yli, olisihan se kivaa saada uusia kavereita leikkeihin. Kuulin naapureiden lasten kysyvän äidiltään, puhuuko nuo lapset ollenkaan suomea? Äiti vastasi, ettei tiedä. Minä sitten huikkasin aidan yli, että puhuvathan ne ja tulkaa vaan leikkimään tähän meidänkin puolellemme, jos vaan haluatte. No lapset sitten tulivat tutustumaan ja minä ja heidän äitinsä jäimme juttelemaan aidalle. Hän vaikutti mukavalta ihmiseltä ja siinä sitten vaihdoimme kuulumisia ja kerroimme kumpikin hiukan perheestämme. Naapuri sitten kysyi, että puhutaanko me kotona vallan ruotsia, johon sitten kerroin puhutut kielet. Naapurin kommentti oli tähän "aivan järkyttävää! Miten ihmeessä te rääkkäätte lapsia noin monella kielellä?"
Leukani hieman loksahti
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että monikielisyys on lapsille rikkaus ja vaikka välillä sekametelisoppa on melkoinen, niin kuitenkin lapset hyötyvät suuresti kielitaidostaan. Jotenkin tuntuisi myös tyhmältä, että äiti ja isä eivät välittäisi lapsilleen omaa äidinkieltään ja suomeahan nyt tottakai täytyy osata. Lapsien osalta saksa on ehkä hiukan turha, mutta asuimme muutaman vuoden Saksassa, joten kieli tuli sieltä lapsille mukaan ikäänkuin automaattisesti. Luulempa, että se kyllä tulee tipahtamaan tulevaisuudessa puhuttujen kielien listalta, elleivät lapset saa valittua saksaa koulussa valinnaiseksi tai muuten vaan löydä paikkaa jossa kieltä puhua.
Mitäs mieltä kaksplus on, ollaanko me tosiaan ihan hulluja?
Meidän perheemme on monikielinen: mieheni puhuu äidinkielenään englantia, minä puhun äidinkielenäni ruotsia, ja tietysti myös suomi kuuluu puhuttuihin kieliin perheessämme. Lisäksi minä ja kaksi vanhinta lastamme puhumme saksaa. Mieheni puhuu lapsille yleensä englantia ja minä ruotsia, joten takapihamme äänimaailma on takuulla tavallista eksoottisempi.
No, eilen sitten minun ja lapsien ulkona ollessamme meidän lapset ja naapurin lapset kuikuilivat toisiaan aidan yli, olisihan se kivaa saada uusia kavereita leikkeihin. Kuulin naapureiden lasten kysyvän äidiltään, puhuuko nuo lapset ollenkaan suomea? Äiti vastasi, ettei tiedä. Minä sitten huikkasin aidan yli, että puhuvathan ne ja tulkaa vaan leikkimään tähän meidänkin puolellemme, jos vaan haluatte. No lapset sitten tulivat tutustumaan ja minä ja heidän äitinsä jäimme juttelemaan aidalle. Hän vaikutti mukavalta ihmiseltä ja siinä sitten vaihdoimme kuulumisia ja kerroimme kumpikin hiukan perheestämme. Naapuri sitten kysyi, että puhutaanko me kotona vallan ruotsia, johon sitten kerroin puhutut kielet. Naapurin kommentti oli tähän "aivan järkyttävää! Miten ihmeessä te rääkkäätte lapsia noin monella kielellä?"
Leukani hieman loksahti
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että monikielisyys on lapsille rikkaus ja vaikka välillä sekametelisoppa on melkoinen, niin kuitenkin lapset hyötyvät suuresti kielitaidostaan. Jotenkin tuntuisi myös tyhmältä, että äiti ja isä eivät välittäisi lapsilleen omaa äidinkieltään ja suomeahan nyt tottakai täytyy osata. Lapsien osalta saksa on ehkä hiukan turha, mutta asuimme muutaman vuoden Saksassa, joten kieli tuli sieltä lapsille mukaan ikäänkuin automaattisesti. Luulempa, että se kyllä tulee tipahtamaan tulevaisuudessa puhuttujen kielien listalta, elleivät lapset saa valittua saksaa koulussa valinnaiseksi tai muuten vaan löydä paikkaa jossa kieltä puhua.Mitäs mieltä kaksplus on, ollaanko me tosiaan ihan hulluja?
Saksaa en itse lapsille puhu kotona, mutta nämä kaksi vanhinta saattaa puhua silloin tällöin saksaa keskenään, vähän niinkuin salakielenä 
