Yleisesti se on kolmen lapsen jälkeen, kun alkaa se kauhistelu.
Mun mielestä se, että miten monelle lapselle on aikaa ja mahdollisuuksia jakaa rakkautta jne. riippuu paljon asenteesta ja siitä miten asiat hoitaa. Jos siitä seitsemännesta lapsesta jaksaa vielä innostua ja sitäkin pidellä ja hoivata niin miksei, mutta tiedän perheitä, joissa kolmannen lapsen jälkeen on vaan vauvat tupsahdellu, sit ne on lojunut aina jossain kärryissä tai sittereissä, eikä niiden perään kauheesti ole katsottu. Ja isommatkin lapset menee siinä sivussa itsekseen (kun on niiiiiin ressitön elämäntapa) j loppujen lopuksi jokainen lapsi voi huonosti, vanhemmilla on vaan kaipuu aina uuteen ja uuteen vastasyntyneeseen.
Mutta tottkai voi sitä seitsemättäkin lasta samalla lailla rakastaa ja se voi saada ihan yhtä hyvän hoivan kuin se ensimmäinenkin, jos vaan vanhemmilla on halua järjestää arki niin, että jokainen saa osansa.
Itse meinaan, että lapsia saa tulla kun on tullakseen ja niin monta kuin on tullakseen ja sitten kun se alkaa olemaan jo syntyneiltä pois, niin lopullista stoppia.
ja vielä todella pienillä ikäeroilla, et naisen on pitäny olla kokoajan raskaana 
